1920- ja 30-luvuille sijoittuva Tanskalainen tyttö perustuu löyhästi tositapahtumiin ja on todellisten henkilöiden inspiroima. Oscar-voittaja Tom Hooper halusi tehdä elokuvan poikkeuksellisesta rakkaudesta ja sen mahdollistamasta itsensä ja toisen hyväksymisestä ennemmin kuin historiallisen tarkan elämäkerran. Tähdet ja tekijät kertovat siitä mutta myös normista poikkeavan minuuden esittämisen vaikeudesta – niin sisäisesti kuin ulkoisesti.
Viime vuonna pääosa-Oscarin roolistaan kosmologi Stephen Hawkingina elokuvassa Kaiken teoria voittanut Eddie Redmayne on jälleen ehdolla parhaasta miespääosasta. Hän kuvailee Tanskalaista tyttöä rakkaustarinaksi identiteetistä ja rohkeudesta löytää ja olla oma itsensä. Ohjaaja Tom Hooper näkee siinä yhtäläisyyksiä Oscar-voittajaansa Kuninkaan puhe.
– Niille on yhteistä teema esteistä, jotka ovat meidän ja parhaan version itsestämme välissä, ja siitä kuinka ne ylitetään. Tanskalainen tyttö kertoo Lili Elbestä, yhdestä ensimmäisistä ihmisistä, joille tehtiin sukupuolenkorjausleikkaus, sekä kahdesta ihmisestä, jotka käyvät läpi Lilin matkan yhdessä. Se kertoo avioliitosta, joka myös kokee syvän muutoksen.
Tanskalainen tyttö perustuu David Ebershoffin ensimmäiseen kirjaan, joka julkaistiin vuonna 2000. Tuottaja Gail Mutrux osti filmausoikeudet saman tien ja alkoi kehitellä elokuvaa. Vuonna 2004 projektiin osallistui Lucinda Coxon, joka alkoi työstää käsikirjoitusta.
– Tajusin, että Lilin merkittävä tarina oli kadonnut historian pyörteisiin. Hänen kohtalonsa oli käänteentekevä, enkä minä ollut kuullutkaan siitä, Coxon kertoo ajatellessaan kirjan lukiessaan.
– Tutkin asiaa lisää ja minuun teki vaikutuksen kahden rohkean ja älykkään taiteilijan liitto. Minua viehätti, että hyvin erityisessä tapauksessa piili universaali tarina. Kun Gerda ja Lili esimerkiksi muuttavat Pariisiin, he eivät vain etsi vapaampaa ympäristöä, kyseessä on aikuistuminen ja oman pesän jättäminen.
– En ajatellut heitä vain pariskuntana vaan alati yhdessä luovana taiteilijaparina, jotka pyrkivät vapauttamaan toisensa. Siitä herää kysymys kuinka paljon muutosta avioliitto kestää.
Vuosikymmenen ajan elokuvan ympärillä pyöri ohjaajaehdokkaita kuten Tomas Alfredson ja Lasse Hallström sekä näyttelijöitä kuten Charlize Theron, Gwyneth Paltrow ja Rachel Weisz. Vasta vuoden 2014 keväällä vahvistui, että Hooper ohjaisi, Redmayne olisi pääosassa ja edellä mainitut näyttelijättäret korvaisi Alicia Vikander.
Näyttelijävalintoja hoitava Nina Gold oli suositellut Hooperille Coxonin käsikirjoitusta.
– Nina sanoi, että hän oli nähnyt hienon käsikirjoituksen, jolle ei ollut tekijää. Ihastuin siihen heti, kun sain sen luettavakseni, mikä tapahtui vuonna 2008 ollessani valmistelemassa Kuninkaan puhetta. Itkin kolmesti, vaikka en ole edes tunteellinen ihminen. Siitä hetkestä halusin tehdä sen, Hooper kertoo.
– Tomin kertomissa tarinoissa on herkkää tunneälyä, joten hän jos kuka pystyi tarttumaan tähän rakkaustarinaan, Alicia Vikanderkin myöntelee.
– Jo ensi lukemalla ajattelin Eddietä rooliin, ja sanoin sen tuottajille. Olimme jo tehneet yhdessä Elizabeth I:n. Mutta näytin käsikirjoituksen hänelle vasta kun teimme Les Misérablesia vuonna 2012, Hooper kertoo.
– Olin Les Misérablesin barrikaadeilla, kun Tom sanoi haluavansa antaa minulle jotain luettavaa. En tiennyt tarinasta mitään etukäteen, mutta sen lukeminen liikutti minua syvästi, se tuntui niin intohimoiselta ja syvästi eletyltä. Sanoin Tomille haluavani olla mukana kertomassa sitä, Redmayne muistelee.
Redmayne sitoutui Lilin rooliin jo ennen kuin Working Title Films oli antanut projektille vihreää valoa.
– Pelottiko se minua? Kyllä, mutta kaikki roolit pelottavat minua. Mutta olen tajunnut, että pelko hahmoa tai tarinaa kohtaan on myös eteenpäin ajava voima, se saa työskentelemään entistä kovemmin.
Wegenerien Ulla-ystävää esittävä Amber Heard yrittää ymmärtää, mitä Lilillä oli vastassaan viime vuosituhannen alkupuolella.
