Kathryn Bigelowin (Zero Dark Thirty) ohjaama Point Break – Myrskyn ratsastajat (1991) nousi aikoinaan huoletonta ja hieman kapinallistakin surffauskulttuuria ihailevien katsojien toimintaklassikoksi. Elokuvassa FBI-agentti Johnny Utah (Keanu Reeves) sai tehtäväksi soluttautua surffari-porukkaan, jota epäillään useista pankkiryöstöistä. Johnny ystävystyy tiiviin ryhmän johtajan, Bodhin (Patrick Swayze) kanssa ja pääsee sisäpiiriin. Surffaus ja uudet rennot kaverit tekevät vaikutuksen Johnnyyn, jonka velvollisuudentunto työtä kohtaan alkaa murenemaan.
Point Breakin uudessa versiossa FBI epäilee extreme-lajien harrastajaporukkaa erikoisella tavalla suoritetuista talousrikoksista. Adrenaliinia erittyy litrakaupalla, sillä Ericson Coren (Invincible) ohjaamassa ja kuvaamassa huimassa seikkailussa nähdään surffaamisen lisäksi lumilautailua, ennen näkemättömiä liitopukuhyppyjä, kalliokiipeilyä ja motocrossia. Elokuva ilmestyy normaaliversion lisäksi myös 3D:nä.
FBI-agentti Johnny Utahia esittää nyt Luke Bracey (G.I. Joe: Kosto), surffarikriminaali Bodhia näyttelee Édgar Ramirez (Zero Dark Thirty) ja porukan ainoaa naista, Samsaraa, esittää Teresa Palmer (Warm Bodies).
Coren, Bracey ja Palmer osallistuivat Las Vegasin CinemaCon-tapahtumaan huhtikuussa ja kertoivat extreme-stunteista vastanneiden ammattilaisten kanssa elokuvan tekemisestä. Paikalla olivat liitohyppyspesialisti Jon Devore, liitohyppykonsultti Jeb Corliss ja legendaarinen mestarisurffaaja Laird Hamilton, joka oli alkuperäisen elokuvan stunt-koordinaattori ja toimi uutuuden surffauskohtausten teknisenä asiantuntijana.
Mukana oli lisäksi neljä maailmanennätystä hallussaan pitänyt liitopukuhyppääjä Jhonathan ”The Birdman” Florez, joka hyppäämisen lisäksi kuvasi elokuvan hurjimman ja ainutlaatuisimman kohtauksen Sveitsin Alpeilla. Elokuvan kuvauksissa vältyttiin vakavilta loukkaantumisilta uhkarohkeista stunteista huolimatta, mutta Florez menehtyi 31. heinäkuuta harjoitellessaan Sveitsissä liitopukuhyppyjä Kiinassa järjestettyä extreme-tapahtumaa varten.
Ohjaaja Ericson Core oli ollut alkuperäisen Point Breakin fani jo pitkään, eikä se johdu ainoastaan elokuvan nuorista kapinallisista.
– Alkuperäinen Point Break oli upea leffa ja hieno ohjaustyö Kathrynilta. Se kolahti minuun etenkin luonnon takia, sillä nautin maastopyöräilystä. Tiedän mitä extreme-lajien harrastamiseen vaaditaan. Halusin laajentaa elokuvan teemaa ikuisesta kesästä haaveilevista surffareista muihin extreme-lajeihin, niitä harrastavien ihmisten suhteesta luontoon ja siihen, miten he pistävät itsensä likoon intohimonsa takia. Yleisölle jää päätettäväksi, ovatko he rikollisia vai Robin Hoodeja, Core kertoo.
Ohjaaja ei pidä elokuvaa pelkkänä toimintapläjäyksenä.
