Haastattelua edeltävänä iltana Disney-huvipuistoissa gerillataktiikalla kuvatun Escape from Tomorrow -elokuvan Night Visions -näytös on pitänyt perua teknisten ongelmien vuoksi. Festivaalilla vieraileva ohjaaja-käsikirjoittaja Randy Moore ei kuitenkaan epäile syyksi Disney-korporaation sabotaasia. Ei vaikka hänet on Helsingissä majoitettu Vankila-hotelliin. Moore ei nimittäin pidä elokuvaansa Disney-vastaisena.
– Olen tavannut Disney-faneja, jotka rakastavat elokuvaa, mutta myös faneja, jotka vihaavat sitä. He pitävät sitä henkilökohtaisena loukkauksena itseään ja arvojaan kohtaan. Elokuvaa on verrattu siihen, että kertoisin lapsille, ettei joulupukkia ole olemassa, Moore kuvailee. – On outoa, että neli-viisikymppiset ihmiset eivät suostu katsomaan huvipuistoja ilman nostalgiaa.
Tosiasia kuitenkin on, ettei huumoria, kauhua ja fantasiaa sekoittavaa elokuvaa olisi voinut tehdä muualla kuin Disney-puistossa, niin vahvoja mielikuvia tavaramerkki herättää. Elokuvan taustalla ovat Mooren omat lapsuuden demonit.
– Kun lapsena tapasin isääni ehkä kerran vuodessa, kävimme usein Disney Worldissa, koska hän ei oikein tiennyt mitä muuta tehdä kanssani. Minulla oli hauskaa, mutta se oli keinotekoinen suhde keinotekoisessa ympäristössä. Vieraillessani siellä omien lasteni kanssa muistot palasivat, vaikka en enää ole missään yhteydessä nykyään Thaimaassa asuvan isäni kanssa.
Alunperin Moore kirjoitti tarinan käsikirjoitusnäytteeksi. Sitten hän tutustui pieniin Canon EOS 5D Mark II -kameroihin, jotka näyttävät tavallisilta huvipuistokävijöiden käyttämiltä digikameroilta, ja alkoi uskoa, että elokuvan tekeminen voisi olla mahdollista, vaikka kuvauslupia ei taatusti heruisi.
– Kirjoitin tarinan kuudessa kuukaudessa. Kävelimme tarinan kuvausryhmän kanssa läpi yhdeksän kertaa ennen kuvausten alkamista. Lopulta meille tuli kiire aloittaa, koska Halloween-sesonki lähestyi, enkä halunnut kuvata tiettyyn ajankohtaan liittyvää Disney-maailmaa. Siitä syystä esimerkiksi vaihdoin käsikirjoituksen tytöt ranskalaisiksi, koska en löytänyt ajoissa hyviä brasilialaisteinejä, kuten olin alunperin kaavaillut.
Vaikka ryhmän piti tehdä samoja asioita uudelleen ja uudelleen kuvaus- ja äänityskalusto piilotettuna eri kuvakulmien saamiseksi, aiheuttivat pienet yksityiskohdat eniten huolta. Ihmisiä kuljettavien kulkuvälineiden aikataulut piti selvittää tarkasti, jotta saapumisia ja lähtemisiä pystyi kuvaamaan.
Elokuva kertoo perheestä, jonka elämä mullistuu, kun sen isä (Roy Abramsohn) alkaa kokea kummia ja nähdä pelottavia välähdyksiä iloisten kulissien takaa. Mustavalkoisuus oli taiteellinen tyylivalinta, koska Moore halusi välttää kotielokuvan tunnelmaa, mutta sille oli myös käytännön syy.
– Emme varmasti olisi samassa laitteessakin käydessämme saaneet joka kerta samanvärisiä vaunuja, Moore nauraa.
Loppuvaiheessa myös huvipuiston henkilökunta valpastui.
– Halusin vielä lopuksi kuvata perheen saapumista useasta eri kuvakulmasta, ja lopulta turvamiehet kysyivät miksi ravasimme porteissa edestakaisin. Mutta he kuvittelivat, että näyttelijäryhmä oli kuuluisa perhe ja kuvausryhmä paparazzeja! Meitä pyydettiin odottamaan asian selvittämistä, mutta Sara-tyttöä esittävä Katelynn Rodriguez sanoi, että hänen pitää käydä vessassa, ja poikaa näyttelevä Jack Dalton lähti mukaan. Samalla pääkadulla kulki jälleen yksi paraati, ja pääsimme sen suojissa poistumaan paikalta ja ulos puistosta. Huomasimme kuitenkin henkilökunnan kirjoittavan automme rekisterinumeron ylös. Onneksi se oli vuokra-auto, mutta ajelimme pitkään ympäriinsä ja kuvittelimme meitä seurattavan, Moore hekottaa.
Näyttelijöiden ei enää tarvinnut huvipuistoon palata, mutta hermostunut kuvausryhmä joutui naamioitumaan turisteiksi vielä yhdeksi päiväksi saadakseen haluamiaan yleis- ja täytekuvia.
Elokuvan julkistuksen jälkeen Moore on saanut uusia työtarjouksia, ja hänellä on toiveissa muun muassa epookkielokuvan tekeminen. Gerillakuvaamiseen hän ei aio palata.
– Ei se ole minulle mikään itsetarkoitus. Jos minulta kysyttäisiin gerilla-elokuvasuosikkia, en varmaan osaisi edes mainita yhtään. En ajatellut tuhoaako vai pelastaako elokuva urani, sillä olin tehnyt useita käsikirjoituksia ja sellaisessa toteutumattomien projektien limbovaiheessa, että jos en olisi ohjannut tätä, en välttämättä olisi ohjannut mitään muutakaan.
Escape from Tomorrow’n valmistumisen jälkeen Moore ei ole Disney-puistoissa käynyt.
– En vielä, en tunne siihen vähään aikaan tarvetta, ohjaaja nauraa. – Mutta ehkä joskus kymmenen vuoden kuluttua haluan nostalgisesti palata muistelemaan elokuvan tekemistä.
Moore uskoo kuitenkin saaneensa projektin myötä karkotettua ainakin joitakin lapsuustraumojaan, ja hänestä on mukava kuulla muiden mielipiteitä elokuvastaan. Joskus ne yllättävät.
– Eräs nuori nainen sanoi, että hänellä oli ranskalaistyttöjen lailla tapana pukeutua tiukkoihin vaatteisiin ja kiusoitella perheenisiä. En tiennyt, että joku teki sellaista oikeasti!
(Jouni Vikman)
Escape from Tomorrow Night Visionsissa:
– Kinopalatsi 9 lauantaina 1.11. klo 23:15
– Kino K-13 sunnuntaina 2.11. klo 18:00
Lisätietoja: Night Visions