Jesper Christensen tekee eräänlaisen Bond-ennätyksen. Yksikään näyttelijä ei ole esittänyt samaa konnahahmoa kolmessa eri elokuvassa. Tapasimme tanskalaisnäyttelijän alkusyksystä helteisessä Kööpenhaminassa.
Teksti: Jouni Vikman
Rennon sporttisesti pukeutunut, 67 ikävuottaan nuoremman oloinen Jesper Christensen on siviilissä hyvin erilainen kuin Casino Royalen ja Quantum of Solacen elegantti tappaja tai 007 Spectren epäsiisti erakko. Christensen muistaa hyvin ensimmäisen Bondinsa.
– Se oli Salainen agentti 007 Istanbulissa. Sean Connery oli sensaatiomainen, ja pidin Istanbulia vuosia parhaana agenttileffana. Robert Shaw oli loistava konna. Sitten niistä tuli isompia ja isompia, Connery lopetti, eikä Roger Mooren Bond viehättänyt. Kiinnostukseni vain lopahti.
Christensen pysyi kuitenkin ajan tasalla Bond-elokuvista vaikka ei niitä katsonutkaan.
– Bond on metaelokuvaa, metauniversumi. Ei oikea elokuva, se on BOND! Olin onnekas, että minua kysyttiin mukaan, kun Bond muuttui mielestäni takaisin alkuaikojen brutaalimpaan suuntaan. Tiesin, että kaikki kaverini olisivat ”olet BONDISSA?!”, ja voisin vastata: ”Joo, enkä vain yhdessä”.
Nyt Christensen on näytellyt hahmoaan Martin Campbellin, Marc Forsterin ja Sam Mendesin ohjauksessa.
– Campbellin ja kahden muun ohjaajan välillä oli iso ero. Forster ja Mendes olivat näyttelijöiden ohjaajia, joihin olen tottunut. He keskustelevat, haluavat palautetta.
Campbell tiesi mitä ja miten halusi ja siinä se. Liian monet ehdotukset eivät olleet tervetulleita.
Casino Royalea tehdessä Christensen ei silti ajatellut, että kyseesssä olisi Bondin paluu.
– Bond oli joka tapauksessa iso ennen Casino Royalea, en ajatellut tuleeko siitä iso TAAS. Olin mukana ennen kuin sain lopullisen käsiksen. Luettuani sen ajattelin, että tämähän on mielenkiintoinen, tästä voi tulla uusi alku. Olin pitänyt Daniel Craigista, hänessä on työväenluokan vibaa, ja hän on älykäs näyttelijä. Jos hän oli sanonut kyllä, hänellä täytyi olla ideoita. Hän oli juuri kuin olin toivonut. Kun hän saa 007-tittelin, se on niin brutaalia ja typerää, että miehestä huolestui heti. Hän ei ole kovin fiksu, hän joutuu ongelmiin. Se on hyväksi toimintaleffalle. Huolestuiko kukaan Roger Mooresta? Ei.
Casino Royalen aikaan Christensen haki aktiivisesti kansainvälisiä rooleja. Hän oli juuri näytellyt Sean Pennin ja Nicole Kidmanin kanssa Tulkki-jännärissä.
– Olin kahdesti European Film Awards -ehdokkaana, ja minua alettiin kysellä eri paikkoihin, Yhdysvaltoihinkin. Henkilökohtainen tilanteenikin oli sellainen, että päätin kokeilla sitä. Hankin agentin Lontoosta, asuin Berliinissä kuusi kuukautta oppiakseni kielen, hankin saksalaisen agentin. Kättelin roolituksesta vastaavia ympäri maailmaa, sellaista hommaa, jota en aikaisemmin ollut tehnyt mutta jota pitää tehdä.
Mads Mikkelsen, Casino Royalen pääkonna, on myös tanskalainen, mutta Christensenin mukaan kyseessä on yhteensattuma.