– Säilytimme elokuvassa alkuperäisen tunnelman, ja pari kohtausta on kunnianosoituksia vuoden 1991 elokuvalle. Menemme syvemmälle moniin Bodhin ja kumppaneiden pohtimista filosofioista, kuten miten voi elää elämänsä täysillä, mutta myös hengellisessä mielessä sopusoinnussa luonnon kanssa. Tätä ajatusta edustavat myös kaikki elokuvaan valitsemamme extreme-lajit. Toivon, että yleisö ei ajattele tätä vain toimintaelokuvana, vaan vahvana draamana.
Niin Bodhin kuin Uthahin tarinat ovat alkuperäistä laajempia aina heidän lapsuudestaan lähtien.
Core pitää yhtenä elokuvan valteista sitä, että kohtaukset kuvattiin aidoissa ympäristöissä.
– Olisi ollut huomattavasti helpompaa kuvata monimutkaiset stuntit taustakangasta vasten yhdessä paikassa, mutta kuvauspaikat ovat kuin oma hahmonsa. Kuvasimme kymmenessä eri maassa ympäri maailmaa mitä uskomattomimmissa paikoissa. Extreme-urheilijat valitsivat kaikki kohteet, joten yhteistyö heidän kanssaan ei rajoittunut vain stuntteihin ja hahmojen kehittämiseen. Kuvasimme muun muassa Walenstadtissa Sveitsin Alpeilla, Tahitilla, Angel-putouksilla Venezuelassa sekä Havaijilla.
Havaijilla kasvanut Laird Hamilton (North Shore) erikoistui surffaamiseen valtavankokoisilla aalloilla ja oli aikoinaan mukana ideoimassa surffaajan vetämistä vesiskootterin avulla aaltojen harjalle.
– Coren aito intohimo näyttää meidät elementissämme sai minutkin innostumaan elokuvasta. Se onnistuu harvoin Hollywoodissa. Mutta jos pystyy tuomaan esille, miksi laitamme henkemme peliin omistautumalla näille lajeille, silloin kyse on jostain elämää suuremmasta, Hamilton sanoo.
Hän vakuuttaa, että panokset ovat nyt kovemmat alkuperäiseen verrattuna.
– Olin mukana, kun surffauskohtauksia kuvattiin Waimeassa Havaijilla ja Teahupoossa Tahitilla, ja aallot olivat 20-metrisiä eli huomattavasti kookkaampia kuin vuoden 1991 elokuvassa, joka oli oman aikansa huippu. Tässä rimaa on nostettu kaikilta osin uuteen korkeuteen.
PB_26255.CR2
Australialaisnäyttelijä Luke Braceyn oli vaikea uskoa, että hän pääsi samalle areenalle maailman huippuluokan urheilijoiden kanssa.
– Minulla oli teininä huoneeni seinällä Laird Hamiltonin juliste, joten housunpunttini tutisivat näiden kavereiden seurassa. He elävät jännittävää elämää tehden sitä, mitä he rakastavat, ja yritin ymmärtää, mikä näissä lajeissa heitä motivoi. Kasvoin Sydneyssä, joten surffaus oli minulle tuttua puuhaa, mutta surffaaminen tässä elokuvassa oli jotain aivan muuta, Bracey myöntää.
Point Break oli hänelle tärkeä elokuva jo nuorena.
– Alkuperäinen elokuva teki minuun lähtemättömän vaikutuksen. Se oli kaikkien kavereitteni suosikkileffa ja osasimme kaikki vuorosanat ulkoa. Leffa sai meidät unelmoimaan surffaamisesta suuremmissa aalloissa ja elämisestä täysillä. En voi vieläkään uskoa, että näyttelen nyt Johnnya. Hän on huipputyyppi, jota voisin näytellä vaikka kahdeksan elokuvan verran.
Bracey surffaa, sukeltaa ja kiipeilee elokuvassa. Treeni ei kuitenkaan pystynyt täysin valmistamaan urheilullista näyttelijää tosikoitokseen Édgar Ramirezin kanssa liukkaalla kallionkielekkeellä.
