Episodissa 11/2013 julkaistiin lehden tekijöiltä ja avustajilta kerättyjen henkilökohtaisten suosikkilistojen perusteella muodostettu Top 10: Maailman parhaat elokuvat – oikeasti. Lehteen mahtui tietysti vain kymmenen useammalta listalta löytynyttä elokuvaa, vaikka nimikkeitä kertyi yhteensä pitkälti toista sataa.
Sen vuoksi julkaisemme joulukuun alusta jouluaattoon päivittäin Top 10 -listan ulkopuolelle jääneitä elokuvia aakkonen kerrallaan. Nämä kaikki kun katsoo, niin saa jo aika hyvin poikkileikkauksen elokuvan aarteita.
A
Aamiainen Tiffanylla
Breakfast at Tiffany’s, 1961
Ohjaus: Blake Edwards
”Elokuva, jonka voi katsoa kymmeniä kertoja ja löytää siitä aina jotain uutta. Moonriverin soidessa myös eksyksissä oleva onnenetsijä voi ainakin hetkellisesti olla rauhassa luotettavan elättäjän metsästyksen keskellä.” (Arla Lehtinen)
Ace Ventura – lemmikkidekkari
1994
Ohjaus: Tom Shadyac
”Osoitus siitä, miten paljon sopiva seura ja mielentila vaikuttavat elokuvaelämykseen. Näin Lemmikkidekkarin huolettomana teininä ja meinasin kuolla nauruun. Ihan totta. Nyt 32 vuoden kypsässä iässä kehtaan vihdoinkin myöntää sen.” (Heli Metsätähti)
Ajojahti
Le samourai, 1967
Ohjaus: Jean-Pierre Melville
”Melvillen eksistentialistinen gangsterielokuva yksinäisestä palkkamurhaajasta on lakonisen kerronnan ja vähäeleisen näyttelijätyön (loistava Alain Delon!) mestarinäyte.” (Tarmo Poussu)
Alien – kahdeksas matkustaja
1979
Ohjaus: Ridley Scott
Ensimmäinen lehteen päätyneen Top 10 -listan ulkopuolelle päätynyt elokuva on edelleen toimiva scifiympäristöön sijoitettu klaustrofobinen kauhuelokuva, jonka vaikutus myöhempiin elokuviin ei ole vuosien myötä laimentunut.
”Tieteiskauhun mestariteos osoittaa kuinka paljon tehokkaampaa on, kun mörköä ei hyppäytetä heti silmille. Ja onhan se sitten näkökenttään ilmaantuessaan yksi elokuvahistorian upeimmista hirviöistä. Etten jopa sanoisi upein. Että pointsit Gigerille vaan.” (Janne Kaakko)
Aliens – paluu
1986
Ohjaus: James Cameron
”Kaikkien aikojen paras toimintaelokuva. Nosti edelleen panoksia loistavan Alienin jälkeen ja tästä ei yksinkertaisesti kauhun ja scifin täyteinen tarina enää parane. Visuaalisesti edelleen aivan huippuluokkaa.” (Jesse Huusari)
Amarcord
1973
Ohjaus: Federico Fellini
Ei-englanninkielisen Oscarin voittanut, ajatuksenvirtamentaliteetilla etenevä Fellinin omaelämäkerrallinen elokuva kertoo hupaisia, jopa unenomaisia anekdootteja muistojen Italiasta. Lapsen silmät välkkyvät aikuistenkin hahmojen kasvoissa.
American Beauty
1999
Ohjaus: Sam Mendes
Kevin Spaceyn näyttelemän miehen keski-iän kriisi avaa keskiluokan pahoinvointia lapsista aikuisiin kyynisellä mutta hauskalla ja samalla traagisella tavalla.
”Täydellinen” (Heli Metsätähti)
Annie Hall
1977
Ohjaus: Woody Allen
”Ajan ja paikan hyppiminen ei haittaa kun ajatuksen kirkas lanka johdattaa katsojan läpi parisuhteen kasvukiemuroiden.” (Pekka Lehtosaari)
Arkajalat
The Goonies, 1985
Ohjaus: Richard Donner
”Lapsuuden ja ystävyyden ylistyslaulu, joka jaksaa viehättää vanhempanakin.” (Tom Kajaslampi)
The Artist
2011
Ohjaus: Michel Hazanavicius
Mustavalkoinen mykkäelokuva voitti viime vuonna parhaan elokuvan Oscarin osoittaen, että edelleenkin menestykseen vaaditaan näkemyksellinen ohjaaja, karismaattiset näyttelijät ja samastuttava tarina. Kaikki muu on kuorrutusta.
Auringon valtakunta
Empire of the Sun, 1987
Ohjaus: Steven Spielberg
Auringon valtakunta ei ollut yhtä viihdyttävän seikkailullinen kuin Spielbergiltä oli opittu odottamaan, joten se ei pärjännytkään samalla tavalla. Elokuvan faneille se on silti aivan yhtä eeppinen elokuva. Keskiön kasvutarinassa on 14-vuotias tulevaisuuden supertähti Christian Bale.
Auringonlaskun katu
Sunset Blvd., 1950
Ohjaus: Billy Wilder
Wilder vastasi Top 10 -listalla maailman parhaaksi julistetusta Piukat paikat -elokuvasta, mutta häneltä sujui myös vakava draama.
”Nähty toistakymmentä kertaa, mutta voin katsoa uudestaan vaikka tältä istumalta. Käsikirjoittaja päähenkilönä on tietty kiehtovaa, mutta lisäksi elokuva piirtää koskettavan potretin elokuvan ja aikojen muutoksista. Ainoa lajissaan ja voi vain ihmetellä miten voimalliset tunteet ovat saaneet tekijät toteuttamaan tämän tarinan.” (PeL)
Auringonnousu
Sunrise: A Song of Two Humans, 1927
Ohjaus: F.W. Murnau
Auringonnousun kolmiodraama ei ole vain koskettava moraliteetti rakkauden ja himon eroista, se on uskomattoman kauniisti kuvattu ja kerrottu sellainen. Eurooppalaista ekspressionismia Hollywoodiin tuonut elokuva oli muutenkin edelläkävijä kuvakerronnaltaan.