Kuinka häijy voi ihminen olla toiselle – villejä tarinoita sisältävä elokuva on nimensä mukainen

1.3.2015 23:19

Parhaan vieraskielisen elokuvan Oscar-ehdokkaaksi päässyt Wild Tales on nimensä mukainen kokoelma villejä tarinoita Argentiinasta. Mustaakin mustempi episodikomedia näyttää miten rumaa jälkeä syntyy, kun pinna katkeaa täysin joko maantiellä tai palautetiskillä. Episodi tapasi elokuvan ohjaajan Damián Szifrónin Cannesin maailmanensi-illan kynnyksellä.

Teksti: Tuomas Riskala, Cannes

Kuinka häijy voi ihminen olla toiselle ihmiselle, kun omat hermot menevät ja koston himo sumentaa silmät. Siinä perusta yhdelle Cannesin kilpasarjan suurista yllättäjistä viime vuonna.

Wild Tales (Relatos salvajes) on ohjaaja-käsikirjoittaja Damián Szifrónin kolmas pitkä elokuva. Kotimaassaan Argentiinassa 39-vuotias Szifrón on kuitenkin tunnettu ennen kaikkea hittikomediasarjan Los Simuladores luojana. Myös muita sarjoja ja lyhytelokuvia on kertynyt tekijän vyön alle yhteensä puoli tusinaa kappaletta.

Kansainväliselle yleisölle Szifrón oli kuitenkin vielä melko tuntematon nimi ennen Wild Talesin Cannesiin pääsemistä. Valinnassa saattoi painaa myös elokuvan tuottajiin kuuluvan Pedro Almodóvarin lämmin ja pitkäaikainen suhde maailman vaikutusvaltaisimpaan festivaaliin.

Szifrón kertoo käsikirjoittaneensa elokuvaa aluksi kuin novellikokoelmaa. Jotkut tarinat olivat jääneet jäljelle kaatuneista projekteista, joista oli yritetty tehdä omaa elokuvaa.
WIld_tales_2
– Tarinoihin päätyi paljon turhautumista, kun tajusin, ettei kyseistä elokuvaa voidakaan toteuttaa. Kirjoitin tarinoita uusiksi ja huomasin yhdistävän tekijän: ne kertoivat kaikki kostosta, katarsiksesta ja tuhosta. Henkilöistä, joilta lähtee mopo täysin käsistä. Heitä kaikkia yhdistää yksi päivä, jolloin arkinen elämä muuttuu liian vihamieliseksi hallita.

Kontrollin menettämisestä syntyy myös kiistämätöntä nautintoa, Damián määrittelee.

Wild Talesin aiheet ovat kaikki käsin poimittuja runsaasta materiaalista. Ne sijoittuvat arkisen samastuttaviin paikkoihin kuten maantielle tai virastotaloon mutta myös eksoottisempiin tilanteisiin, esimerkiksi hääjuhlaan tai lentomatkalle.

– Tarinoita oli alun perin kaksitoista. Se oli tietenkin liikaa, ja jouduin karsimaan ne puoleen. Jäljelle jäi lopulta kuusi kaikkein villeintä tarinaa, mikä puolestaan antoi nimen elokuvalle. Niiden järjestyksellä ei ollut koskaan tarkkaa suunnitelmaa. Halusin, että elokuva etenee kuin vuoristorata, vailla johdonmukaista rakennetta, Szifrón toteaa.

Damiánin mukaan hänen ammattinsa antaa etuoikeuden päästellä höyryjä turvallisella tavalla.

– Elokuvaohjaajilla on etuoikeus käsitellä valkokankaalla asioita, jotka hermostuttavat ja stressaavat meitä. Jos olisin syntynyt eri olosuhteissa, olisin varmaan käsitellyt asioita toisella tapaa ja joutunut ehkä vankilaan. Tunne olevani onnekas, sillä kaikilla ei ole samaa mahdollisuutta.

Szifrón ei suoraan myönnä olevansa vasemmistolainen, mutta hän kritisoi silti länsimaista kapitalistista yhteiskuntaa. Johon hän tosin itsekin tunnustaa kuuluvansa.

– Olemme rakentaneet läpinäkyvän häkin, joka turruttaa herkkyyttämme ja vääristää suhdettamme muihin ihmisiin. Wild Talesin henkilöt elävät samassa häkissä mutta eivät huomaa sitä. Ja kun mitta täyttyy, jolloin useimmat meistä vain purisivat hammasta ja menisivät kotiin potemaan masennusta, nämä henkilöt vaihtavat vitosvaihteelle tuhoisin seurauksin, ohjaaja runoilee.

Szifrónin mukaan moni ihminen joutuu painimaan joka päivä epäreiluuden ja vaikeiden tilanteiden kanssa.

– Usein tilanteet johtuvat byrokratiasta, yhteiskuntamme rakenteesta, rajoituksista, ja niin edelleen. Monet meistä joutuvat jossain vaiheessa järjestelmän uhreiksi. Elokuva antaa siihen vastalääkkeen fantasian muodossa. Se näyttää miten oikeasti haluaisit kohdella ylinopeudella ohi kiitävää kusipäätä tai valitustiskin joustamatonta virkailijaa. Elokuva ei ole realistinen, vaan se pyrkii hyödyntämään realismin synnyttämää provokaatiota.

Wild Tales tuo samaan elokuvaan monta argentiinalaista huippunäyttelijää, jotka eivät ole koskaan esiintyneet yhdessä. Tähtien rinnalla esiintyy myös indie-elokuvan, television ja vaihtoehtoteatterin suuruuksia.

Elokuvan kuuluisin näyttelijä on Argentiinan Robert De Niroksi kutsuttu Ricardo Darín (Morsiamen poika, 9 kuningatarta), jolla on yksi näkyvimmistä rooleista Buenos Airesin pysäköinninvalvontaan vittuuntuvana räjähde-eksperttinä. Darín muistetaan myös Suomessa menestyneestä huipputrilleristä Katseeseen kätketty (2009), joka voitti parhaan vieraskielisen elokuvan Oscarin. Saman palkinnon, jota Wild Tales tavoitteli tänä vuonna.
WIld_tales_3
Szifrón kertoo olevansa tyytyväinen näyttelijöistään sekä elokuvan saamasta vastaanotosta Cannesissa. Kaikkein onnellisimmaksi hänet tekee kuitenkin Wild Talesin vapauttava kerrontamuoto.

– Koko projekti oli äärimmäisen vapauttava, sillä episodielokuvan tekeminen palautti rakkauteni lukemiseen. Muistan kuinka löysin aikanaan perheemme kirjahyllystä parhaat novellikokoelmat dekkari-, mysteeri- ja kauhukirjailijoilta. Myös J. D. Salingerin Yhdeksän kertomusta (1953) teki minuun aikanaan lähtemättömän vaikutuksen.

Mutta mitkä ovat Szifrónin suosikit episodielokuvien ja -sarjojen joukosta? Vastaus on yllättävä ottaen huomioon Wild Talesin synkkyyden sekä nivoutumisen jokapäiväiseen elämään.

Steven Spielbergin tuottama Hämmästyttävät tarinat on edelleen yksi kaikkien aikojen sarjasuosikeistani. Elokuvista täytyy puolestaan valita Woody Allenin, Francis Ford Coppolan ja Martin Scorsesen New York Stories. Se on modernin episodielokuvan merkkipaalu, jonka vaikutus omaan työhöni on kiistaton, Damián tunnustaa.

Lisää luettavaa