Ralph Sarchie on newyorkilainen poliisi, joka kouluttautui demonologiksi ja ryhtyi tutkimaan yliluonnollisia tapahtumia. Hän kirjoitti kokemuksistaan kirjan, joka nyt toimii Deliver Us from Evil – Päästä meidät pahasta -kauhuelokuvan pohjana. Lähinnä draamoissa, komedioissa ja toimintaseikkailuissa esiintyneelle Eric Banalle kauhu on uusi aluevaltaus. Hän pitää kuitenkin kielen keskellä suuta yliluonnollisuuksien suhteen.
Synkkiä ja väkivaltaisia elokuvia Eric Bana, 45, on tehnyt aikaisemminkin aina läpimurrokseen muodostuneesta Chopperista (2000) Steven Spielbergin Müncheniin (2005). Deliver Us from Evil – Päästä meidät pahasta on silti hänen ensimmäinen kauhuelokuvansa. Bana ei kuitenkaan pidä sitä mitenkään merkillisenä.
– Periaatteessahan se on vain jännäri, jossa sattuu olemaan yliluonnollinen elementti, australialaissyntyinen Bana kuvailee. – Olen aina pitänyt Scott Derricksonin elokuvista, joten olen ollut hyvissä käsissä ja böö-elementit ovat olleet hauskoja. Lajityyppi on kuitenkin sellainen, että en varmaan olisi halunnut lähteä ensikertalaisen matkaan.
Elokuvan taustalla olevan omaelämäkerrallisenkin kirjan kirjoittanut Ralph Sarchie, jota Bana siis näyttelee, oli usein kuvauspaikalla.
– Hän oli mukavaa seuraa, eikä hän kertaakaan yrittänyt astua varpailleni ja yrittänyt saada minua sanomaan jotakin tai käyttäytymään jollain tietyllä tavalla. Se oli hienoa, sillä tiedän miltä tuntuu, kun palanen itsestä tai omasta menneisyydestä kääntyy elokuvaksi, Bana toteaa viitaten ohjaamaansa omaelämäkerralliseen dokumenttiin Love the Beast (2009).
Joel McHale näyttelee Banan hahmon poliisiparia.
– Tein stand up -komediaa vuosia ennen näyttelijäuraani ja Joel on edelleen aktiivinen sillä puolella, joten meillä synkkasi heti. Scott on Joelin hyvä ystävä ja hän tiesi, että pystyisimme improvisoimaan ja kinastelemaan keskenämme, sillä siitä poliisiparien suhteessa on kyse. Keskinäisestä kiusoittelusta, yhdessä nauramisesta ja hirsipuuhuumorista. Scott antoi meille vapaat kädet sen suhteen ja se oli hienoa, Bana kertoo.
– Emme muuttaneet tarinaa, mutta se teki uskottavammaksi sen, että olisimme vuosia yhdessä työskennellyt pari.
Olivia Munn puolestaan on Banan esittämän poliisin vaimo, joka myös joutuu tutkimusten pyörteisiin. Bana kertoo, että Munnin kanssa oli hyvin vaikea työskennellä.
– Koska emme pystyneet lopettamaan nauramista! tähti hekottaa.
– Hän on uskomattoman hauska tyyppi, joka valaisi kuvauspaikan läsnäolollaan. Olisin halunnut, että meillä olisi ollut enemmän yhteisiä kuvauspäiviä, olimme oikein hyvä pari.
Omaa hahmoaan Bana kuvaa harvinaisen hyvin kirjoitetuksi.
– Sen vuoksi suostuin elokuvaan. En ajatellut, että olisi hauska kokeilla tätäkin lajityyppiä, se tuli mukavana bonuksena. Kaiken takana oli mielenkiintoinen ihminen, josta sain heti otteen, mutta joka olisi valtava haaste ja hauska esittää. Ei hauska komediamielessä vaan hauska näyttelijätyön kannalta, näyttelijä kuvailee.
