Iron Sky saa jatkoa vuonna 2016, kun Iron Sky: The Coming Race tulee teattereihin. Tapasimme juuri Cannesin elokuvajuhlilta kotiutuneen Timo Vuorensolan, joka aloittaa elokuvan kuvaukset syyskuussa.
Haastattelu: Jussi Huhtala
Kuva: Lance Kooma
Selvisikö Cannesin elokuvajuhlilla jotain uutta?
Lähdimme etsimään elokuvamme myyntiyhtiötä, joka osaltaan vaikuttaa elokuvan rahoituksen varmistumiseen. Löysimme loistomyyjät. Atlas International osti elokuvan maailmanlaajuiset myyntioikeudet varmistaen samalla sen, että elokuva tulee tuotantoon tänä vuonna. Kuvaukset alkavat 29. syyskuuta.
Rahoitus oli hyvällä mallilla siis kuitenkin jo ennen Cannesia?
Lähdimme Cannesiin varmistamaan, että elokuva saadaan tuotantoon tänä vuonna, ja siitä on nyt täysi varmuus. Kaikki rahoituksen palat eivät vielä ole hitsautuneet yhteen, mutta tuotanto on varmistunut, ja se on tietenkin minulle ohjaajana tärkein tieto.
Onko tuskallista odotella asioiden varmistumista?
Se on tosi raskasta. Koskaan ei tiedä, käykö jotain sellaista, että aikataulut venähtää yhtäkkiä puolella vuodella tai vuodella, ja sitten on hirveä kolo. Olimme valmistautuneet siihen, sillä elokuva-alalla ei koskaan voi olla varma mistään, mutta olen iloinen siitä, että nyt tiedän että pääsemme tekemään elokuvaa.
Budjetti on siis 12 miljoonaa, kun ensimmäinen maksoi 7,5 miljoonaa. Vaatiiko tuotanto sen, että budjetin on oltava isompi?
Siinä on kalliimpia elementtejä. Meillä on tehosteissa olentoja, ja ne on aina haastavampi juttu. Se vaatii vain miestyötunteja aika pirusti. Ja totta kai stoori on kunnianhimoisempi ja isompi. Se on enemmän actionrymistely kuin ensimmäinen Iron Sky. Lähden tekemään Indiana Jones -hengessä tällä kertaa. Se on suoraviivainen seikkailukertomus, mutta Iron Sky -twisti tekee oman lähestymiskulmansa. Fyysistä toimintaa ja olentoja, se kaikki kasvattaa budjettia, ja tietysti jonkin verran myös laajempi cast ja muutamia kansainvälisesti tunnetumpia nimiä.
Onko se aina niin, että jatko-osassa pitää tehdä isompaa ja suurempaa?
Se on tavallaan henkinen askel taaksepäin, jos tekee jostain syystä pienemmän. Tai sitten siitä tulee väliosa. Uskon siihen, että aina pitää vähän kasvaa. Panoksia pitää koventaa, maailman pitää olla isommassa vaarassa kuin ennen ja lopputuloksen pitää olla tuhoisampi tai isompi tai jotenkin grandioosimpi kuin ennen. Ei se tietenkään ole sanottua että näin on aina, mutta se on perinteinen kaava, ja semmoista olen lähtenyt tekemään. Halusin tehdä perinteisen scifitrilogian suomalaisella huumoritwistillä.
Edellisestä elokuvasta on jo monta vuotta. Onko tekniikassa ja tehosteissa tapahtunut teknistä kehitystä?
Kuvaajamme Orasmaan Mika osaisi paremmin sanoa, mikä kameratekniikassa on kehittynyt. Tietysti tehostepuolella koneteho kasvaa, mutta se on jo muutaman vuoden ollut enemmän tekijöistä ja tiimistä kiinni kuin siitä, paljonko on teknistä konetehoa. Tarkoituksenamme ei ole kuvata lokaatiossa mitään, vaan toteuttaa kaikki studiossa, mikä asettaa tuotannon omanlaiseensa valoon. Ja sitten tietysti se, että meillä on eri tehostetalo. Meillä on saksalainen Pixomondo, joka on isompi talo, mikä muuttaa prosessia monella tapaa eri suuntiin.
Ensimmäisessä osassa oli Laibachin musiikkia, jota kuullaan uudessakin. Tietyt näyttelijät jatkavat, kuten Julia Dietze, Stephanie Paul ja Udo Kier. Entä uudet näyttelijät? Kari Ketonen, Jukka Hilden ja Troma-yhtiön Lloyd Kaufman ovat kuulemma mukana.
