Samppanjaa ja salaisuuksia, rahaa ja rakkautta, petoksia ja pettämistä. Tervetuloa Carringtonin perheen maailmaan, jossa rahalla voi ostaa kaikkea ihmisistä kartanoihin ja yrityksistä luksusvaatteisiin. Bisneksen edelle menee vain perhe, mutta usein näitä kahta on vaikeaa erottaa toisistaan. On pomoja ja palvelijoita, hännystelijöitä ja huorittelijoita, nousukkaita ja perijättäriä, eikä mikään ole liian suurta tai dramaattista.
Kuulostaako tutulta, hiukan kasarimaiselta? Kyseessä on tämän syksyn sarjauutuus Dynastia (Dynasty), joka on uusintaversio 1980-luvun suosikkisaippuasta. Carringtonin öljybisnekset ovat vaihtuneet laaja-alaiseen energiayritykseen, tapahtumapaikkana on Denverin sijaan Atlanta, ja muutamat hahmot ovat vaihtaneet sukupuolta, mutta muuten uuden sarjan tapahtumat noudattelevat pääpiirteittäin alkuperäisversion kaavaa.
80-luvulla Dynastia nousi alkuyskähtelyn jälkeen Yhdysvaltain katsotuimmaksi sarjaksi, ja se saavutti suuren suosion myös meillä Suomessa. Monet kasarilapset muistavatkin lapsuudestaan kaksi suursarjaa, Dynastian ja sen suurimman kilpailijan Dallasin, ja viime vuosien sarjaideoiden kierrätysbuumissa molemmat ovat saaneet uudet versionsa. Uusi Dallas (2012-2014) jatkoi mahtisuvun tarinaa, kun taas uusi Dynastia tekee kokonaan uuden version, ilman suoraa jatkumoa menneestä.
Jotta uusi Dynastia pärjäisi muutenkin kuin välähdyksenomaisena nostalgiatrippinä, pitää sarjan toimia omillaan, ja monipuolinen roolitus tarjoaa jokaiselle jotain. Perheenpäätä eli Blake Carringtonia esittää Grant Show, joka on tuttu Melrose Place -ysärihitistä; tämän tytärtä Fallonia Elizabeth Gillies, joka ponnahti suosioon Nickelodeonin teinisarjasta Victorious (2010-2013); ja perheen omalaatuista hovimestaria monipuolinen sarjaveteraani Alan Dale (The O.C., Ugly Betty).
Dynastia on uudessa inkarnaatiossaan näyttävä tavalla, jolle jopa 80-luvun alkuperäinen paljettioksennus jää toiseksi. Visuaalisuus kantaa sarjaa niissä hetkissä, joissa juonittelu on väkinäistä ja katsojan käsi halajaa jo kännykkää. Upeat kuvakulmat ja kuvauspaikat yhdistettyinä viimeisen päälle huikaisevaan puvustukseen saavat visuaalisuutta arvostavan katsojan hyrisemään tyytyväisyyttään.
Hahmoista Carringtonin perheen naiset varastavat huomion. Perheen patriarkan mennessä sarjan alussa naimisiin yrityksensä PR-osaston johtajan kanssa varmistetaan perinteinen kissatappelukuvio tyttären ja uuden vaimon välille, vaikka sen pitäisi olla jo aika muinainen kerronnallinen väline.
Uusi vaimo Krystal (Nathalie Kelley) kerää hämärästä menneisyydestään huolimatta katsojien sympatiat puolelleen olemalla inhimillisempi kuin pyrkyriksi leimatulta nuorelta naiselta voisi olettaa, ja Fallon Carringtonin perheen tyttärenä ei käytä taitojaan vain luottokorttinsa höyläämiseen, vaan hän on myös äärimmäisen taitava ja salakavala bisnesnainen. Fallon kantaa sarjassa sekä komiikan että tarinan kuljettajan viittaa, sillä älykkyydestään huolimatta hän on toilailuissaan usein kuin kolari, jota ei voi olla katsomatta.
Dynastia on täynnä mahdollisia tulevaisuuden juonikuvioita isän suhteesta lapsiinsa ja uuteen vaimoonsa, lasten omista yrityksistä nousta pois isänsä varjosta, onnenonkijoiden halusta soluttautua perheen rikkauksiin, ja rahan vaikuttamisesta kaikkeen mahdolliseen, mutta mielenkiintoisinta tulee varmasti olemaan Blaken ex-vaimon saapuminen sarjaan, mikä siivitti alkuperäissarjan suosionsa huipulle ilmiömäisen Joan Collinsin avulla.
Uusi Dynastia korostaa alkuperästään huolimatta nykyaikaisuuttaan, sillä 80-luvun hyvin valkoinen näyttelijäkokonaisuus on nyt kulttuurillisesti monimuotoinen, vaikka perheiden keskinäiset asemat ja luonteenpiirteet tuppaavatkin noudattamaan syrjiviä stereotypioita. Moderniutta halutaan alleviivata myös aihepiireillä, joissa teknologia ja energiatehokkuus ovat bisneksen keskiössä perinteisempien alojen edustaessa vanhemman sukupolven ideaaleja.
Kaikessa loistokkuudessaan Dynastia on tarina toimintahäiriöisestä perheestä, jonka ongelmat heijastuvat elämän ja bisneksen kaikkiin osa-alueisiin. Hyvää hömppää, viekasta juonittelua, sopivaa saippuaa; sitä hyvä viihteellinen sarja parhaimmillaan on.