Bent Hamer kuuluu norjalaisen nykyelokuvan kansainvälisimpiin ohjaajiin. Ohjaaja–käsikirjoittaja–tuottajan elokuva 1001 grammaa oli Norjan ehdokas Oscar-palkinnolle. Nyt se nähdään Rakkautta & Anarkiaa festivaaleilla. Episodi tapasi miehen aikaisemmin Lyypekissä Nordische Filmtage -festivaaleilla.
– Lyypekki on minulle kuin toinen koti. Tulin tänne ensi kerran lyhytelokuvallani 25 vuotta sitten ja sen jälkeen olen ollut täällä lähes joka vuosi. Tämä on kiintoisampi paikka kuin Hollywoodin sirkus, jossa elokuvantekijät ovat lähinnä klovneja.
Hamerin mieltymyksen Lyypekkiin ymmärtää. Hänellä on läheiset suhteet saksalaiseen elokuvateollisuuteen, etenkin Pandora Filmiin. Hän on Lyypekin festivaalin kanssa myös samanikäinen, molemmat ovat syntyneet vuonna 1956.
Lyypekin festivaali oli myös valinnut 1001 grammaa -elokuvan avajaisfilmikseen. ”Marsipaani-kaupungilla” oli näin hyvä syy heti avajaispäivä lahjoittaa ohjaajalle lasikuvun alle kätketty, 1001 grammaa painava, punnuksen muotoinen marsipaanimöhkäle.
1001 grammaa on eräänlainen rakkaustarina. Tiede on kuitenkin antanut elokuvalle selvät raamit.
– Monta vuotta sitten kuulin radio-ohjelman, jossa kerrottiin 1800-luvun lopun kilogramma-prototyypistä, jota säilytetään tiukassa valvonnassa Pariisissa. Se sisältää 90 prosenttia platinaa ja 10 prosenttia iridiumia. Metrisopimuksen allekirjoittaneilla mailla, myös Norjalla, on kopio tästä prototyypistä. Sen oikea paino tarkastetaan säännöllisesti.
– Kilon määrittäminen näyttää olevan tosi vaikeaa. Vietin paljon aikaa norjalaisessa alan laboratoriossa ja halusin tehdä elokuvasta mahdollisimman autenttisen. En kuitenkaan matemaattisella vaan humaanimmalla tavalla. Vähän siihen henkeen, että ihminen uskaltaisi sanoa elämälle joka päivä kyllä, vaikka se olisi joskus vaikeaa.
Bent Hamerin aikaisemmissa elokuvissa miehet ovat olleet pääosassa. Nyt siinä on kuitenkin nainen. Ohjaaja myöntää vaimonsa ja tämän ystävättären pienen painostuksen asiaan.
– Minulle on sama, onko siinä mies tai nainen, pääasia, että inhimillinen ihminen. Tarinani pohjaavat aina tilanteeseen. Yritän riisua kaiken ylimääräisen ja pitää tarinassa mahdollisimman vähän ihmisiä ja niukasti asioita. En itse näe 1001 grammaa alakuloisena, jollaiseksi sitä on arvosteltu. Melankolia ja yksinäisyys ovat minun tapani katsoa maailmaa. Hyvin moni pohjoismaalainen tekee samoin. Joitakin elokuviani on mainittu jopa komedioiksi, vaikken varmastikaan tunnusta tehneeni ainuttakaan komediaa.
Hamerin sanotaan antavan erittäin paljon vapautta sekä näyttelijöille että kameramiehille. Mutta onko se totta?
– Suunnittelen kaiken hyvin tarkkaan ja perusteellisesti. Vain siten pystyn antamaan melko paljon vapautta näyttelijöille ja kameramiehille. Käsikirjoitus on kuitenkin kaiken perusta, mutta jos jollakin on parempi ehdotus, hyväksyn sen ja luovun omastani. Tärkeintä on elokuvaa tehdessä toimia keskustelevana tiiminä.
Yksi, mistä Hamer pitää kuitenkin viimeiseen asti kiinni on värimaailma. Esimerkiksi 1001 grammaa -elokuvaan norjalaisen laboratorion kaksi seinää oli maalattava uudestaan, jotta kuvaukseen saatiin oikea sävy.
1001 grammaa -elokuva on Hamerin oman BulBul-yhtiön tuotantoa. Se on kuvattu Oslossa, Pariisissa ja Kölnissä. Hamerin mukaan on oikeastaan sama, missä kuvataan. Toki hajottaminen moneen paikkaa vaatii enemmän aikaa ja väkeä.
– Pääosaa esittävä Ane Dahl Torp puhuu hyvää, joskaan ei täydellistä ranskaa. Parempi kuitenkin näin, kuin jos Laurent Stocker olisi puhunut englantia, norjasta puhumattakaan.
(EPISODI/Sirpa Norri)
1001 grammaa Rakkautta & Anarkiaa -festivaaleilla:
La 19.9. klo 14:00 Bio Rex
Ke 23.9. klo 16:00 Maxim 2
Liput ja lisätietoja: hiff.fi