Ne on pienemmissä rooleissa. Tom Greenillä on saarnamiehen rooli Mac-kultissa kuun pimeällä puolella. Se on ensimmäinen uusi naama, ja tulossa on muutama muukin. Ja sitten meillä on sellainen jännä tilanne, että pääosan esittäjä on vielä valitsematta. Olemme etsimässä pääosaan näyttelijätärtä, ja toivottavasti se löytyy pian.
Syyskuussa alkaa kuvaukset, mutta jo nyt alkaa varmaan olla kiireitä.
Cannesin jälkeen rupesin ruksittelemaan menoja pois kalenterista nyt kun tavallaan varmistui, että nyt lähdetään täysillä, ja alkaa ajatukset muuttua tuota kohti. Nyt on tiukka aikaraja, viisi kuukautta, ja kaikki pitää saada siihen mennessä kuntoon. Onhan tässä valmisteltu paljon kaikkea, mutta ne on helppo jättää silloin avoimeksi kun ei ole mitään deadlinejä. Tästä eteenpäin tulee se, että kehittelijästä muuttuu ohjaajaksi. Päättäväisyystaso nousee 150 prosenttia.
Tuntuu, että Suomeen on Iron Skyn ja vaikka Jalmari Helanderin myötä tullut uusi elokuvantekijöiden sukupolvi.
Olin itse ensimmäistä kertaa Cannesissa vuonna 2007 ensimmäistä kertaa esittelemässä ujosti Iron Skyta, Verrattuna siihen minkälaisia suomalaisia leffoja silloin oli työn alla ja mitä siellä on nyt, niin siellä oli nyt aikamoinen kiri. Muutamat on sellaisia että kulmakarvat kohoaa itselläkin. Bunny the Killer Thing, Rendel ja It Came from the Desert, joka on Marko Mäkilaakson muurahaisleffa. On viikinkileffaa, on isompaa animaatiota ja muuta. Alle kymmenessä vuodessa se on muuttunut isolta osin. Sen huomaa tuottajissa millä meiningillä mennään. Jesse Fryckman painaa siellä AJ Annilan kanssa ja rahoittaa leffaa, jossa on Michael Nyqvist ja Famke Janssen. Se mikä mielestäni on muuttunut ihan älyttömästi on se, että suomalainen leffa on kansainvälistynyt. Tietysti vielä on edelleen se pointti, että eihän täältä vielä ole tullut kuin ehkä Big Game ja Iron Sky, jotka on saaneet kansainvälistä huomiota, mutta nyt on monta tyrkyllä, ja veikkaan että parin vuoden päästä tullaan myös näkemään tuloksia. Me noustiin ammattimaiseksi porukaksi sitä kautta, että Kaukomaan Tero tuli mukaan ja ruvettiin tekemään tosissaan. Samanlaisia jengejä kuin ei ollut siellä vuonna 2007, mutta nyt oli 3–4 pienempää leffaa ihan pähkähullulla idealla. Ne teki asioita, jotka herätti huomiota, mikä oli tosi kiva nähdä.
Jalmari Helanderilla on tärkeä tuottajakumppani Petri Jokiranta. Sinulla taas on tuottajana Tero Kaukomaa. Hyvän tuottajan löytäminen on ilmeisesti ratkaiseva asia.
Ei siitä mitään olisi muuten tullut. Eihän meillä ollut silloin mitään käsitystä miten leffoja rahoitetaan, eikä tavallaan pitänytkään. Kaukomaa bongasi sen, että näissä jätkissä on jotain, ja siitä se sitten lähti. Ei Iron Sky:n rahoitus ilman Kaukomaata olisi onnistunut, ainakaan siinä mittakaavassa missä se toteutettiin. Toivon noille nuorille ohjaaja-tuottaja-kirjoittajille, joilla ei ole aavistustakaan miten tämä homma toimii, että ne rohkeasti ottaisi tuottajan mukaan joka on rahoittanut muutamia leffoja. Muuten se lähtee ihan minne sattuu.
Kansainvälisesti menestyneitä toimintaohjaajia oli esimerkiksi 20 vuotta sitten vain Renny Harlin, ja häntäkin Suomessa väheksyttiin. Teillä uusilla tekijöillä on ehkä siinä mielessä helpompaa, että media ja kriitikoton ottanut positiivisemmin vastaan.
