Japanin animaatiolegenda Hayao Miyazaki tuli tutuksi länsimaalaiselle yleisölle Prinsessa Mononoken (1997) ja vuoden 2003 Oscar-voittonsa (Henkien kätkemä) myötä. Naapurini Totoro valmistui 1988, mutta Suomen teattereissa se nähtiin vasta viime syksynä.
Satsuki ja hänen pikkusiskonsa Mei muuttavat isänsä kanssa jo hieman ränsistyneeseen taloon metsän keskelle. Jotkut sanovat että talossa kummittelee, mutta tytöt tietävät naurun karkottavan kummitukset. Perheen äiti on sairaalassa, mutta koko ajan tyttöjen ajatuksissa. Lohdutusta lapset saavat yllättävältä taholta, kun metsästä löytyy Totoro, muriseva satuolento, joka matkustaa hassulla Kissabussilla.
Tietokoneanimaatioiden aikakaudella on mainiota välillä uppoutua vanhanaikaisen piirretyn syvyyksiin. Totoron maailma on herkkä ja kaunis. Se on maailma, jossa yhä eletään yhteydessä luontoon, jossa pieni lapsi voi kulkea ilman pelkoa ja jossa vanhemmilla on vielä aikaa lapsilleen.
Naapurini Totoro on joka suhteessa positiivinen elokuva lapsille lapsista. Se on viaton ja lapsen sydämellä innostunut tarinastaan, valmiina uskomaan uskomattomaan. Siitä jää aikuisellekin katsojalle kevyt ja mukava olo.
Ekstroina dvd:llä on Miyazakin elokuvien (mm. Henkien kätkemä, Liikkuva linna) trailereita.
