Espanjalaisohjaaja Pablo Larcuen on päässyt urallaan alkuun iPhonella tehdyn Hooked Up -kauhuelokuvan myötä. Suomessa elokuva esitettiin Night Visions -festivaaleilla, jonka yhteydessä saimme Larcuenilta haastattelun.
Haastattelu: Reija Karkkonen
Mikä inspiroi sinua tekemään näennäisdokumentaarisen kauhuelokuvan iPhonella?
Siitä on noin kolme vuotta, kun teimme tämän elokuvan. Ennen sitä olimme juuri tulleet ulos elokuvakoulusta, olimme tehneet lyhytelokuvia, jotka olivat pärjänneet melko hyvin elokuvafestivaaleilla. Halusimme mennä Yhdysvaltoihin ja tehdä elokuvan. Olimme puhuneet joillekin tuottajille ja kontakteille, joita meillä oli, mutta he olivat melko skeptisiä eivätkä halunneet lähteä tuottamaan ensikertalaisen ulkomaalaisen elokuvaa. Päätimme lähteä takaisin Espanjaan tehdäksemme halvimman elokuvan, jonka voisimme tuottaa itse. Genre ja iPhone-formaatti olivat kaikki seurausta siitä, ettei meillä ollut rahaa.
Oliko ensin siis tarina vai iPhone-idea?
iPhone oli ensin koska meillä ei ollut rahaa, emmekä olisi pystyneet vuokraamaan välineitä tai ammattimaisia kameroita. Enkä oikeastaan pidä digitaalisista halvoista kameroista, koska ne näyttävät liian digitaalisilta minulle ja kun jokin näyttää liian digitaaliselta, se vie minut pois tarinasta. Etsin siis erilaisia kameroita, jotka me voisimme saada ilmaiseksi. Sitten keksin että voisimme kokeilla puhelinta, meillä kaikillahan on puhelin. Kokeilimme puhelinta ja huomasimme tulosten olevan melko hienoja. Tiesimme kuvaavamme paljon matalalla valaistuksella ja pimeässä ja monet digitaalikamerat reagoivat hyvin huonosti pimeyteen, mutta iPhone antoi rakeisuutta ja laatua, joka oli kauniimpaa kuin muilla kameroilla. Tiesimme siis kuvaavamme puhelimella ennen kuin teimme käsikirjoituksen. Käsikirjoituksessa pystyimme sitten käyttämään puhelinta henkilöhahmona ja hyödyntämään sitä maksimaalisesti.
Kuinka kauan tämän elokuvan tekemisen prosessi kesti?
Ideasta editoinnin valmistumiseen ehkä noin 4-5 kuukautta. Mutta äänen kanssa kesti kauemmin. Meillä oli melko hyvä äänisuunnittelija. Emme maksaneet hänelle, joten hän pystyi työskentelemään projektin parissa vain joinain viikonloppuina, joten kesti kaksi vuotta ennen kuin äänityö oli viimeistelty. Sitten kesti vielä vuosi löytää loput rahat elokuvan päättämiseen. Elokuva oli valmis, mutta oli vielä saatava rahat kasaan, että elokuvan saisi esityskuntoon.
Millainen oli roolijako prosessi?
Kun tein roolijakoa asuin Yhdysvalloissa. Oli joulukuu ja olin menossa takaisin Barcelonaan tammikuun ensimmäisellä viikolla. Joulukuussa sain idean tämän elokuvan tekemisestä, mutta minulla ei ollut tietoakaan käsikirjoituksesta tai mistään. Tiesin vain, että olisimme tekemässä elokuvan lähitulevaisuudessa puhelimella ja pienellä määrällä rahaa. Ajattelin, että olisi hyvä jos saisimme projektiin amerikkalaiset näyttelijät, jotta tuottajia ajatellen ei olisi ongelmaa kielimuurin kanssa. Aloin julkaista hakemuksia netissä Yhdysvalloissa ja pyysin ihmisiä lähettämään minulle videoita. Tiesin että kyse olisi kahdesta ystävyksestä, koska tykkään puhua ystävyydestä useimmissa asioissa joita teen. Pyysin siis nuoria ihmisiä tästä iästä tuohon lähettämään minulle videon komediasta ja videon kauhusta, koska minulla ei vielä ollut tietoa käsikirjoituksesta. Sain videoita ihmisiltä ympäri Yhdysvaltoja ja kun tapasin jonkun tyypin, josta pidin, pistin hänet tapaamaan muita tyyppejä hänen alueeltaan, jotta he voisivat lähettää minulle videoita yhdessä, koska ystävyys tulisi olemaan erittäin tärkeää.
Millaisia asioita etsit pääosanesittäjiltä?
