Maa: Saksa

Tämän jälkeen

Itsestään selvyyksiä ei pitäisi todeta, mutta ai että Isabelle Huppert on mahtava. Voitettuaan lähes kaikki mahdolliset palkinnot – mukaan lukien gongin Namurin ranskankielisten elokuvien filmifestareilta (emme mekään) – ja esiinnyttyään niin Mia Hansen-Løven Berliinin Hopeisen karhun voittaneessa Tämän jälkeen -elokuvassa sekä pian saapuvassa Paul Verhoevenin upeassa Ellessa ranskalainen supertähti on taas tapetilla.

Snowden

Salaisia asiakirjoja julkisuuteen vuotaneesta Edward Snowdenista ilmestyi pari vuotta sitten kiinnostava dokumentti Citizenfour, joka palkittiin Oscarilla. Nyt yhteiskunnallisista aiheista tunnettu veteraaniohjaaja Oliver Stone on tehnyt Snowdenista kertovan draamaelokuvan, jossa nimiroolia esittää Joseph Gordon-Levitt.

Hymyilevä mies

Juho Kuosmasen (Kestomerkitsijät, 2007; Taulukauppiaat, 2010) ensimmäisessä pitkässä elokuvassa toimii kaikki. Hymyilevä mies hurmaa jo avauskohtauksellaan esitellessään elokuvan sankarin, vaatimattoman ja vähän varautuneen työläismiehen, nyrkkeilijä Olli Mäen, jota Jarkko Lahti erinomaisesti tulkitsee. Elokuvan edetessä se, että Hymyilevä mies voitti Cannesin kakkossarjan viime toukokuussa, tuntuu yhtäkkiä toissijaiselta tiedolta – tärkeintä on elokuvan ihme, rakkaus lajiin.

Viimeinen tango

Tulinen ”arkkutango” eli argentiinalainen tango on viime aikoina saanut yhä uusia harrastajia meilläkin. Siitäkin huolimatta – vaikka pidämme Suomea tangon luvattuna maana – ovat arkun uudistajat ja tunnetuimmat suurlähettiläät maailmalla, María Nieves Rego ja Juan Carlos Copes käytännössä tuntemattomia täällä. Nyt on hyvä tilaisuus tutusta heihin, kun Viimeinen tango -dokumentti saapuu teattereihin.

Kuninkaan hologrammi

Saksalainen Tom Tykwer on lahjakas ohjaaja, mutta hänen toistaiseksi parhaasta elokuvastaan, kekseliäästä rikoselokuvasta Juokse, Lola! on jo lähes kaksikymmentä vuotta. Sen jälkeen Tykwer ei ole ihan osunut napakymppiin vaikka onkin tehnyt mielenkiintoisia elokuvia kuten Heaven (2002) ja Parfyymi (2005).

Land of Mine

Tanska vuonna 1945. Toisen maailmansodan lähestyessä vääjäämätöntä loppuaan joukko saksalaisia sotavankeja on saanut melko hyytävän tehtävän. Tiukan tanskalaiskersantti Carl Rasmussenin (Roland Møller) valvonnassa heidän odotetaan neutraloivan ja poistavan tuhansia Tanskan länsirannikolle asennettuja saksalaisia maamiinoja.

Kirsikkapuiden alla

Veteraaninäyttelijä Kirin Kikin esittämä Tokue saattaa olla 76-vuotias, mutta hänen energiansa on tarttuvaa. Eräänä päivänä hän ilmestyy vakavan Sentaron (Mystery Trainin Masatoshi Nagase) puotiin ja hakee entiseltä vangilta myymäläapulaisen virkaa. Sentaro tekee dorayakia – pieniä pyöreitä pannukakkuja aniksi kutsutun makean punaisen paputahnan kera. Tokuen vakuutteluista huolimatta Sentaro kieltäytyy pitäen tätä liian hauraana. Kunnes hän maistaa naisen uskomatonta ania, jota tämä on valmistanut itse jo 50 vuotta.

Pieni siskoni

Nuorista tytöistä kertovat elokuvat ovat Ruotsissa melkeinpä oma lajityyppinsä. Lukas Moodyssonin aseistariisuvaa läpimurtoa, Fucking Åmålia (1998), ovat 2000-luvulla seuranneet muun muassa Teresa Fabikin Hip hei hutsu! (2004), Lisa Siwen Kattona tähtitaivas (2007) ja Lisa Aschanin Apinatytöt (2011).

Tyttökuningas

Ruotsin kuningatar Kristiinasta (1626–1689) kertovan elokuvan tarina alkaa, kun Kristiinan (Lotus Tinat) seuraa 30-vuotisessa sodassa kaatunutta isäänsä Kustaa II Adolfia (Samuli Edelmann) valtaistuimelle. Vielä hän ei kuitenkaan saa nauttia valtansa kaikista eduista, sillä tytön täysi-ikäisyyteen saakka ohjaksia pitelee valtakunnankansleri Axel Oxenstierna (Michael Nyqvist). Kristina (Malin Buska) varttuu ja kouluttautuu. Häntä kiinnostavat enemmän politiikka ja aseet kuin pitsinnypläys. Saatuaan kruunun päähänsä sekä muut vallan tunnusmerkit käsiinsä, alkaa hän uudistaa hallintoa.