Peter Franzén tekee suomalaisittain näkyvän roolin Sean Pennin tähdittämässä toimintaelokuvassa The Gunman. Hänellä on monta rautaa tulessa, sillä vapaan taiteilijan elämä on opettanut, että vaikka onnellakin on merkitystä, tavoitteisiin pääsee työtä tekemällä.
Teksti Jouni Vikman
Kuva: Eric Charbonneau
Haastattelua edeltävänä päivänä Peter Franzén on lentänyt Suomeen Los Angelesista, ja matka painaa edelleen. Viime aikoina pääasiassa Euroopassa työskennellyt Franzén on tyytyväinen uudesta asuinpaikastaan Ranskassa, koska se mahdollistaa esimerkiksi viikon työskentelyn Suomessa ja paluun kotiin viikonlopuksi ilman, että matkat syövät aikaa ja voimia.
Franzén on viime aikoina tehnyt paljon töitä myös Ruotsissa.
– Olen tehnyt siellä nyt kolme elokuvaa, Falkeja kaksi ja yhden Beckin, hän hymähtää. – Ruotsin keikat tuntuvat menevän kymmenen vuoden sykleissä. On ollut kiva homma päästä sinne taas tekemään vähän erilaisia rooleja, haastavan fyysisiä ja draamallisia. Beckissä hahmoni liittyy nimenomaan pääjuoneen.
Franzén ei vielä tiedä milloin ruotsalaiset dekkarit ilmestyvät, mutta olettaa että ainakin Falkit ilmestyvät piakkoin. Nyt hän on kuitenkin puhumassa The Gunman -elokuvasta. Sen kuvaukset ajoittuivat Franzénin esikoisohjauksen Tumman veden päällä (2013) jälkituotannon aikaan.
– Olimme itse asiassa Ranskassa katsomassa uutta asuinpaikkaa, kun tein jonkin verran dialogia sisältävän koekuvauksen motellin nurkassa ja laitoin menemään. Sitten oltiin juuri saatu Tumman veden päällä leikattua, kun agenttini Suomessa, Laura Munsterhjelm, kertoi minun saaneen roolin. Piti alkaa tehdä suunnitelmia, että miten juonitaan äänityöskentely ja sen valvonta. Apulaisohjaajani, linjatuottaja Sirkka Rautiainen oli tarkasti prosessissa mukana. Minulle lähetettiin jokaisesta uudesta skarvista tiedosto sähköpostiin, katsoin ja kommentoin, ja välillä olin reaaliajassa mukana Skypen kautta. Ilman modernia tekniikkaa sitä ei olisi voinut tehdä, mutta oli se silti aika hektistä välillä.
Toimintataitojaan Franzénin ei erikseen tarvinnut esitellä, sillä tuottajat olivat nähneet hänen muita elokuviaan.
– Sean [Penn] varmaan vain kysyi kuinka pitkä olen ja totesi ”joo, käy”, hän nauraa.
Yhdessä elokuvassa näytteleminen ja toisen jälkituotanto ei riittänyt työteliäälle miehelle.
– Kun ei ollut aivan valtava rooli, oli aikaa istua trailerissa. Kirjoitin samaan aikaan valmiiksi toisen romaanini Samoilla silmillä.
Voisi kuvitella, että Franzén on oppinut amerikkalaisen työmoraalin LA-vuosinaan, mutta kyseessä on hänen luontainen tapansa olla ja elää.
– Tietenkin rakastan tätä hommaa, mutta kun on elänyt taiteilijan elämää pitkään, tietää että jos haluaa jotain, pitää aloittaa sitä kohti meneminen vuosia ennen kuin siitä aletaan yleisesti puhua. Pitää olla monta rautaa tulessa, mutta jos valitsee taitelijaksi ryhtymisen, sitä on koko ajan. Loma tarkoittaa, ettei ajattele kovin aktiivisesti seuraavaa roolia.
Lue lisää Peter Franzénista ja The Gunman -elokuvasta uudesta Episodista 4/2015.