Stephen Kingin kirjassa Luusereiden klubin lapset pelkäävät Universalin klassikkohirviöitä, koska kirjan tapahtumat tapahtuvat 50-luvulla. Kun tuore elokuva siirrettiin 80-luvulle, tietenkin myös lasten pelot olivat saaneet erilaisia muotoja.
Se sijoittuu vuoteen 1989. Samana vuonna julkaistiin A Nightmare on Elm Street: Dream Child. Itse asiassa leffassa nähtävä derryläinen elokuvateatteri esittää sitä parhaillaan. Ja kukas muukaan kuin itse partaveitsikäsi Freddy Krueger oli pelottavinta tuon ajan nuorille?
– Tietenkin harkitsimme sitä jonkin aikaa, mutta en ollut aivan niin kiinnostunut tuomaan Freddy Kruegeria mukaan, Muschietti kertoo Ain’t It Cool News -uutissivuston haastattelussa.
– Rakastan Kingin tarinaa ja sitä, kuinka King kertoo lapsuudesta 50-luvulla. Hän toi Universalin hirviöt kirjaansa, koska lapset pelkäsivät niitä siihen aikaan. Olisi tietenkin ollut täysin luonnollista tehdä sama 80-luvulla, mutta en kuitenkaan innostunut ideasta. Olisi ollut hieman liian metaa tuoda New Line -studio mukaan elokuvaan. Se olisi vienyt huomion oleellisesta, eikä se tuntunut luonnolliselta.
– Halusin tuoda esiin pelkoja, jotka olisivat syvemmällä ja sidoksissa lapsuuden traumoihin. Halusin niiden yllättävän. King oli avoinna ideoilleni. Lähetin hänelle anteeksipyytelevän kirjeen sen jälkeen, kun hän oli nähnyt elokuvan. Pyysin anteeksi, koska otin niin paljon vapauksia Pennywisen suhteen. Hän vastasi kuitenkin, ettei minun kannattaisi vaivata mieltäni asialla, kaikki muutokset olivat upeita.
Tämä aspekti onkin Se-elokuvassa hienoa. Sitä luulisi, että elokuva tarttuu siihen ilmeisimpään nostalgiaan kuten Freddyyn, mutta nostalgian lähteet pääsevät yllättämään katsojan.
Lähde: Bloody Disgusting
