Nuorten pakotarina sai inspiraation Grimmin saduista

Ohjaaja J-P Valkeapään vuonna 2008 ilmestynyt Muukalainen oli vakuuttava esikoisohjaus, joka herätti huomiota ulkomaita myöten. Seuraavaksi piti tulla ison budjetin historiallinen draama, mutta syntyikin kahdesta syrjäytyneestä nuoresta kertova He ovat paenneet. Inspiraatio tuli Grimmin saduista.

16.10.2014 17:31

He ovat paenneet oli ilmeisesti suhteellisen nopea elokuvatuotanto?
Kehittelin idean yhdessä toisen käsikirjoittajan Pilvi Peltolan kanssa parissa päivässä. Aikaisempi projekti oli kaatunut, ja tuli sellainen olo, että on pakko jatkaa työtekoa. Olin opettamassa samaan aikaan. Luokassa oli valkotukkainen tyttö ja änkyttävä poika, ja molemmissa oli jotain kiinnostavaa. Luin lapsilleni siihen aikaan Grimmin veljesten satuja, ja niissä oli hyvin kummallisia 180 asteen käännöksiä. Tarina sai uuden suunnan, henkilöhahmot hylättiin tai tarinan maali muuttui. Niitä on leirinuotiolla kerrottu, ja kun oli saavutettu umpikuja tai tylsä kohta, niin mentiin kiinnostavampaan suuntaan. Ajattelin että samaa olisi mielenkiintoista kokeilla elokuvan muodossa. Samaan aikaan oli nuorten syrjäytymiskeskustelu käynnissä. Kysymyshän on ihmisistä, jotka elävät lapsesta aikuisuuteen siirtymisen ensimmäisiä vuosia ja ovat marginalisoitumassa pahasti. Ihmisiä, joilla ei ole työ- tai opiskelupaikkaa, ja ote yhteiskuntaan on lipeämässä. Halusin kertoa syrjäytyneitten tarinan ja siirtää sen Grimmin satujen maailmaan. He joutuvat käymään oman matkansa tai taistelunsa ja selviytymään siitä kuin Grimmin saduissa pimeimmän metsän lävitse. Näiden satujen lopussa löydetään aarre, joka on ikään kuin oman identiteetin löytäminen.

hop3

Nuoret pääosan esittäjät ovat todella hyviä. Mistä Roosa Söderholm ja Teppo Manner löytyivät?
Avoimen roolihaun kautta. Meille tuli 400 hakemusta, ja valitsin koekuvauksiin sata lupaavinta. Kun sain Roosan hakemuksen ja näin hänen kuvansa, siinä oli jotain mikä tuntui välittömästi oikealta. Kasvonpiirteissä oli jotain eläimellistä. Koekuvauksissa paljastui, että hän on tosi lahjakas näyttelijä. Teppo oli mukana Juha Kuosmasen elokuvassa Taulukauppiaat. Kuosmanen vakuutti, että Teppo on hyvä ja kova tekemään töitä. Selvisi, että hän on luonnonlahjakkuus. Roosa ja Teppo olivat selkeästi yli muiden.

Visuaalinen tyyli poikkeaa edellisestä elokuvastasi Muukalainen. Kerrotko elokuvan kuvallisista ratkaisuista.
Kuvaaja on Pietari Peltola, jonka esikoiskuvaus tämä leffa oli. Tässä on useampi kerronnallinen taso, ja niille piti löytää oma kieli. Alku muistuttaa tyypillistä naturalistista kasvukertomusta, ja lähdimme siitä, että teemme hyvin staattisia kuvia. Vähemmän dynaamista kerrontaa ja hyvin kaksiulotteista kuva-alaa. Kun matka lähtee käyntiin ja päähenkilöiden oma maailma alkaa enemmän tulla mukaan, kerronnan kieli rikastuu. Tulee kamera-ajo, laajakulma ja niin edespäin. Lähdettiin hakemaan rosoista maailmaa. Se oli hyvin irtonainen tekemisen prosessi. Meillä oli hirvittävän hyvä kuvausryhmä ja hyvä henki.

