Maa: Saksa

Hymyilevä mies

Juho Kuosmasen (Kestomerkitsijät, 2007; Taulukauppiaat, 2010) ensimmäisessä pitkässä elokuvassa toimii kaikki. Hymyilevä mies hurmaa jo avauskohtauksellaan esitellessään elokuvan sankarin, vaatimattoman ja vähän varautuneen työläismiehen, nyrkkeilijä Olli Mäen, jota Jarkko Lahti erinomaisesti tulkitsee. Elokuvan edetessä se, että Hymyilevä mies voitti Cannesin kakkossarjan viime toukokuussa, tuntuu yhtäkkiä toissijaiselta tiedolta – tärkeintä on elokuvan ihme, rakkaus lajiin.

Viimeinen tango

Tulinen ”arkkutango” eli argentiinalainen tango on viime aikoina saanut yhä uusia harrastajia meilläkin. Siitäkin huolimatta – vaikka pidämme Suomea tangon luvattuna maana – ovat arkun uudistajat ja tunnetuimmat suurlähettiläät maailmalla, María Nieves Rego ja Juan Carlos Copes käytännössä tuntemattomia täällä. Nyt on hyvä tilaisuus tutusta heihin, kun Viimeinen tango -dokumentti saapuu teattereihin.

Kuninkaan hologrammi

Saksalainen Tom Tykwer on lahjakas ohjaaja, mutta hänen toistaiseksi parhaasta elokuvastaan, kekseliäästä rikoselokuvasta Juokse, Lola! on jo lähes kaksikymmentä vuotta. Sen jälkeen Tykwer ei ole ihan osunut napakymppiin vaikka onkin tehnyt mielenkiintoisia elokuvia kuten Heaven (2002) ja Parfyymi (2005).

Land of Mine

Tanska vuonna 1945. Toisen maailmansodan lähestyessä vääjäämätöntä loppuaan joukko saksalaisia sotavankeja on saanut melko hyytävän tehtävän. Tiukan tanskalaiskersantti Carl Rasmussenin (Roland Møller) valvonnassa heidän odotetaan neutraloivan ja poistavan tuhansia Tanskan länsirannikolle asennettuja saksalaisia maamiinoja.

Kirsikkapuiden alla

Veteraaninäyttelijä Kirin Kikin esittämä Tokue saattaa olla 76-vuotias, mutta hänen energiansa on tarttuvaa. Eräänä päivänä hän ilmestyy vakavan Sentaron (Mystery Trainin Masatoshi Nagase) puotiin ja hakee entiseltä vangilta myymäläapulaisen virkaa. Sentaro tekee dorayakia – pieniä pyöreitä pannukakkuja aniksi kutsutun makean punaisen paputahnan kera. Tokuen vakuutteluista huolimatta Sentaro kieltäytyy pitäen tätä liian hauraana. Kunnes hän maistaa naisen uskomatonta ania, jota tämä on valmistanut itse jo 50 vuotta.

Pieni siskoni

Nuorista tytöistä kertovat elokuvat ovat Ruotsissa melkeinpä oma lajityyppinsä. Lukas Moodyssonin aseistariisuvaa läpimurtoa, Fucking Åmålia (1998), ovat 2000-luvulla seuranneet muun muassa Teresa Fabikin Hip hei hutsu! (2004), Lisa Siwen Kattona tähtitaivas (2007) ja Lisa Aschanin Apinatytöt (2011).

Tyttökuningas

Ruotsin kuningatar Kristiinasta (1626–1689) kertovan elokuvan tarina alkaa, kun Kristiinan (Lotus Tinat) seuraa 30-vuotisessa sodassa kaatunutta isäänsä Kustaa II Adolfia (Samuli Edelmann) valtaistuimelle. Vielä hän ei kuitenkaan saa nauttia valtansa kaikista eduista, sillä tytön täysi-ikäisyyteen saakka ohjaksia pitelee valtakunnankansleri Axel Oxenstierna (Michael Nyqvist). Kristina (Malin Buska) varttuu ja kouluttautuu. Häntä kiinnostavat enemmän politiikka ja aseet kuin pitsinnypläys. Saatuaan kruunun päähänsä sekä muut vallan tunnusmerkit käsiinsä, alkaa hän uudistaa hallintoa.

Lumikuningatar

Hans Christian Andersenin satu lumen ja jään kuningattaresta on sovitettu lukuisia kertoja valkokankaalle, televisioon, teatteriin, oopperaksi, musikaaliksi ja tanssiteoksiksi. Viimeisimpiin mukaelmiin kuuluu Disneyn superhitti Frozen, jossa Andersenin juonesta ja hamoista on napsittu ja muokattu osia varsin vapaasti.

Atomin paluu

Tshernobylin ydinreaktorionnettomuus vuonna 1986 pysäytti ydinenergian käytön laajenemisen pitkäksi aikaa. Kun Olkiluoto 3:n rakentamista 2000-luvun alussa alettiin suunnitella, se oli ensimmäinen uusi länsimaihin suunniteltu ydinvoimalaprojekti onnettomuuden jälkeen. Alun perin projektin oli tarkoitus valmistua vuoden 2009 kesään mennessä. Rakennustyö on edelleen kesken, ja tällä hetkellä valmistumisaikataulu on jossain vuosien 2018–20 hujakoilla.

Maija Mehiläinen

Pirteä mehiläistyttö Maija on tuttu suomalaistakin televisioista jo 1980-luvulta lähtien. Nyt kaksiulotteisena japanilaisena liukuhihnatuotantona toteutettu piirrossarja on päivitetty nykyaikaan tietokoneanimaationa. Mikä parasta, Maija Mehiläinen -elokuva säilyttää uudistuneesta ulkoasusta huolimatta hahmon alkuperäisen suloisuuden ja viehätysvoiman.