Martha Marcy May Marlene

3.4.2012 10:40
MAA VUOSI GENRE ENSI-ILTA 06.04.2012

Elokuvat perhekulteista ovat usein hyvin leimaavia. Martha Marcy May Marlene pyrkii välttämään tämän olemalla käyttämättä termiä. Sundance-elokuvajuhlilla parhaan draamaohjauksen palkinnon voittanut Sean Durkin onnistuukin välttämään sormella osoittelun ja kertoo mieleen jäävän tarinan siitä, miten nuoren ihmisen voi helposti vietellä tällaisen kultin jäseneksi.

Elizabeth Olsen näyttelee ensimmäisessä pääroolissaan Marthaa, joka pakenee kultin pauloista sivistyksen pariin ja soittaa hädissään Sarah Paulsonin esittämälle siskolleen. Martha jää asumaan siskonsa ja tämän arkkitehtimiehen luokse, jotka joutuvat kestämään hänen ailahteluitaan. Hugh Dancy vakuuttaa roolissaan ärtyneenä ja yhtä aikaa avuttomana aviomiehenä.

Tarina avautuu katsojalle kahtena vyyhtenä, jotka lopulta limittyvät toisiinsa. Yhtäällä Martha tutustuu kommuuniin, saa nimekseen Marcy May ja takertuu viettelevän ja hurmaavan, John Hawkesin esittämän hiljaisen ja vaikuttavan Patrickin valheen verkkoon. Toisaalla Martha yrittää sopeutua normaaliin elämään siskonsa luona ja katsoja yhdessä Marthan kanssa joutuu koetukselle paranoian syvetessä.

Elokuva pitää katsojan alusta loppuun jännityksessä, ja Durkin onnistuu luomaan hyvin intiimin, välillä jopa tunkeilevan tunnelman kuvakerronnallaan. Tarinan kaari kuitenkin rapsahtaa onnettomasti poikki lopussa, joka jättää vastaamatta turhan moneen kysymykseen. Päähenkilön tunnetilaan samastumisessa loppu kuitenkin onnistuu hyvin.

Durkinin esikoinen ei ole niin loistava kuin sen saama huomio antaisi ymmärtää, mutta se ei missään nimessä ole huonokaan. Elokuvaa kantaa sen erinomaiset näyttelijäsuoritukset. Olsenin sisarusten nuorin tekee Marthan hiljaisesta roolista omansa, ja Hawkesin esittämä Patrick on hurmaava ja petollinen yhtä aikaa. Juoni kuitenkin jättää toivomisen varaa, eikä hahmoilla juurikaan ole elämisen varaa, vaan ne pysyvät samoina alusta loppuun Patrickia lukuun ottamatta.

Lisää luettavaa