– Opiskelin ja treenasin kiipeilyä tuntikausia sisätiloissa, mutta kun sitten saavuimme Angels-putouksille ja kurkistimme alas lähes kilometrin korkeudella olevalta kielekkeeltä, pelontunne oli aito.
Vaarallisuudesta huolimatta Bracey ei usko, että extreme-lajien harrastajilla ja huippuammattilaisilla olisi jonkinlainen itsetuhovietti.
– Monet asiat ovat kaistapäisiä. Olen itse harrastanut rullalautailua ja laskettelua surffauksen lisäksi, joten rakastan extreme-lajeja. Joidenkin mielestä kaikkien näiden lajien harrastaminen on hullun hommaa, mutta kun juttelin Jhonathanin, Jebin, Lairdin ja Jonin kanssa, he vaikuttivat täysin normaaleilta tyypeiltä. Heillä vain sattuu olemaan niin voimakas tarve lajien harrastamiseen, että he puskevat itseään jatkuvasti äärirajoille. Jeb sanoi osuvasti ennen kuvasten alkamista, että ”sillä ei ole väliä, mitä teet elämässäni, kunhan teet sen niin täysillä kuin pystyt.” Minun kohdallani tämä tarkoittaa sitä, että teeskentelen olevani joku muu, naurahtaa Bracey.
Elokuvan kaikista hurjin kohtaus on muodostelmassa suoritettu liitopukuhyppy, jossa neljä stunt-miestä lentää vuoristossa kuin steroideja popsineet liito-oravat.
– Kaikkein vaarallisin tilanne tapahtui kohtauksen loppupuolella, kun Jon liitää Alpeilla 240 kilometriä tunnissa niin lähellä maata, että ruohikko lähes viistää hänen mahaansa, Core tunnustaa.
Devore myöntää, että ei ollut koskaan kokenut sellaista läheltä piti -tilannetta.
– YouTubessa on kasapäin videoita liitopuku- ja basehypyistä, mutta ei mitään sellaista, mitä teimme elokuvassa eli muodostelmaliitoa hyvin teknisesti vaativassa ympäristössä, Devore kertoo.
Jhonathan Florez lensi neljän muodostelmahyppääjän mukana, mutta kuvasi samalla kohtauksen kypäräänsä kiinnitetystä kamerasta.
– Se oli uskomatonta. Muistan, mitä alkuperäinen Point Break merkitsi minulle, kun näin sen ensimmäisen kerran. Tiesin, että halusin harrastaa extreme-lajeja jossain vaiheessa elämääni. Minusta tuli laskuvarjohyppääjä, basehyppääjä ja lopulta liitopukuhyppääjä. Päädyin elokuvaan harrastukseni takia. Kuten Jon mainitsi, yksin liitäminen on suhteellisen helppoa, mutta viiden tyypin liitäminen muodostelmassa hyvin kapeiden kallionkielekkeiden välistä on todella vaikeaa. Jos yksikin kaveri liikkuu paikkaan, missä hänen ei pitäisi olla, hän vie tilan toiselta liitäjältä ja asettaa tämän hengenvaaraan. Kun yhtälöön lisätään viisi tyyppiä seitsemän metriä leveässä kallionuomassa, synkronoinnin pitää toimia saumattomasti ja vielä kameroiden kanssa. Se oli ehdottomasti vaikein hyppy, jonka olen koskaan tehnyt, Florez kertoi huhtikuussa.
Kohtauksen kuvaaminen kesti kuusi viikkoa, jonka aikana jokainen liitäjä teki noin 60 hyppyä. Lopullisessa kohtauksessa on 109 ottoa eri paikoista ja kuvakulmista. Florezin kantama RED-kamera painoi kuusi kiloa, joka lisäsi hyppyjen haastavuutta entisestään.
– Muistan, kun näin 109 ottoa sisältävän kuvauslistan. Kun minulle sanottiin, että minun pitää kiinnittää kamera kypärääni, halusin itkeä, Florez muisteli.
Johanna Juntunen