– Täydellinen mutta hauska sattuma. Tämä on pieni maa, mutta en ollut ikinä näytellyt hänen kanssaan. Sitten näyttelemme Bondissa, ja yhteisessä kohtauksessamme hän on huoneessa, tulen sisään ja ammun häntä päähän. ”Oletteko näytelleet yhdessä?” ”No, joo…”.
Christensen ei tiedä missä järjestyksessä heidät valittiin.
– Muistaakseni agenttini sanoi, että he varmaan haluavat mutta eivät päättäneet kahdesta osasta, toinen iso, toinen kestää ainakin kolme. Sanoin, että: ”Anna minulle ne kolme!”
Tanskalaiskonnakaksikkoa seurasi Mathieu Amalric Quantum of Solacessa ja uutuudessa on Christoph Waltz. Mannereurooppaiset ovat ilmeisesti hyviä Bond-konnia.
– Se johtuu aksentista! Meidän täytyy sen vuoksi olla pahoja. Amerikkalaiset eivät luota kehenkään, jolla on aksentti. Muuten pitäisi käyttää amerikkalaisia näyttelijöitä, jotka puhuvat hassua englantia, Christensen nauraa. – Mutta heidän pitää olla ei-englantilaisia eurooppalaisia. Ei todellakaan brittejä!
Quantum of Solace jatkuu suoraan Casino Royalen lopusta, mutta Christensen ei tiennyt hahmonsa kohtalosta etukäteen.
– Luulimme että hahmo on kolmessa, ehkä neljässä elokuvassa, mutta kun teimme Quantumin, hän kuoli, Bond ampui minua päähän. Paskiaiset tappoivat minut, Christensen paljastaa.
Se ei kuulosta Quantum of Solacelta, jonka katsojat muistavat.
– Yhtäkkiä tuli viesti, meillä on hieno kohtaus, jonka haluamme tehdä kanssasi joskus. Totesin, että öh, minähän olen kuollut. Minulle vastattiin, että ei hätää, muutamme sen.
Herää kysymys oliko Mr. Whitea suunniteltu myös Skyfalliin.
– Kysy Barbaralta ja Michaelilta, en ole huoneessa kun näistä puhutaan! Alunperin kai oli suunnitelma kolmesta peräkkäisestä, mutta kuten huomasit, suunnitelmat muuttuvat.
Koko päivän sujuvasti sanoma- ja naistenlehtien kanssa yleisiä puhunut Christensen kärsii, kun pitäisi kertoa uutuudesta elokuvalehdelle. Trailerissa huolitellusta Mr. Whitesta on tullut hapsutukkainen erakko, mutta näyttelijällä ei ole lupaa paljastaa paljon. Tämä on kuitenkin ensimmäisiä kertoja, kun konnalla on ihmissuhdetausta, Mr. White kun on Léa Seydoux’n hahmon isä.
– Saamme tietää lisää Bondin tarinasta, mutta emme Mr. Whiten menneisyydestä. Hän ei ole parhaimmillaan, mutta en voi kertoa miksi asiat ovat huonosti. Hän ei voi hyvin ja auttaa Bondia jollakin tavalla…, Christensen tasapainoilee.
Ongelmat ovat syvempiä kuin edellisten elokuvien ampumahaavojen fyysiset vaivat?
– Argh, olen pulassa!
Piilotteleeko hän?
– En kommentoi!
Haastattelun alussa Christensen mainitsi, että hahmoa oli suunniteltu ”ainakin kolmeen” elokuvaan. Kohtaako Mr. White nyt loppunsa, vai voisiko spekuloida, että hänet nähdään myös 25. Bond-seikkailussa?
– Ei, en voi! Mutta jos kuuntelit tarinaani, voit ymmärtää, ettei kukaan tiedä mitä hahmolle tapahtuu. Minut tapettiin ja sitten olenkin hengissä. Barbaraan ja Michaeliin ei voi luottaa! Christensen kuittaa nauraen.