Nuorten elokuvantekijöiden debyytti on katsaus aikamme viraaliuteen

Viraali on yksi harvoista kotimaisista elokuvista, joka saavutti paikkansa teatterilevityksessä ilman tuotantotukea.

20.6.2017 15:10

Veljekset Thomas ja Peter Laine tekivät ensimmäisen pitkän elokuvansa Viraalin riippumattomana independent-tuotantona. He tulivat jo alkumetreillä siihen tulokseen, etteivät heidän aikaisemmat näyttönsä todennäköisesti riitä Suomen elokuvasäätiön tuotantotuen saamiseen. Veljekset päättivät perustaa osakeyhtiön ja sijoittaa säästämiään rahoja omaan kamera,- valo- ja äänikalustoon.

Tuotantoyhtiö Runoelma Films syntyi vuonna 2012 ja päivittyi toiminimellä toimivasta yrityksestä veljesten yhteiseksi osakeyhtiöksi 2014. Laineet saivat hankittua 4K-kameran ja muun elokuvantekoon vaadittavan kaluston. Thomas Laine toimi elokuvan käsikirjoittajana, ohjaajana ja tuottajana Peter Laineen toimiessa kuvaajana ja toisena tuottajana.

Viraalin esituotantovaihe kesti vuoden verran ja alkoi neljän kuukauden käsikirjoitusrupeamalla kesällä 2014. Esituotantovaiheessa veljekset solmivat yhteistyösopimuksia, etsivät kuvaussijainteja ja tekivät koekuvauksia sekä roolitusta.

”Pyrimme pitämään kuvausryhmän minimissä, joten käsikirjoituksen piti olla tarkka ja esituotannon huolellista”, Thomas Laine sanoo.

Valtaosa kuvauksista tehtiin neljän kuukauden aikana keväällä 2015, jolloin kuvauspäiviä oli yhteensä 52. Useampi kuvauspäivä mahdollisti lyhyemmät työpäivät, mikä tarkoitti säästöä esimerkiksi työryhmän ruokakustannuksissa.

”Jos olisimme tehneet vaikka 16 tunnin päiviä, olisi pitänyt kustantaa useampi ateria jokaiselle. Kuvausryhmän pystyi kutsumaan koolle yhteen lokaatioon, eikä siirtymiä tarvinnut tehdä useita yhden päivän aikana”, Laine perustelee pitkää kuvausjaksoa.

Laineen veljekset joutuivat miettimään, mitä edellytyksiä on tuottaa eri tarinan kaaria, kun elokuvaa tehdään riippumattomasti. He ammensivat todellisuudesta, joten heidän ei tarvinnut rakentaa esimerkiksi historiallisia lavasteita. Helsinki sellaisenaan oli heidän leikkikenttänsä ja esimerkiksi poliisikalusto lainattiin suoraan poliisilta. Useampi päähenkilö mahdollisti sen, että aikataulujen kanssa oli sovitteluvaraa.

”Ei tarvinnut olla yhden näyttelijän aikataulujen varassa”, sanoo Laine.

Viraalin jälkituotanto oli valtava prosessi. Kuvausten lopussa veljeksillä oli käsissään yhteensä kaksikymmentä teraa materiaalia. 4K-kuvaa oli noin neljätuhatta ottoa, joka on keskivertoa suurempi määrä. Musiikkia sävellettiin satoja minuutteja ja parhaimmillaan kappaleesta tehtiin kymmenen versiota, ennen kuin työryhmä oli siihen tyytyväinen.

Elokuvan tekeminen oli työläs ja pitkä rupeama, mutta yhteistyö veljen kanssa oli antoisaa. Heidän välillään oli vahva luottamus ja omat mielipiteensä oli helppo sanoa ääneen. Koko projekti oli Laineelle ja valtaosalle työryhmästä suuri oppimisprosessi. Pikkutarkkuutta Laineelta vaati ennen kaikkea se, että hän tuotti elokuvaa samalla kun ohjasi sitä. Pienimmillään tuottajan rooliin kuului esimerkiksi varmistaa, että kuvauspaikalla oli tarjolla kahvia.

”Ohjaajana haastavinta oli pallotella näiden kahden roolin välissä”, Laine tiivistää.

Viraali saa ensi-iltansa 30. kesäkuuta ja oli nähtävillä jo Sodankylän elokuvafestivaaleilla. Suomen elokuvasäätiön vuosikertomuksen mukaan vuosittain valmistuu vain muutamia elokuvia, jotka pääsevät elokuvateatterilevitykseen asti ilman julkista rahoitusta. Elokuvasäätiössä käsiteltiin vuonna 2016 yhteensä 1634 hakemusta, joista vain noin puolet sai myönteisen tukipäätöksen.

Opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämät vuosittaiset tukivarat elokuvasäätiölle ovat pysyneet samalla tasolla jo kolme vuotta peräkkäin, mutta tukihakemusten määrä kasvaa jatkuvasti. Vuonna 2016 elokuvasäätiöön saapui tukihakemuksia yli puolet enemmän kuin viisi vuotta aiemmin. Viimeisen kolmen vuoden aikana säätiön tukemien elokuvien määrä on kuitenkin laskenut kymmenisen prosenttia. Tämä on mahdollistanut yksittäisten tukisummien korottamisen niin, että yksittäiselle tuetulle elokuvalle pystytään takaamaan riittävä tuotantobudjetti.

Teksti: Milla Olkkonen

Lisää luettavaa