– Vielä nytkin seksuaalivähemmistöihin kuuluva ihminen voi saada potkut joissakin Yhdysvaltojen osavaltioissa. Lili oli yksilötason sankari, hän päätti haluta jotain ennestään tuntematonta. Yhä useampi ryhtyy siihen nykyään, mutta on surullista ja pelottavaa, että se on niin vaikeaa edelleen.
– Jotenkin hämmentävää, että lähes sata vuotta Lilin jälkeen asiat eivät ole edistyneet, Redmayne täydentää.
– Olenkin erittäin ylpeä, että kerromme tämän tarinan nyt, kun ihmiset voivat vaikuttaa asioihin, Vikander täydentää.
Redmayne on kurinalainen näyttelijä, joka tutkii tarinoiden taustoja tarkkaan. Nyt hän sukelsi transsukupuolisten maailmaan.
– Minulle oli erittäin tärkeää tavata transsukupuolisia ihmisiä ja kuulla heidän elämästään, vahvuuksistaan, arjestaan. Lilille tehtiin korjausleikkaus melkein sata vuotta sitten ja nykyään tietoisuus on suurempaa. Niinpä vanhempien ihmisten tapaaminen avasi minulle transtodellisuutta 40–50 vuoden takaa.
– Monet transnaiset kertoivat kuinka ennen korjausleikkausta heidän eloonjäämisstrategiansa oli luoda puitteet elämälle heille määritellyssä sukupuolessa. Jokainen tarina oli kuitenkin yksilöllinen, ei ole yhtä tiettyä tapaa kokea transsukupuolisuutta. Mutta joka ikinen tapaamani henkilö kertoi jo nuoresta pitäen tienneensä määritellyn sukupuolensa eroavan sisäisestä identiteetistään.
– Purimme Tomin kanssa käsikirjoitusta ja imin informaatiota Ebershoffin kirjasta. Kaiken sen tiedon kanssa käänsin katseeni siihen, mitä voin löytää itseni sisältä ja tein omat ratkaisuni, Redmayne summaa.
Apua Redmayne sai puheopettaja Julia Wilson-Dicksonilta ja koreografi Alex Reynoldsilta, jotka avustivat häntä myös Kaiken teorian roolihahmon rakentamisessa.
– Alex auttoi minua ulkoisissa liikkeissä, mikä jätti minulle tilaa rakentaa Liliä sisältäpäin. Haluan aina selvittää miten hahmoni liikkuvat, koska se on iso osa meitä. Erityisesti minua kiinnostavat kädet. Tiesin haluavani näyttää välähdyksiä Lilin todellisesta minästä silloinkin, kun hän vielä eli Einarina. Näkyisikö se esimerkiksi nukkuessa? Tutkin sitäkin.
Hooperkin halusi roolisuoritukseen ruumiinkieltä, joka kertoisi oman minänsä kätkemisestä.
– Keskustelimme paljon siitä, kuinka Lili on nainen, mutta elää alussa Einarina. Halusin, että prosessi olisi ennemmin todellisen minän löytämistä kuin uuden identiteetin luomista, ohjaaja analysoi.
Kaiken teoriassa Redmaynella oli tukenaan myös maskeeraaja ja hiusmuotoilija Jan Sewell. He alkoivat yhdessä rakentaa Lilin fyysisyyttä jo puolitoista vuotta ennen kuvausten alkua.
– Se oli kiehtova tutkimusmatka, koska pystyimme tekemään kiinnostavia pieniä muutoksia Lilin syntyessä. Aluksi, ennen kuin hän on todellinen Lili, jotkin asiat saattoivat olla kömpelöitä. Lisäsimme vähitellen meikkiä, hiukset alkoivat elää, niihin tuli aaltoa. Sovimme Eddien kanssa pienistä yksityiskohdistakin, joita muut eivät huomaisi, mutta olisivat hahmolle tärkeitä, Sewell kertoo.
– Eddie on ihana, hän on valmis kokeilemaan kaikkea ja imee vaikutteita kuin sieni. Hän tarkkaili vaimoaan, kun tämä laittoi huulipunaa ja harjoitteli sen perusteella. Hän katseli, kun meikkasin ihmisiä. Eräänä päivänä hän sanoi aikovansa sisällyttää elokuvaan tavan, jolla istun – ja hän teki sen! Sewell jatkaa.
Elokuvaa on kritisoitu siitä, että transsukupuolista naista esittää cis-sukupuolinen mies. Redmayne tiedostaa sen, mutta uskoo ymmärtävänsä jotain hahmon ulkopuolisuudesta.
– Kun ensi kertoja tulin kuvauspaikalle Lilinä, tiedostin arvioivat katseet. Vaikka olin turvallisessa ympäristössä, luulen saaneeni pienen käsityksen siitä millaisen tarkkailun alla transsukupuoliset ja määriteltyyn sukupuoleensa alistumattomat ihmiset elävät. Olin projektin alussa hyvin tietämätön. En ollut ajatellut, että sukupuoli ja seksuaalisuus eivät ole sama asia, en ollut ymmärtänyt kuinka kumpikin voi olla liukuva käsite. Jokainen päivä opetti uutta, ja olen siitä kiitollinen ihmisille, jotka jakoivat kokemuksensa kanssani.
– Näytteleminen on pyrkimistä täydellisyyteen tiedostaen, ettei koskaan siihen pääse, Redmayne kuittaa.
Toimittanut Jouni Vikman
Haastattelut ja kuva: Working Title Film