Vuonna 1998 ilmestynyt Mulan on harmillisesti jäänyt Pienestä merenneidosta (1989) alkaneen Disney-animaation uuden kultakauden isompien hittien varjoon. Se on nimittäin vallan mainio ja hauska seikkailuelokuva. Näytelmäversiointia on suunniteltu vuodesta 2010 asti, ja tekijät ovat vaihtuneet moneen kertaan. Myös maailma ehti muuttua tässä välillä, mikä vaikutti osaltaan tuotannon painotuksiin.
Kun Mulan lopulta oli julkaisuvalmis, iski pandemia. Muutaman kerran siirryttyään elokuva päätyi lopulta Disney Plus -suoratoistoon.
Loppujen lopuksi vuoden 2020 Mulan on hyvin erilainen elokuva kuin vuoden 1998 Mulan – muutenkin kuin että toinen on näytelty ja toinen animoitu. Ne perustuvat samaan legendaan Mulan-nimisestä soturista, jonka moni tuntee nimenomaan Disney-piirretyn perusteella.
Kiinan keisari velvoittaa kunkin perheen lähettämään yhden miespuolisen jäsenen armeijaan paimentolaisheimojen hyökätessä. Mulanin tapauksessa se tarkoittaisi hänen jo aikaisemmassa sodassa haavoittunutta isää. Mulan uskoo muutenkin tuottavansa perheelleen häpeää, koska ei sovi perinteiseen naisen rooliin, joten hän karkaa isän haarniska ja käskykirje mukanaan liittyäkseen armeijaan nuoreksi mieheksi naamioituneena.
Uutuus poistaa tarinasta siihen liitettyjä Disney-elementtejä kuten esi-isien aaveet, Mushu-lohikäärmeen ja muut komedialliset sivuhahmot. Itse asiassa uutuuden sävy on suorastaan haudanvakava. Siinä on muutama hetki, jotka voisi käsittää humoristisestikin, mutta ne tapahtuvat yleensä ahdistavassa kontekstissa tai vakavuutta korostavan musiikin sävyttäminä. Niin, on todellakin turha odottaa lauluesityksiä tässä versiossa!
Muutama viittaus naisena miesten kanssa asumiseen on kuvattu ennemmin pelottavana kuin huvittavana, ja poissa olollaan loistaa myös lopun naisiksi pukeutuminen. Tekijät ovat selvästi pelänneet kuollakseen, että joku loukkaantuu seksuaalisuudella ja sukupuolirooleilla leikittelystä. Valitettavasti varmaan ihan aiheellisesti.
Ei elokuva aivan inhorealistinen ole (vaikka kuolemaa ja tuhoa onkin piirrettyä enemmän). Mulania seuraa häkellyttävän halvan näköinen Feeniks-lintu kuvaamassa esi-isien suojelua ja qi-energiaa. Qi onkin uutuuden pahin kompastuskivi.
Piirretyssä Mulan etsii paikkaansa ja joutuu kasvamaan sankarittareksi. Uutuudessa hän on elämän qi-energiaa kanavoiva supernainen. Vain rakenteellinen misogynismi estää häntä hyödyntämästä sitä täysillä. Valitettavasti tällä pyyhitään pois piirretyn kasvutarina, ja ainoastaan Yifei Liun eläytyvä näytteleminen pelastaa Mulanin olemasta tasapaksu ja suorastaan tylsä hahmo.
Lisäksi qi:ä ei ole mitään logiikkaa. Mulanille se tuo voimaa, Gong Lin esittämästä Xianniangista se tekee muotoa muuttavan velhon ja lopulta kaikki tarinan hahmot hyödyntävät sitä yhtäkkiä kehittyneissä taistelutaidoissaan. Sama koskee toimintaa. Mulan ammentaa painovoimaa ja logiikkaakin uhmaavista wuxia-elokuvista – mutta vain sen verran, että seiniä pitkin juoksemista vihaavat taatusti suuttuvat, mutta ei tarpeeksi, jotta kyseisestä fantasiatoiminnasta nauttivat ilahtuisivat.
Qin pimeälle puolelle astunut Xianniang on vaikuttava pahis, ja hänen taikavoimansa tuovat legendan kuvitukseen sen kaipaamaa mielikuvituksen lentoa. Käytännössä hahmo on kuitenkin melko turha väliporras Mulanin ja miehitysarmeijaa johtavan Khanin (Jason Scott Lee) välissä. Hänen tehtävänsä on lähinnä selittää ja alleviivata asioita, mikä on muutenkin käsikirjoituksen helmasynti.
Kaiken urputuksen jälkeen on todettava, että lavasteiltaan ja puvustukseltaan Mulan näyttää upealta, ja onkin harmi, ettei sitä päässyt ihailemaan valkokankaalta. Ja kun lakkaa odottamasta yksi yhteen -versiota piirretystä, on iso osa muutoksista kiinnostavia. Onnistuupa loppu koskettamaankin olematta makeileva.
Jouni Vikman
Tähdet ★★★