Ghibli-ohjaaja ja Marnien kolme haastetta

26.9.2015 08:41

Ghibli-studion viimeisimmän animaation Marnie – tyttö ikkunassa ohjaaja Hiromasa Yonebayashi vierailee Suomessa Rakkautta & Anarkiaa -elokuvajuhlien vieraana. Hän esittelee elokuvansa viikonlopun kahdessa näytöksessä.

Episodi tapasi ohjaajan ja keskusteli tämän kanssa elokuvan haasteista. Niitä löytyi niin käytännöllisiä, taiteellisia kuin teknisiäkin. Ensinnäkin oli mietittävä, miten englantilaisen tarinan hahmot ja tapahtumat siirretään japanilaiseen ympäristöön ja kulttuuriin.

– Kun päätin, että Anna on japanilainen tyttö, jolla on tumma tukka, heräsi kysymys mitä tehdä Marnielle. En halunnut hänestäkin tummatukkaista, joten ystävysten yhdistelmä on outo. En silti voinut kuvitella tekeväni Marniesta japanilaista. Toisaalta lisää tarinan ihmeellisyyttä ja tuo siihen hyvällä tavalla fantastisia aineksia, kun se ei ole selvästi japanilainen tai englantilainen maailma, vaan jokin, jossa on tuttua ja tuntematonta yhdessä, Yonebayashi kertoo Sunn-ravintolassa Helsingissä.

Toinen, temaattinen haaste oli luoda tunnelmaa silloin kun Marnie on kuvassa ja silloin kun hän ei ole.

– Tiedostin, että se on elokuvan perusteema. Anna ei pidä itsestään, hän voi huonosti omissa nahoissaan ja on sulkeutunut maailmalta. Marnie on ihanne, sellainen mitä Anna haluaisi olla, jos pääsisi pois siitä mitä on. Painotin työryhmälleni, että Marnien kohtaukset kuvataan mahdollisimman kauniisti ja sävykkäästi. Vastapainona kohtauksissa, joissa hän ei ole mukana, painotetaan arkista, jokapäiväistä elämää ja sen pieniä hetkiä. Ohjenuora piirtämiselle oli kaksi eri maailmaan, jotka ovat jännitteisessä suhteessa toisiinsa.

Kolmas haaste oli merkittävä elokuvalle, joka sijoittuu meren rantaan ja jonka ratkaisevina hetkinä sataa rankasti.

– Vesi oli hirveän työläs ja vaikea toteuttaa! Toisaalta työn alla oli Tuuli nousee ja Ghiblillä on elokuvia, joissa käytetään muita elementtejä. Niinpä Marnien idea oli, että siinä on vesi keskeisessä roolissa, hyvänä kuvastimena maailmalle, josta Annan ja Marnien suhde koostuu. Mutta miten välittää kuvilla kuinka veden kylmyys välittyy, kun Anna astuu siihen. Vesi näyttää aivan erilaiselta, kun sitä tarkastelee läheltä tai kaukaa tai eri kulmista. Oli todella vaikeaa ja työlästä herätellä aistejä joiden kautta vesi alkaisi elää mielessä. Yleensä Miyazaki ei paljon kehu, mutta nähtyään elokuvan hän sanoi: ”Vesi oli loistavasti kuvattu”. Olin siitä tosi iloinen, ohjaaja hymyilee.

Kaksiulotteinen, käsinpiirretty animaatio on perinteisesti ollut vahvoilla Japanissa, mutta sielläkin ajat ovat muuttuneet.

– Aikaisemmin ei ollut nettiä, joka paikasta ei saanut videota ja kuvaa kaikilla mahdollisilla härpäkkeillä. Mutta miten nykyään kuljettaa tarinaa, joka herättää kummastusta ja halun seurata sitä? Sellaista tulee mietittyä enemmän, että miten katsojat saa mukaan. Siihen aikaan katsojien reaktiot olivat toisenlaisia.

Marnie_tytto_ikkunassaRakkautta & Anarkiaa -festivaaleilla Marnien yleisö todennäköisesti on Ghibli-faneja. Mitä Yonebayashi haluaisi sanoa joukkoon ehkä eksyneelle 3D-tietokoneanimaatioiden parissa kasvaneelle katsojalle?

– Vaikka maailma tuntuu virtuaaliselta ja 3D:tä, pelejä ja elokuvaa täynnä olevalta, tällainen elokuva ei ole tapahtumavetoinen. Se on tunteita ja kokemuksia luotaava, ja jos itse on kokenut sellaista, aukeavat piilevät kerrokset, joissa asioita annetaan vain ymmärtää. Animaatio kykenee siihen mihin moni muu media ei, eli vain vihjaamalla liikuttamaan suuria tuntemuksia. Sellainen syvyys tarvitsee ilmavuutta ja väljyyttä, jota virtuaalinen, valmiiksi täytetty maailma ei tarjoa. Ilmavuus pelastaa tällaisen elokuvan. Jos se välittyy, elokuva kannatti tehdä ja virtuaalimaailmassa elävä nuorikin voi saada uuden kokemuksen.

 

Lisää luettavaa