Kyse ei ollut vain yhdestä näyttelijästä vaan heidän suhteesta toisiinsa. Kesti jonkin aikaa, ennen kuin löysin tyypin josta todella pidin. Oli enää noin kaksi viikkoa ennen kuin olisin lähdössä. Pistin hänet tapaamaan muita tyyppejä ja lähettämään videoita, mutta mikään niistä ei oikeastaan toiminut. Olin vähän surullinen ja pidin jo ideaani hulluna. Viikko ennen lähtöäni sain sähköpostia yhdeltä tyypiltä ja heidän videonsa oli hämmästyttävä! Tyypit olivat mahtavia! Menin New Yorkiin tapaamaan heitä vuoden viimeisenä päivänä. Kun kundit tulivat sisään ajattelin, etten tiedä mistä elokuvassa on kyse, mutta jos saan mukaan nämä tyypit siitä tulee mahtavaa, koska he jo valmiiksi näyttävät henkilöhahmoilta jostain elokuvasta. Olimme siellä emmekä tunteneet toisiamme ja minun tehtäväni oli vakuuttaa heidät tulemaan Espanjaan neljä kuukautta myöhemmin ja lopettamaan kaiken mitä heillä oli meneillään tullakseen tekemään elokuvan ilman palkkaa ja käsikirjoitusta. Olin siis epäluuloinen sen suhteen, että tulisivatko he todella, joten minun oli saatava heidät allekirjoittamaan sopimus. Mutta minulla ei ollut mitään sopimusta allekirjoitettavaksi, joten menimme tatuointiliikkeeseen ja me kaikki kolme hankimme tatuoinnit yhdessä. Ja se oli heidän sopimuksensa tulla tekemään elokuvaa.
Ja he tulivat? Elokuvan näyttelijät ovat nämä kyseiset tyypit?
Koska heillä ei ollut tatuointeja ajattelin, että hehän ovat amerikkalaisia ja jos he ottavat tatuoinnin, eivät he halua että heillä on tatuointi jostakin, jonka he lopettivat tai jossa he epäonnistuivat, vaan silloin he tulevat varmasti. Tatuointi oli luultavasti suuri motivaatio heille tulla.
Päähenkilöt ovat melko erilaisia. Kumpi heistä olisi lähempänä alter egoasi, jos kumpikaan?
Varmaankin Tonio, hän on hauskempi ja rennompi, kun taas toinen tyyppi ottaa kaiken hyvin vakavasti enkä itse ole sen tyyppinen. Mutta en kirjoittanut mitään hahmoista itseeni perustuen, koska tapasin näyttelijät ennen kuin käsikirjoitus oli tehty. Vietimme kolme päivää yhdessä New Yorkissa ja he ovat kyllä aikamoisia tyyppejä! He ovat pitkälti sen oloisia kuin millaisina heidät elokuvassa nähdään, joten kirjoitin heidät elokuvaan ja laitoin erilaisiin tilanteisiin. Etenkin elokuvan alussa, kaikki klubit ja baarit joissa he käyvät ovat niitä samoja paikkoja, joissa minä aina käyn. Joten se on kuin nuoruuteni pieni päiväkirja.
Millainen oli kokemus olla sekä tämän elokuvan käsikirjoittaja että ohjaaja? Haluaisitko jatkaa samalla tyylillä seuraavissa projekteissasi?
Olen aina tehnyt näin lyhytelokuvista alkaen. En aina ole kirjoittanut yksin, kuten tämän elokuvan kirjoitin toisen kanssa. Mielestäni on erittäin tärkeää, että ohjaaja on osa kirjoitustiimiä, muuten materiaali saattaa olla liian ulkoista. On hyvin tärkeää, että käsikirjoituksessa on osa ohjaajaa, muuten ohjaaja ei pysty kertomaan tarinaa parhaimmalla mahdollisella tavalla.
Milloin tiesit haluavasi ryhtyä ohjaajaksi?
Lapsesta saakka. Paras kaverini koulusta halusi olla näyttelijä, joten minä sanoin haluavani olla ohjaaja. Silloin minulla ei ollut mitään käsitystä siitä mitä ohjaaja on, mutta lapsesta saakka sanoin aina olevani ohjaaja. Lopulta sain kameran vanhemmiltani ja aloimme tehdä lyhytelokuvia. Myöhemmin menin elokuvakouluun tietäen haluavani ohjaajaksi. Siellä huomasin, että ohjaajan työ vaati paljon enemmän työtä kuin olin odottanut. Minulla oli paljon opittavaa, mutta se oli hienoa. On hienoa kun voi nähdä omat ideansa valkokaankaalla. Se on hieno työ.
Kiinnostaako sinua kameran toisella puolella oleminen?
Ei, ei. Jotkut ihmiset eivät aina edes ymmärrä mitä minä puhun. En usko, että olisin hyvä näyttelijä.
Mitä arvelet, että aloittaako tämä elokuva iPhone-elokuvien sarjan vai tuleeko tämä jäämään suhteellisen ainutlaatuiseksi projektiksi?
Enpä tiedä. Silloin kun teimme tämän elokuvan 2-3 vuotta sitten, ei paljon vastaavaa ollut tehty, oli joitain musiikkivideoita ja lyhytfilmi Koreasta, ja ajattelin että tämähän on sitten jotakin uutta. Mutta nyt tästä on tullut trendi nuorten ihmisten keskuudessa. Nykyään kameroita on helppo saada, kaikki voivat saada kameran ja editoida, joten mitä puhelimella kuvaukseen tulee… se on hyvin epämukavaa ja vaikeaa, koska sen myötä tulee monia ongelmia. Se ei ole paras mahdollinen tapa. Todennäköisesti joku tulee tekemään niin, mutta ehkä siksi ettei heillä ole mitään muuta keinoa kuvata elokuvaa.