Tulivatko eläinten päät ja muut hurjat visiot Grimmin satujen vaikutuksesta?
Visuaalisena referenssinä käytetyn Ryan McGinleyn valokuvissa on alastonmalleja, jotka poseeraavat eläinten kanssa. Se oli yksi lähde, mutta niin myös Grimmin satujen maailma. Trippi- ja unijaksoissa yritin olla sensuroimatta itseäni ja halusin antaa joka ikiselle ajatukselle tilaa, olkoon se kuinka hölmö tahansa, ja juuri ne hölmöimmät jäivät elokuvaan. Teimme tarkat kuvakäsikirjoitukset, mutta iso osa kuvista jäi käyttämättä. Vaati paljon materiaalia, jotta leikkauksessa pystyttiin saamaan lopputulos koherentiksi ja rytmiltään toimivaksi.

hop

Elokuvan äänimaailma jäi voimakkaasti mieleen.
Äänisuunnittelu on tavattoman kiehtova työvaihe. Siinä vaiheessa vain yleensä on niin poikki, että se voisi olla vieläkin hauskempaa – se kun on viimeinen vaihe. Siinä elokuva tavallaan saa tunnekerrontansa kasaan. Olen sitä mieltä, että kuvan ja äänen suhde on 50 ja 50. Ne tukevat toisiaan, ja äänen kautta pystyy rakentamaan sellaisia kerronnallisia tasoja, jotka valmistavat katsojaa johonkin tulevaan, jota kuvassa ei näy. Äänellä on katsojaan valtava voima. Olemme äänisuunnittelija Micke Nyströmin kanssa tehneet ensimmäisistä koulutöistä saakka yhdessä elokuvia. Elokuvassa oli myös hyvä hollantilainen säveltäjä Helge Slikker, joka ymmärtää paljon äänestä.

Mukana on myös kaunista klassista musiikkia kuten Gabriel Fauréa.
Trippijaksoja kuvatessa tuntui, että musiikki auttaa näyttelijöitä menemään rytmisesti mukaan. Taljajaksossa Micke pisti valitsemaani musiikkia soimaan, ja se oli juuri Faurén Pavane. Katsoin monitorista ja kuuntelin musiikkia ja ajattelin, että tämähän toimii kuin häkä. Se valikoitui jo kuvatessa. Muussa musiikissa hain eri tunnelmia. Pyrin hakemaan musiikilla jonkun maksimaalisen tunteen, ja se voi olla Pave Maijasta tai Schumannia.

Muukalaisesta on jo kuutisen vuotta. Tässä välissä sinulla oli siis toinenkin projekti?
Sen nimi oli Kyklooppi. Se oli historiallinen elokuva ja sodan traumatisoiman kansakunnan kuva. Kestävyysjuoksijoitten tarina, jossa kaksi veljestä valmistautuu vuoden 1940 olympialaisiin. Siihen tulee sota väliin. Sitten siirrytään vuoteen 1952, ja se kuvaa toista veljeksistä olympialaisten aattona.

Miksi Kyklooppi ei toteutunut?
Siinä oli 2,7 miljoonan euron budjetti, josta saatiin kokoon 1,9 miljoonaa. Loppuosa vain jäi puuttumaan. Jos lajityyppi on arthouse, ei merkittäviä näyttelijänimiä ja ohjaaja tuntematon, niin yli kahden miljoonan budjetin elokuva on kertakaikkisesti mahdoton, vaikka projekti olisi hyvä. Tai jos ei mahdoton, niin hyvin vaikea. Tein kolme vuotta sen eteen töitä.

hop2

Muukalaista verrattiin Andrei Tarkovskin elokuviin. Kävikö sinulle hieman kuin Tarkovskille, jonka piti aina odottaa viisi–kuusi vuotta elokuvien välillä.
Siinä on ehkä ne läheisimmät yhteydet Tarkovskiin (naurua). Muukalaisen kanssa kävi pieni tapaturma markkinoinnin kanssa. Hufvudstadsbladetin toimittaja kirjoitti Venetsiassa, että tämä on suomalainen Tarkovski, ja se otettiin markkinointiin. Väärä vertaus aiheutti sen, että ihmiset pettyivät, kun se ei ollutkaan Tarkovskia joitakin pinnallisia yhtymäkohtia lukuun ottamatta. Nyt pitää olla huomattavasti varovaisempi, mitä täkyjä antaa.

Haastattelu: Jussi Huhtala
Kuvat: Markus Paajala ja Jaana Rannikko

Lisää luettavaa