Terraferma

27.7.2012 10:50
MAA / VUOSI GENRE ENSI-ILTA 27.07.2012

Tukevan maaperän, ”terraferman”, etsintä liikuttaa ihmisiä italialaisen Emanuele Crialesen neljännessä pitkässä elokuvassa. Tulevaisuus tuliperäisellä Linosan saarella Sisiliassa näyttää kuitenkin sekä saaren asukkaiden että sinne ensi kertaa rantautuvien silmissä kaikkea muuta kuin varmalta.

Terraferma kuvaa ikiaikaisen elämäntavan rapautumista sekä laitonta siirtolaisuutta linosalaisen kalastajaperheen kautta. Päähenkilöksi nousee kalastajasuvun vesa Filippo (Filippo Pucillo), joka on menettänyt isänsä merelle vuosia aikaisemmin. Nyt hän hakee paikkaansa perinteiden ja suuresta maailmasta puhaltavien kutsuvien tuulten ristivedossa.

Moni nuorempi saarelainen olisi jo valmis kääntämään selkänsä vanhalle elämäntavalle, mutta Filippon isoisä Ernesto (Mimmo Cuticchio) haluaa sitkeästi sulkea silmänsä tosiasialta, ettei meri enää riitä elannon takaajaksi.

Sukupolvien välinen erimielisyys kiteytyy kiistaan kalastusveneen käytöstä. Siinä missä isoisä kaipaa virkavallan uhmaamisen uhallakin kalaan, nuorempi polvi tahtoo tarjota saarelle tulviville turistilaumoille viihdettä ja elämyksiä.

Meri antaa linosalaisille muutakin kuin hupia ja elannon. Yöaikaan tumma rantavesi kuhisee kotimaansa jättäneitä paperittomia afrikkalaisia. Kun Filippo ja Ernesto poimivat merestä hukkumaisillaan olevan etiopialaisäidin (Timnit T.) ja tämän pienen pojan, tulee laittomasta siirtolaisuudesta heidänkin ongelmansa.

Jo Crialesen sensuellissa, elämänmyönteisessä läpimurtotyössä, Respirossa (2002), Välimeri hehkui häikäisevän topaasinsinisenä. Respiron tavoin Terraferma kuvattiin Pelagisilla saarilla, jotka sijaitsevat Maltan ja Tunisian rannikon välissä. Saariryhmän pääsaarelle, Lambedusaan, rantautuu kymmeniä tuhansia laittomia siirtolaisia joka vuosi. Kuka tietää, kuinka monta virkavaltaa pakenevaa paperitonta on ehtinyt vajota paratiisisaarten rantavesiin? Terrafermassa Välimeri kuvataan paitsi anteliaana ystävänä myös tuhoavana syöverinä.

Siirtolaisuus on toistuva aihe Crialesen tuotannossa. Hänen englanninkielinen esikoispitkänsä Once We Were Strangers (1997) kertoi muukalaisista New Yorkissa. Terrafermaa edelsi historiallinen draama Kultainen portti (2006), joka kuvasi köyhien italialaisten matkaa Amerikan ihmemaahan. Terraferma on askel naturalistisempaan ja yhteiskunnallisempaan suuntaan. Crialese lähestyy Eurooppaa puhuttavaa kuumaa ongelmaa arkisesti, ”pienten ihmisten” kautta.

Toisin kuin Aki Kaurismäen moraalinen satu Le Havre (2011), Terraferma tarjoaa vain aavistuksen lohtua. Crialesen ja Vittorio Moronin käsikirjoittama elokuva on eräänlainen taistelukuvaus. Vastakkain asettuvat uusi ja vanha, Afrikka ja Eurooppa, meri ja manner, viranomaisten käskyt ja humaanimpi ”meren laki”. Repivän kamppailun voittajaksi selviää se, joka on valmis sietämään huojuntaa, elämää keskellä loputonta liikettä ja etsintää.

Terraferma -elokuvan traileri


Elokuvatraileri Filmtrailer.com in kanssa

Lisää luettavaa