Renny oli ehdottomasti ensimmäinen sen sukupolven jengiä, jota tykkään ajatella vhs-sukupolvena, joka lähti tekemään itselleen omaa juttua. Renny on aina ollut erikoinen hahmo Suomessa. Aluksi sille naurettiin ja sen jälkeen väheksyttiin, että nyt se on siellä Hollywoodissa muka iso, ja sitten kun tuli Cutthroat Island ja ura lähti alaspäin, niin taas on hyvä syy nauraa. Mutta se on edelleen se jätkä, joka on tehnyt yksiä kaikkein aikojen menestyneimpiä sleeper-hittejä. Ohjaaja jonka veroista ei Suomessa ole kansainvälisellä tasolla ollut koskaan. Tuossa on muutama nimi, kuka on seuraava Renny Harlin. Marko Mäkilaakso on semmoinen toimintajätkä, sitten kun sille vain saa annettua isompaa leffaa. Ja sitten on tietysti Jalmari Helander, joka on ehkä vähän erikoisempi kuin Renny. Mäkilaakso on suoraviivainen. Jos pitäisi äänestää seuraava Renny, niin se on Mäkilaakso.
Takaisin sinun elokuviisi. Sinulla oli tässä välissä Iron Skyn jatko-osan lisäksi muitakin projekteja, kuten I Killed Adolf Hitler, joka ilmeisesti peruuntui.
Se on kuollut. Jeremiah Harm oli tosi rakas projekti mulle. Upea käsis. Itse asiassa saman käsikirjoittajan nappasin käsikirjoittamaan Iron Skyta. Sitä tehtiin pitkään, tosi iso promo ja kaikkea. Sekin kuoli. Silloin kun leffat eivät ole omissa käsissä, niin sille ei voi oikein mitään, kun joku tuottaja ei syystä tai toisesta ei saa asioita liikkumaan tai joku homma ei toimi. Sitten ne vaan kuolee.
Näin ilmeisesti käy kaikille ohjaajille välillä. Ammatin varjopuoli?
Pahinta on, kun sitä rakastuu niihin projekteihin. Jeremiah Harm ja I Killed Adolf Hitler olivat molemmat sellaisia, että näin leffan kuva kuvalta päässäni. Sitten kun pikku hiljaa tuleekin selville, että tämä ei tule tapahtumaan… Eihän näistä koskaan tiedä. Sitten kun Iron Sky 2 tulee ja saa uutta virtaa, niin ehkä sitten voikin yhtäkkiä lyödä pöytään, että tämmöistä ollaan kehitelty. Mutta kyllä minulla on semmoinen fiilis, että se on tämän ammatin ehkä kaikista rankin puoli se venaaminen. Olen kirjoittanut myös leffan nimeltä Deadrise, mikä on sukellusveneessä tapahtuvaa kauhua, ja siitä itse asiassa olen tosi innoissani. En ole päässyt sitä tekemään vielä Iron Skyn takia mutta se on tuossa takapaksissa venaamassa, ja jonain päivänä sieltä se lähtee. Sitten on scifi-televisiosarjaakin mietteillä, mutta niin vähän kuin tajuan mitään teeveestä, niin tiedän että tässä täytyy potkia muutama leffa pihalle, ennen kuin saa siellä tehtyä semmoista mitä haluaa. Se on iso ja erilainen maailma.
Juuri nyt on kuitenkin kädet täynnä Iron Sky 2:n kanssa?
Joo, nyt tietää että seuraavat pari vuotta menee sen kanssa. Eikä kauheasti kerkeä miettimään, mutta aina niitä kässäreitä jostain tupsahtelee ja niitä lueskelee. Aika harvoin niissä mitään kauhean hyvää on. Valtaosa on korkeintaan keskitason juttuja. Niissä voi olla kiinnitettynä ihan kunnon staroja, mutta kun lukee kässärin niin tajuaa että tässä ei ole mitään järkeä. Tuhlaisi vain omaa ja kaikkien muiden aikaa. En ole sillä tavalla ideologinen enkä kranttu, että olisin valitsemassa millilleen oikeata – kyllä minä kiinnostavan projektin lähden tekemään Paul Verhoevenin henkeen. Olen aina miettinyt Robocopin käsistä. Sehän aluksi sanoi ”Robottipoliisi! En ikinä tee tuollaista, olen vakavasti otettava ohjaaja!” Kun kääntää ja myllää, niin kaikesta löytyy mahdollisuus sanoa jotain järkevää, mutta nuo eivät olleet sen arvoisia. On yksi jenkkituotanto, johon tein pienen promon ja vähän fiilistelin, että jos siitä lähtisi jotain. Katsotaan.