– Kyseessä on mies, joka on tottunut proseduureihin, tiettyihin menettelytapoihin. Yksi asia johtaa toiseen, ja kulkemalla totuttua polkua päätyy loppuratkaisuun, saa tapauksen suljettua ja pahiksen kiinni. Mutta oikeasti hän ei koskaan pääse matkansa päähän johtuen jostain, mitä on tapahtunut menneisyydessä. Se kontrolloi häntä edelleen ilman, että hän tiedostaa sitä.
– Kannamme taakkaa tai syyllisyyttä siitä mitä olemme tehneet tai jättäneet tekemättä, ja lopulta saamme maksaa siitä. Hahmoni maksaa raskaimman mukaan eikä pysty täyttämään todellista tarkoitustaan. Minua kiehtoi, että jossain vaiheessa elämää joudumme tekemään ratkaisevan päätöksen siitä, mihin suuntaan haluamme jatkaa. Pidin hahmon suorasukaisuuden ja yksityiskohtien herkkyyden rinnastuksesta, Bana selostaa.
Elokuvassa riittää sadetta ja Bronxin vähemmän hohdokkaita maisemia.
– Olen ylpeä siitä, että olemme olleet yksi harvoista kuvausryhmistä Bronxin kaduilla pitkään aikaan. Olisi ollut tylsää kuvata tämä vaikka Australiassa ja yrittää huijata katsoja pitämään Melbournea New Yorkina. Sanoinkin heti alkuun Scottille, että emmehän ole menossa mihinkään verohelpotuksia tarjoavaan paikkaan. Hän sanoi, että ei todellakaan, me kuvaamme Bronxissa, Bana nauraa.
Haastattelun aikoihin kuvaukset ovat vielä käynnissä.
– Nyt olemme olleet pari päivää studiolla, muuten olemme olleet joka yö kaduilla hyvin epämiellyttävissä olosuhteissa ja tarkoituksella mitä mielenkiintoisimmissa kellarikerroksissa, joissa ei voi seistä suorana. Tuotannollisesti mielenkiintoisia paikkoja, mutta inhimillisesti ja settivisiittejä ajatellen harvinaisen epämukavia paikkoja.
Tämä on myös ensimmäinen kerta, kun Bana esittää poliisia. Hän varoo katsomasta elokuvia rooleihin valmistautumista varten.
– Minusta se on vaarallista. Joku kysyi minulta millainen tämä elokuva on ja sanoin, että sekoitus NYPD Blueta ja The Night Stalkeria, suosikkisarjojani nuorempana, Bana nauraa.
– Mutta en katsonut kumpaakaan jaksoakaan rooliin valmistautuakseni. En tarkoituksella katso elokuvia, tutustun mieluummin aitoon asiaan.
Bana tunnustaa tutkineensa myös manaamisia elokuvaa varten.
– Kyllä. Valitettavasti, näyttelijä huokaa. – En halua mennä yksityiskohtiin, mutta sanotaan niin, että näin materiaalia, jonka näkemisestä olin iloinen. Näin myös asioita, joita en olisi halunnut nähdä, ja se siitä.
Tästä on helppo johtaa keskustelu siihen, kuinka paljon aihepiirin tutkiminen vaikutti Banan mielipiteeseen yliluonnollisista asioista. Uskooko hän siihen henkilökohtaisesti.
– Uskon sataprosenttisesti, että on ihmisiä, jotka kärsivät kokemistaan asioista, kutsutaan niitä millä nimellä tahansa. Ja se, miten ne itse kategorisoi, on kunkin yksilön oikeus. Se mitä näin sekä kosketti että pelotti.
Bana ei kuitenkaan sanoisi, että Päästä meidät pahasta olisi elokuva uskosta.
– Ennemmin ja ennen kaikkea siinä on minusta kyse matkasta. Varmaankin monet lukevat siihen monia eri asioita. Minulle se oli tarina ihmisestä, jonka matka on jäänyt kesken.
Sarchien kumppanina toimivaa omapäistä pappia esittävä Édgar Ramírez on kertonut oudoista tapahtumista kuvausten aikana luoden kuvaa yliluonnollisista voimista.
– Toki on ollut outoja yhteensattumia, mutta minulle ei ole tapahtunut mitään pelottavaa, Bana nauraa.
– Mitä nyt minut heitettiin ikkunasta.
Teksti: Jouni Vikman
Haastattelut: Screen Gems