Maa: Saksa

Koodinimi U.N.C.L.E.

Kulttimainetta nauttivaan 60-luvun tv-sarja Napoleon Soloon perustuva Koodinimi U.N.C.L.E. on hyvä esimerkki siitä, kuinka aivan kaikkea ei tarvitsisi tehdä uudelleen. Käsikirjoittaja-ohjaaja Guy Ritchie (Sherlock Holmes, Puuta, heinää ja muutama vesiperä) esittelee kylmän sodan aikaisen maailmansa esimerkillisesti, mutta sortuu samalla Hollywoodin perisyntiin, sillä komean elokuvan sisältö jää olemattoman ohueksi.

Hitman: Agent 47

Tietokonepeleistä on vaikea tehdä onnistuneita elokuvasovituksia, eikä Hitman: Agent 47 ole poikkeus sääntöön. Ei siitäkään huolimatta, että sen toinen käsikirjoittaja Skip Woods sai harjoitella samasta aiheesta jo vuonna 2007 tehdyn elokuvan parissa. Woodsin aikaisemmat käsikirjoitukset ovat vuorotelleet huonon (X-Men Origins: Wolverine, A Good Day to Die Hard) ja toimivien (Salasana: Swordfish, The A-Team, Sabotage) välillä. Hitman: Agent 47 kuuluu ensin mainittuun kategoriaan, vaikka apuna on ollut Michael Finch, jolta erityisemmät meriitit ovat vielä vähissä.

Rooli

Venäläisiä elokuvia tulee Suomessa teattereihin todella harvoin, mutta nyt voi puhua suorastaan sumasta, kun jo toinen venäläistuotanto tulee tänä keväänä meillä valkokankaalle.

Me Rosvolat

Kukapa ei olisi lapsena leikkinyt merirosvoja. Kun eteen ilmaantuu tilaisuus viettää koko kesä piraattina, vaikkakin kuivalla maalla, ei mikään voisi olla hienompaa. Ei ainakaan 10-vuotiaan Viljan (Sirkku Ullgren) mielestä.

Citizenfour

Maailmaa muokannut tapahtumaketju sai alkunsa tammikuussa 2013, kun Citizenfouriksi itseään kutsuva henkilö otti yhteyttä palkittuun ohjaajaan Laura Poltrasiin. Kryptatusta sähköpostiviestistä käy ilmi, että viestin lähettäjä on korkean tason toimihenkilö turvallisuusalalla. Citizenfour lupaa tarjota erittäin arkaluontoista materiaalia Poltrasille.

Miekkailija

Klaus Härö (Äideistä parhain, Postia pappi Jaakobille) on yksi Suomen tyylikkäimmistä ohjaajista. Hänen elokuvansa eivät näytä tai tunnu suomalaisilta, ja ne ovatkin keränneet ansaittua arvostusta kansainvälisellä ilmeellään.

Kyyhkynen oksalla istui, olevaista pohtien

Kaksi onnetonta, ”viihdealalla” työskentelevää myyntimiestä vaeltaa ympäri Göteborgia yrittäen myydä tavaroitaan, joiden heidän mukaansa pitäisi auttaa ihmisiä pitämään hauskaa: ylipitkiä vampyyrinhampaita, naurutyynyjä ja uutta tuotetta, johon he uskovat suuresti – yksihammas-Peten kuminaamio. Matkallaan he kohtaavat naisen, joka yrittää poistaa kiveä kengästään, Venäjän valloituksesta taukoa pitävän kuningas Kaarle XII:n sekä anteliaan linkuttaja-Lotan, jonka baarissa ryypyn voi maksaa suudelmalla. Kaikkea säestää jatkuvasti toistuva mantra: Kuinka mukavaa, että teillä menee hyvin!

A Most Wanted Man

A Most Wanted Man jäi helmikuussa kuolleen Philip Seymour Hoffmanin viimeiseksi elokuvaksi, jonka kuvaukset hän sai päätökseen. Vain 46-vuotiaana kuollut Oscar-voittaja nähdään vielä kahteen osaan jaetussa Nälkäpeli-elokuvasarjan viimeisessä osassa, mutta niiden kuvaukset jäivät hänen osaltaan kesken.

Viiru ja Pesonen: Pikkukepposia ja suurta ystävyyttä

Ruotsalaisiin lastenkirjoihin perustuvien Viiru ja Pesonen -piirrettyjen jälkeen on vuorossa kiinnostava sekoitus Saksasta: suomeksi dubatussa elokuvassa nähdään oikeita näyttelijöitä ja lavasteita, joihin on yhdistetty tietokoneella luotuja hahmoja, tärkeimpänä tietysti vanhapoika Pesosen ihmismäinen kissaystävä Viiru. Ratkaisu toimii, varsinkin kun todellisen ja tietokoneella luodun kuvan yhdistämisen toteutuskin on eurooppalaisittain erittäin onnistunutta.

Clouds of Sils Maria

Ikääntyvä filmitähti Maria Enders (Juliette Binoche) on matkalla Sils Mariaan, jossa hänen on tarkoitus vastaanottaa palkinto vanhan ystävänsä Wilhelm Melchiorin nimissä, kun hän assistenttinsa (Kristen Stewart poikatyttömoodissa) ylipuhumana suostuu vastahakoisesti tapaamaan ohjaajan, joka haluaa tehdä uuden version näytelmästä, joka teki Endersistä kuuluisan 20 vuotta aikaisemmin.

The Congress

Puolalainen tieteiskirjailija Stanislaw Lem oli visionääri, jonka kirjallinen tuotanto on inspiroinut lukijoita ja populaarikulttuuria vuosikymmeniä. Hänen tunnetuin romaaninsa on vuonna 1961 ilmestynyt Solaris, jonka elokuvaversioksi ovat päivittäneet sekä Andrei Tarkovski (1972) että Steven Soderbergh (2002). The Congress pohjautuu Lemin vuonna 1971 kirjoittamaan romaaniin Futurologinen kongressi, mutta päivittää tarinan mielenkiintoisella käänteellä vastaamaan nykypäivän yhteiskunnan synnyttämiä haasteita.