”Hypnoottinen, brutaali ja viihdyttävä” – Tällainen on elokuvan Steve Jobs

23.1.2016 11:00

Oscar-patsaat vain kolisivat, kun ohjaaja Danny Boyle ja käsikirjoittaja Aaron Sorkin ryhtyivät luomaan elokuvaa Applen ristiriitaisesta keulakuvasta, Steve Jobsista, ja kansoittivat pääosat Hollywoodin parhaimmistolla. Jobsina nähdään Michael Fassbender ja Kate Winslet on Jobsin oikkuja toteuttava markkinointipäällikkö.

Arvostettujen ja palkittujen elokuvien ohella muun muassa Lontoon olympialaisten avajaiset ohjannut Boyle sanoo, että olisi ollut hulluutta olla tarttumatta Aaron Sorkinin sovitukseen Walter Isaacsonin massiivisesta elämäkertakirjasta.

– Aaronin luoma Steve Jobs, jolla on monin tavoin yhtäläisyyksiä historiallisen hahmon kanssa ja toisaalta ei, oli valtavan kiehtova, suorastaan shakespearelainen hahmo. Hypnoottinen, brutaali ja viihdyttävä. Sorkinin käsikirjoituksessa ihmiset olivat kuin kiertoradalla oudon planeetan ympärillä. Hänessä oli vetovoimaa, josta ei päässyt irti, vaikka jotkut pitivätkin häntä hirviönä. Hän on hirviö, josta sanat tekivät kauniin. Sanat ja kaksi naista.

Kyseessä ei siis ole suora elämäkertaelokuva. Käsikirjoittaja Sorkin kutsuu sitä ”impressionistiseksi muotokuvaksi”. Boyle jakoi tarinan kolmeen osaan.

– Se koostuu tositapahtumista ja keksityistä asioista, jotka sijoittuvat kulisseihin kolmen tärkeän julkistuksen alla; Macintosh vuonna 1984, NeXTcube vuonna 1988 ja iMac vuonna 1998. Kuusi ihmistä on samassa paikassa kolme kertaa ja ottaa erää. Ei se ole tosielämää, se on kiteytettyä versiota siitä.

Michael Fassbenderin mukaan Jobsin kaltainen vaikutusvaltainen ihminen ansaitsee huomion.

– Hänen mukaansa tietokoneet kuuluivat kaikille, eivät vain harrastajille. Hänestä tietokoneet olivat intuitiivisesti käytettäviä hyödykkeitä, ei jotain mitä pitäisi pelätä. Hän muutti elämämme ja miten maailma toimii; miten kommunikoimme, katsomme elokuvia, kuuntelemme musiikkia ja teemme ostoksia.

Sorkin kirjoittaa hauskasti ja älykkäästi, mutta parisataasivuinen käsikirjoitus oli kova pala näyttelijöille.

– Aaron kirjoittaa tietyssä rytmissä, joten tutkin käsistä omissa oloissani tunteja. Onneksi Danny piti ennen kutakin kolmea näytöstä harjoitusjakson, mikä on todella harvinaista. Olen ikuisesti kiitollinen, sillä ilman sitä kuvaus tällä tahdilla olisi ollut mahdotonta.

joanna-hoffman-kate-winslet-steve-jobsDialogin määrä oli haaste myös Kate Winsletille.

– Se oli kuitenkin luontevaa, sillä niin Aaron kirjoittaa. Harjoituksissa kysyin Jeff Bridgesiltä, joka on työskennellyt hänen kanssaan vuosia, miten minun pitäisi lähestyä materiaalia. Hän sanoi: ”Opettele vain vuorosanasi. Älä unohda mitään, älä muuta mitään, opiskele teksti niin kuin se on kirjoitettu”. Ja hän oli aivan oikeassa!

– Harjoitushuoneessa aulat, huoneet, ovet ja kaikki oli merkitty lattiaan teipillä. Danny opasti: ”Tuo teippi on ensimmäinen ovi, tuo on toinen ja tämä neliö on kierreportaat”. Harjoitukset olivat elintärkeitä, sillä kohtaukset kestivät massiiviset 13, 14 sivua, mikä tarkoittaa kymmenminuuttisia ottoja jatkuvaa puhetta samalla kun kävelemme. Jos emme olisi osanneet kaikkea perinpohjin, koko homma olisi romahtanut, Winslet jatkaa.

Huolimatta Jobsin saavutuksista, harva pystyy sanomaan, etteivät hänen metodinsa välillä olleet arveluttavia. Näyttelijöillä riitti kuitenkin myös ymmärrystä.

– Steve Jobsissa oli machiavellimainen puoli. Olivatko jotkut hänen luonteenpiirteensä julmia? Ehkä. Oliko välttämätöntä halventaa muita? Ei välttämättä… mutta joskus persoonallisuus ja saavutukset ovat osa toisiaan. Joskus tarvitaan provokaatiota ja manipulointia. Näytteliijänä tiedän, että ohjaajatkin turvautuvat samoihin menetelmiin. Omakin kärsivällisyyteni ohenee, kun uurastan pitkään, ja Jobs paiski töitä tunteja putkeen. Ennen Macintosh-julkistusta he tekivät kolme, neljä viikkoa 20-tuntisia päiviä, gurua näyttelevä Fassbender kuvailee.
Winslet on samoilla linjoilla.

– Hän oli nero, ja sanokoot muut mitä tahansa, minusta hänessä oli myös lämpöä, joka näkyy elokuvassakin. Hän oli intohimoinen ja jääräpäinenkin, ja hän halusi muiden tekevän parhaansa. Hän ei osannut työskennellä kenenkään kanssa, jos ei uskonut tämän painava kaikilla sylintereillä. Hän kuvitteli puristavansa muista parhaan suorituksen väkipakolla. Hänen työntekijänsä olivat alansa parhaita, mutta Jobsin asettamissa standardeissa eläminen oli varmasti vaikeaa. Mutta sellainen Steve oli – ja katsokaa mitä hän sai aikaan!

Boyle toivoo elokuvan välittävän katsojalle kuinka paljon Jobs muutti maailmaa.

– Hän sai paljon aikaan hurjalla antaumuksellaan, älyllään, päättäväisyydellään ja intohimollaan – ja maksoi hirvittävän hinnan henkilökohtaisella tasolla. Neroudesta huolimatta hän saavuttaa inhimillisyyttä vasta omat valuvikansa tajutessaan. Mutta loppujen lopuksi minä voin sanella miten haluan katsojien käsittävän elokuvani yhtä paljon kuin Jobs pystyisi sanomaan mitä heidän pitää kirjoittaa iPadeillaan!

Haastattelut: United International Pictures
Toimittanut Jouni Vikman

Lisää luettavaa