Latinalaisen Amerikan elokuvaa juhlitaan Helsingissä kymmenettä kertaa, kun Cinemaissi-festivaali käynnistyy huomenna keskiviikkona.
Avajaiselokuva on venezuelalainen Blue and Not So Pink (Azul no yo tan rosa, 2012), joka sai helmikuussa ”Espanjan Oscarin” eli parhaan Espanjan ulkopuolella tuoteun espanjankielisen elokuvan Goya-palkinnon.
Cinemaissi esittää tänä vuonna useita seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä käsitteleviä elokuvia, ja Blue and Not So Pink on yksi niistä. Se ammentaa latinalaisamerikkalaisen saippuaoopperan eli telenovelan perinteestä: tarina yltyy mahtipontiseksi kohtalodraamaksi ja tunteet ovat suuria.
Diegon (Guillermo Garcia) miesystävä Fabrizio (Sócrates Serrano) joutuu väkivaltaisen viharikoksen uhriksi ja koomapotilaaksi sairaalaan. Samaan aikaan Diegon poika Armando (Ignacio Montes) palaa vuosien jälkeen isänsä luo. Perheenjäsenten välisistä kiemuroista rönsyää ihmissuhdeserpentiini, johon liittyy pian myös monenkirjava ystäväpiiri.
Diegon homoseksuaalisuus on kova pala sekä hänen pojalleen että isälleen, miesystävä Fabrizion isästä puhumattakaan. Elämä on jatkuvaa olemassaolon oikeutuksesta taistelemista myös transnainen Deliriolle (pippurinen Hilda Abrahamz, joka on nähty Suomessa telenovelassa Tuhkimotarina).
Ohjaaja Miguel Ferrari tukeutuu toisinaan melodraamaelokuvan kerronnallisiin ja visuaalisiin latteuksiin, jotka tekevät juonesta ennalta-arvattavan. Kliseiden läpi katsoo kuitenkin mielellään, sillä Blue and Not So Pink rakastaa henkilöhahmojaan vilpittömästi ja sen sanoma on puhtaan inhimillinen.
Ihmisrakkaudessaan Blue and Not So Pink on sukua espanjalaiselle Pedro Almodóvarille, joka myös tapaa kuvata lukuisien hahmojen keskinäistä ristiaallokkoa. Ihmisyyden ymmärtäjänä Ferrari ei vielä tavoita Almodóvarin syvällisyyttä, mutta onnistuu pitämään poreilevan sopan dynaamisesti paketissa, joka viihdyttää ja traagisuutensa alla myös naurattaa alusta loppuun.
Suurin sulka elokuvan hatussa on, että se kieltäytyy suhtautumasta ihmisen seksuaali- ja sukupuoli-identiteettiin yksiselitteisenä ja muuttumattomana tekijänä. Pohjois-Amerikan valtavirtaelokuvalla on siihen valovuosia matkaa.
Samuli Launonen
Cinemaissi-festivaali 22.-26. lokakuuta Helsingissä. Blue and Not So Pink avaa festivaalin Kinopalatsissa keskiviikkona 22. lokakuuta. Liput ja lisätiedot: Cinemaissi.org.