Eilisen kuiskauksella on ikää. Se on valmistunut jo vuonna 1991, mutta vasta nyt me suomalaiset saamme nähdä tämän Studio Ghiblin teoksen valkokankaalta.
Taeko, 27-vuotias toimistotyöntekijä Tokiosta matkustaa maaseudun rauhaan, mutta hänen mieleensä palaavat muistot omasta lapsuudestaan.
Eilisen kuiskaus on Hayao Miyazakin oppi-isän Isao Takahatan ohjaama elokuva. Toisin kuin monet muut Ghibli-studion elokuvat, on tämä eniten draamaa. Elokuvassa ei ole samanlaista fantasiamaailmaa eikä siinä leikitellä todellisuuden ja kuvitelman rajamailla läheskään yhtä paljon. Se on enemmänkin tarina, jossa nainen etsii sisäistä pikkutyttöään.
Taeko kokee maaseudulla olevansa kotonaan. Hän nauttii siitä, että kaikki on alkeellisempaa ja ekologisempaa. Siellä olo saa hänet myös ymmärtämään kuinka paljon maatalous on muuttunut lyhyessä ajassa. Hän muistaa kuinka keltaisten kukkien väri muuttui punaiseksi poimijiensa verestä piikkien viiltäessä heidän käsiään. Tai kuinka ennen pellot kynnettiin ilman minkäänlaisten koneiden avustusta. Maailma on muuttunut, mutta Taeko antautuu maaseudun lumoavaksi. Siinä samassa pohditaan luonnon ja ihmisen välistä yhteistyötä ja kuinka me muokkaamme ympäristöämme.
Elokuvassa liikutaan kahdella eri aikatasolla. Tämän nykyhetken lisäksi elokuvassa kuljetaan myös 10-vuotiaan tytön matkassa. Elokuva kuvaa tätä kouluaikaa pitkinäkin jaksoina jotka tehostavat tunnelmaa ja draamatasoa entisestään. Taeko on kasvanut paljon tuosta ajasta. Lapsuudensa kiukutteluiden jälkeen hänestä on tullut hyvin ystävällinen ja tasapainoinen nuori nainen. Pikkutytön näyttelijän unelmat ovat haihtuneet realistisempaan ajatteluun. Taekon lapsuudessa häntä ei pidetty normaalina, kun tämä ei osannut murtolaskuja koulussa. Ne jotka osasivat laskea pärjäsivät hyvin elämässä. Tai näin ainakin Taeko ajattelee.
Eilisen kuiskauksessa on paljon mielenkiintoisia teemoja, enkä lähtisi sitä lastenelokuvaksi kutsumaan. Se on lapsille täysin sopiva muttei tarjoa samanlaista mielikuvitusmatkaa kuin esimerkiksi Henkien kätkemä. Elokuva voisi hidastempoisuudessaan olla lapsiyleisölle melko tylsä kokemus. Eilisen kuiskaus on draamapainotteisempi ja rauhallisempi kuin monet muut animet. Se on visuaalisesti kaunis maalauksellisuudessaan. Sen maailmaan pystyy uppoutumaan ja henkilöhahmoihin keskittymään. Eilisen kuiskaus ei kuitenkaan jää mieleen millään tavalla, ja se onkin vain mukava piirretty. Se on mieluisa katsoa, mutta ei vaikuta mitenkään syvemmin. Eilisen kuiskaus on Ghiblille tyypillinen naisen kasvutarina. Kokonaisuudessaan se on viipyilevä satu lapsuuden muistoista.
Ville Salonen
★★★
Eilisen kuiskaus (Omohide poro poro). Ohjaus Isao Takahata. Ääniosissa Miki Imai, Toshirô Yanagiba. Ensi-ilta 9.12.2016.
Kirjoittaja oli Episodissa TET-harjoittelijana.
