Maa: Suomi

Tom of Finland

Viime vuosina Touko Laaksonen (1920–1991) on saanut paljon huomiota myös kotimaassaan. Paremmin Tom of Finlandina tunnettu taiteilija on yksi kansainvälisesti tunnetuimpia suomalaisia kuvataiteilijoita, vaikka aloittikin uransa yllättävän myöhään. Tähän vaikutti tietysti silloinen aika ja eletty elämä, mutta myös hänen taiteensa luonne.

Toivon tuolla puolen

Suomesta ei puutu harmautta eikä komiikkaa, ei ainakaan tämän elokuvan mukaan. Kuusi vuotta menestyksekkään Le Havren jälkeen Aki Kaurismäki palaa terävämpänä ja yhteiskuntakriittisempänä kuin koskaan aikaisemmin. Usein hylkiöitä ja yhteiskunnan ulkopuolelle jääneitä kuvannut elokuvantekijä tarttui aiheeseen, joka koskettaa tällä hetkellä melkein koko maailmaa – pakolaiskriisiin.

Onneli ja Anneli ja salaperäinen muukalainen

Onnelin ja Annelin täydellisen pikkutyttötalon lähistölle avataan lastenkoti. Ystävättäret ihmettelevät ylenpalttiseen kuriin, järjestykseen ja siisteyteen uskovan johtajattaren toimia, kun leikkiminen on muka liian vaarallista ja mielikuvituksen käyttö turhaa ajanhukkaa. Pian he tulevat vedetyksi seikkailuun, kun he kohtaavat laitoksesta karanneen pojan (Aarni Rämö).

Armoton maa

Vuosien painama, eläkkeelle pääsyä ja pohjoissuomalaisen paikkakunnan poliisiaseman sen yhteydessä sulkeutumista odottava Lasse (Ville Virtanen) saa kuulla taposta tuomitun nuoren Jaakon (Antti Holma) palanneen kotiseudulleen. Pienessä, mutta laajaan erämaahan levittäytyneessä yhteisössä ihmiset kulkevat helposti toistensa ohi, ja jännitteiden kasvaessa ei kestä kauan ennen kuin tapahtuu kamalia. Sen jälkeen asioita, joita muutenkin olisi vaikea käsitellä puhumalla, voi ratkoa vain asein.

Kuudes kerta

Annikalla on pieni ja aloitteleva, katastrofin partaalla pyristelevä etsivätoimisto. Harvat toimeksiannot koskevat lähinnä todisteiden hankkimista pettävistä puolisoista. Keikat eivät ole läheskään aina mieluisia, mutta kieltäytyäkään ei ole varaa. Eräänä päivänä hän kirjaimellisesti törmää kiinteistövälittäjä Rickyyn ja tapaaminen johtaa sujuvasti seksipuuhiin.

Melanijan tie

Voittaja kirjoittaa historian. Senpä takia näemme valkokankaalla useammin Hitlerin kuin isä aurinkoisen eli Stalinin hirmutekoja. Stalinin murhaluvuksi on yleisesti ottaen arvioitu noin 20 miljoonaa ihmistä, vaikka useat lähteet puhuvat jopa 60 miljoonasta. Yhtään vähättelemättä Hitlerin veristä aikakautta, on kummallista huomata, että elokuvantekijät eivät ole kajonneet sen syvällisemmin Stalinin hirmuvaltaan.

Eput-elokuva

Eput-elokuvaa katsoessa tulee vähän samanlainen tunne kuin tuoreessa Beatles-dokumentissa Eight Days a Week. Iso osa tarinoista on kuultu ennenkin, mutta onhan niitä mukava kuunnella uudestaankin.

Danny

Ilkka Lipsanen, joka tunnetaan paremmin taitelijanimellään Danny, on ollut suosittu esiintyjä ja aktiivinen tekijä suomalaisessa musiikkielämässä jo 1960-luvun alkupuolelta lähtien. Joiden mielestä hän on ehkä ollut alalla liiankin pitkään. Niin ajatteleville mutta ehdottomasti myös Dannyn faneille voi suositella Danny-dokumenttia.

Isäni tähtien takaa

Ensimmäisessä pitkässä dokumentissaan Einari Paakkanen tutkii omaa elämäänsä syvemmältä kuin koskaan. Ja ei, Isäni tähtien takaa ei ole kauan odotettu jatko-osa elokuvalle Äitipuoli avaruudesta. Kukaan ei juo akkunestettä eikä piilottele silmällä varustettua lonkeroa muotikukkarossa. Kasari oli kyllä hienoa aikaa!

Girls Lost

Kim, Momo ja Bella ovat parhaat kaverukset, mutta koulussa muista poikkeava, taiteita ja luonnontieteitä harrastava ”outo” tyttökolmikko on etenkin poikien rankankin kiusanteon kohteena. Aikuisista ei ole apua; jos vanhemmat eivät ole masennuksen lamaannuttamia, he suurimmaksi osaksi loistavat poissaolollaan, ja opettajista ongelma on lähinnä siinä, etteivät tytöt ole ”joukkuepelaajia”.

Äpärä

Inhorealismi on vaikea tyylilaji. Kun suurin osa ihmisistä hakeutuu kauniiden ja kivojen asioiden pariin, pyrkii inhorealismi esittelemään ihmisyyden ja arjen nurjan puolen. Epämukavia asioita on kuitenkin kovin vaikea kuvata ja suuri osa inhorealistisista elokuvista sortuukin sen takia suoranaiseen fantasiaan ja epärealistisiin ylilyönteihin – paikoittain siihen syyllistyy myös Äpärä.