Elokuvan Koodinimi U.N.C.L.E. lyhenne tulee sanoista United Network Command for Law and Enforcement. Guy Ritchien (Sherlock Holmes: A Game of Shadows) ohjaama vauhdikas vakoojaseikkailu on kylmää sotaa henkivä elokuva, joka sijoittuu 1960-luvun alkupuolelle. Se pohjautuu samannimiseen amerikkalaissarjaan (1964–68).
Koodinimi U.N.C.L.E. valjastaa kahden supervallan salaisen palvelun agentit taistelemaan yhteistä vihollista vastaan. Yhdysvaltojen tiedustelupalvelun CIA:n leivissä työskentelevää Napoleon Soloa näyttelee Henry Cavill (Man of Steel) ja vastapuolella olevaa KGB-agentti Illya Kuryakinia Armie Hammer (The Social Network, The Lone Ranger).
Keskenään kärhämöivän työparin ainoa johtolanka on saksalainen mekaanikko Gabriela Teller (Alicia Vikander), jonka isän salainen rikollisjärjestö on kidnapannut. Solon ja Kuryakinin on soluttauduttava ydinaseita valmistavaan järjestöön ja estettävä maailmanlaajuinen katastrofi ennen kuin on liian myöhäistä.
Ritchie, joka sai elokuvan valmiiksi heinäkuussa ja aloitti sitten uuden, vankan modernisoinnin saavan King Arthur -seikkailun kuvaukset Englannissa, osallistui San Diegossa heinäkuussa pidettyyn Comic-Coniin vain lyhyen videotervehdyksen välityksellä.
– Tarinan ytimessä ovat nämä kaksi ääripäätä, kapitalistisen Amerikan ja kommunistisen Neuvostoliiton edustajat, jotka haluavat tuhota toisensa, mutta joutuvat yhdistämään voimansa, vaikka eivät täysin luotakaan vastapuoleen. Elokuva kertoo heidän yhteistyönsä kehittymisestä. Heidän suhteensa muotoutumisen ja tarinan kehittelyn lisäksi haasteena oli tuoda klassinen sarja ja historiallinen ajanjakso nykypäivään viihdyttävällä ja jännittävällä tavalla, Richie muotoilee.
Elokuvassa on siis ajankohdasta huolimatta moderni ote, kuten Ritchien visioimissa Sherlock Holmes -seikkailuissa. Teräsmiehenä tunnettu Cavill suostui näyttelemään elokuvassa juuri Ritchien takia. Väkivallan ja huumorin yhdistäminen oli näyttelijälle uutta.
– Tukeuduin vahvasti käsikirjoitukseen, jossa Richie oli kietonut huumorinsa toimintaan. Se on osa hänen ainutlaatuisten elokuviensa viehätystä. Myös hänen kuvaustapansa on erilainen kuin muilla ohjaajilla. Guy ei harjoittele kohtauksia liian monta kertaa, joten tuoreus säilyy kuvattaessa, Cavill kiittelee.
Tämä pitää näyttelijät myös varpaillaan, sillä pelkkä vuorosanojen ulkoa opetteleminen ja niiden toistaminen ”action”-käskyn myötä ei riitä.
– Guyn kanssa on pakko olla skarppi. Näyttelijän on oltava valmis mihin tahansa, sillä asiat muuttuvat koko ajan. Joinakin päivinä kuvasimme tarkasti käsikirjoituksen mukaan, kun toisina päivinä taas improvisoimme melkoisesti. Uskon, että Guy pitää tunnelman tietoisesti kevyenä, sillä vapautunut ja avoin ilmapiiri kannustaa kaikkia tekemään parhaansa, Hammer jatkaa.
Näyttelijät ystävystyivät kuvausten aikana ja vitsailevat nytkin rennosti keskenään.
– Tulimme hyvin toimeen keskenämme ja kävimme muutamalla drinkilläkin yhdessä, Cavill myöntää.
Roolihahmojen välillä sen sijaan leimahtelee vihan liekki vähän väliä.
– Heidän välillään on ehdottomasti kitkaa ja kateutta. Illya pitää Soloa pröystäilevänä amatöörinä, joka ei tiedä, mitä tekee. Solo kuitenkin murtautuu tarkasti vartioituun rakennukseen ”paperiliittimen” avulla, mikä tekee Illyaan vaikutuksen, sanoo Hammer.
Solo puolestaan pitää venäläistä kollegaansa karkeana ja arvaamattomana.
– Loppujen lopuksi he ovat kuitenkin saman kolikon eri puolia. Heidän luonteensa ja menetelmänsä ovat hyvin erilaiset, mutta päämäärä on sama. Yhteistyön voima saattaa osoittautua suuremmaksi kuin osiensa summa, vihjaa Cavill.
Agentit eivät kuitenkaan paljasta toisilleen, että vaikka heidän johtajansa näyttävät suopeilta yhteistyölle, loppupeleissä heillä on eri tavoitteet. Solon on määrä toimittaa tiedemies Teller (Christian Berkel) ja tämän tutkimukset CIA:n päämajaan Langleyyn, kun Kuryakinin odotetaan varmistavan, että Teller päätyy Moskovaan.
Ritchien elokuvat tunnetaan myös näyttävistä toimintakohtauksista, joiden kuvaaminen vaatii näyttelijöiltä urheilijan kuntoa, sillä ohjaaja ei suostu kompromisseihin.
– Olemme Arnien kanssa hyvin fyysisiä näyttelijöitä, joten nautimme toimintakohtausten kuvaamisesta. Kun kuulimme muutamasta huimasta pääkohtauksesta, luulimme että ne tehdään tietokoneella, mutta kuvasimmekin ne suurimmaksi osin itse, tietysti stunt-näyttelijöiden avustamina. He astuivat remmiin silloin, kun hahmot saivat kolhuja ja tekivät hyvin vaarallisia manööverejä, myöntää Cavill.
Vaikka Ritchie on tarkka tappelukohtausten koreografioista, on hän tarvittaessa valmis joustamaan.
– Söhelsimme kylpyhuoneessa tapahtuvassa tappelukohtauksessa, mutta Richie itse asiassa piti siitä.
– Niinpä jatkoimme samaa rataa kuten tappeluilla kylpyhuoneessa on tapana mennä, heittää Hammer.
Naiskauneutta elokuvassa edustavat hyytävä pahis Victoria (Elizabeth Debicki) ja ruotsalainen Alicia Vikander (Ex Machina, Danish Girl), jonka esittämä Gabriela lyöttäytyy yhteen Solon ja Kuryakinin kanssa löytääkseen tytön isän.
– Pidän siitä, että Gabriela on raisu poikatyttö, jolla on luonnetta. Gaby on kasvanut miesten maailmassa, joten hän on pahasisuinen ja osaa pitää puolensa. Sen sijaan rentoutuminen ei onnistu häneltä helposti, ja hänen on vaikeaa teeskennellä, että haluaisi olla viimeisen päälle tällätty kotiäiti. Gabyn itsenäisyydenkaipuu on yksi syy, miksi hänen ja Illyan välillä on kemiaa, Vikander vihjaa.
Kovassa nostossa oleva näyttelijä nähdään peräti seitsemässä elokuvassa tämän ja ensi vuoden aikana. Niihin kuuluu myös uusi Jason Bourne -seikkailu, jonka pääosaan Matt Damon palaa. Vikanderia viehätti U.N.C.L.E.:n historiallinen viitekehys etenkin puvustuksen osalta.
– Vanhempani kasvoivat 1960-luvulla, ja olen nähnyt heistä paljon valokuvia siltä ajalta. Olen aina haaveillut ja pitänyt 60-luvun vaatteista. Kuvasimme paljon Roomassa, ja espanjalaiset portaat oli suljettu yleisöltä kuvauspäivien ajaksi. Kohtauksessa oli satapäin taustanäyttelijöitä, jotka oli kaikki puettu ajan hengen mukaan. Kun astuin kuvauspaikalle, 1960-luku oli upeasti läsnä, muistelee Vikander.
Teksti Johanna Juntunen, San Diego