Lloyd Kaufman Suomessa, Vol 2. Uudesta Class of Nuke ’em High -elokuvasta oli puhetta jo vuonna 2000. Night Visions -festivaalin vieraaksi saapuneen Kaufmanin mukaan sillä projektilla ja festivaaleilla nähtävällä Return to Nuke ’em High Vol 1:llä ei ole mitään tekemistä keskenään.
Uskoisitko tätä miestä roskaelokuvien kuninkaaksi?
– Se oli kokeilu, koska Michael Hertz oli sitä mieltä, että fanien pitäisi kirjoittaa jatko-osa. Järjestimme kisan, jossa fanit tuottivat pari sivua viikossa. Lopputolos oli sekasotku, sitä ei voinut kuvata. Return to Nuke ’em High on paluu alkuperäiseen elokuvaan. Itse asiassa sitä ehdotti yksi elokuvan tähdistä. Kun saimme levittäjäksi Anchor Bay Entertainmentin, järjestyi rahoitus, joka jätti minulle täyden kontrollin, ja siitä se alkoi.
Return to Nuke ’em High on käytännössä kuin uusinta alkuperäisestä, mutta pienillä elementeillä se on päivitetty nykypäivään.
– Osuit naulan kantaan, pyrimme juuri siihen! Halusimme palata kasarijuurille mutta lisätä siihen sosiaalia teemoja, joita halusimme mukaan. Vol 1 ja 2 yhdessä ovat meidän monumentaalinen mestariteoksemme, kun ne näkee yhdessä, mutta siihen menee aikaan. Teemme ehkä elokuvan vuodessa, mutta en ohjaa niitä kaikkia. Koska emme tee rahaa, ei ole järkeä tehdä leffaa, jota emme halua tehdä.
Return to Nuke ’em High Vol 1:n nähneille ja siihen ihastuneille Kaufmanilla on hyviä uutisia.
– Olemme jo kuvanneet suurimman osan Vol 2:sta. Olemme raakaleikkausvaiheessa, ja meillä on vielä muutamia kuvauspäiviä jäljellä.
Return to Class of Nuke ’em High on paluu kasarijuurille modernein maustein.
Hyvä esimerkki hieman viilatusta kohtauksesta on hetki, jossa eräs hahmoista kuolee hyvin samalla tavalla kuin alkuperäisessä. Mutta siinä missä hänen 1980-luvun lähipiirinsä kauhistui, nykymaailman versiot heistä ottavat kuvia älypuhelimillaan. Hauskaa ja todentuntuista, mutta tekeekö maailman muuttuminen ihmisten järkyttämisen vaikeammaksi?
– Emme niinkään halua shokeerata kuin tehdä satiiria, pilkata ihmisiä. Jos ihminen jää junan alle, nykyään ei auteta, vaan otetaan kuvia. Esimerkiksi New Yorkissa ammattikuvaaja jäi ottamaan kuvia auttamisen sijaan, kun näki jonkun työnnettävän metrolaiturilta kiskoille. Vaikka ihmiset eivät tajuaisikaan satiiria, toivottavasti he silti pitävät sitä hauskana.
Troma-klassikkojen fania huolestutti etukäteen ajatus siitä, kuinka paljon uusi elokuva hyödyntäisi tietokone-efektejä. Onneksi siinä on luotettu vanhaan kunnon käsityöhön ja tietokone-efektit ovat sopivassa sivuroolissa. Se oli tietoinen ratkaisu.
– Olen melkein seitsenkymppinen, enkä ole koskaan pelannut tietokonepelejä. Minusta jopa satojen miljoonien leffassa räjähdykset näyttävä epäaidoilta. Nuoremmat katsojat varmaan pystyvät hyväksymään sen, koska he ovat tottuneet niihin peleissä. Plus olemme köyhiä, meillä ei ole Avatarin budjettia tehdä asioita täydellisesti. Käytimme tietokonetta fiksailuun, kuten esineitä liikuttavien siimojen hävittämiseen. Toki käytimme cgi:tä muutenkin, mutta ei modernissa määrin.
Kaufman ei silti täysin tyrmää tietokonevetoisesti tehtyjä elokuvia.
– Ei meillä ole kaavaa, miten elokuvia pitäisi tehdä. Tromalla on mikrobudjetilla toimivia tuottajia, jotka tekevät hyvännäköisiä cgi-elokuvia, kuten Father’s Day. Return to Nuke ’em High’n efektien tekijä ohjaa Portugalissa leffaa, johon annoimme vähän rahaa. Se kuvataan tosi halvalla, 25 000 dollarilla. Mutta minä en pysty siihen, pidän isoista ihmismääristä.
Vanhoja kunnon käsityönä tehtyjä Troma-efektejä.
Käsityönä tehdyt efektitkin aiheuttavat oma ongelmansa.
– Efektit ovat aina hankalia. Yritimme kokeilla niiden toimintaa jo harjoituksissa, mutta aina asiat eivät silti mene niin kuin pitäisi. Emme koskaan saaneet hyvää ottoa, jossa cretiinin suusta tulee vihreää nestettä, joka sokaisee opettajan. Harjoituksissa se toimi, mutta varsinaisiin kuvauksiin piti lisätä cgi:tä. Efektit ovat aina iso kysymysmerkki. Ja kun jotain menee vikaan, 80 tyyppiä seisoskelee, kun yksi tyyppi fiksaa putkia.
Kaufman ei kuitenkaan valita vaan kehuu efektitiiminsä tehneen hyvää työtä.
– Jättiläispenis oli vaikea, koska se oli liian painava, mutta kun se oli tehty, meillä ei ollut varaa uuteen. Sitä kantavalla näyttelijättärellä oli vaikeuksia, ja sitä oli vaikea käyttää aseena. Ron Jeremy tuli silloin paikalle ja oli kateellinen. Hänet näemme kakkososassa.
Vihreä lima on niin tyypillistä tromaa, että on pakko kysyä sen rakenteesta.
– Se on erilaista eri käyttötarkoituksissa. Suusta valuessa se on Alka-Seltzeriä, jossa on vihreää kasvisväriä. Joten jos näyttelijällä on krapula, hän voi niellä sitä. Lanseerasimme keksinnön ensimäisessä Nuke ’em High’ssa. Voin kertoa, että Stephen Kingin Cell-elokuvassa käytetään sitä. Tuottaja on Troman ystävä ja olin paikalla, kun he tekivät Troman tavaramerkin, suu vaahdossa -romahduskohtauksen. Olin imarreltu.
Tod Williamsin ohjaaman Cell-elokuvan tähti on Samuel L. Jackson, joka uransa alkupuolella näytteli Troma-elokuvassa Def by Temptation. Itse asiassa moni nykyisistä elokuvantekijöistä ja tähdistä on aloittanut Troma-elokuvissa.
– Troma on kuuluisa astinkivi valtavirtaan. Monet nykyiset tekijät ovat aloittaneet meillä, esimerkiksi miljoonien dollarien supersankarispektaakkeli Guardians of the Galaxyn ohjaaja-käsikirjoittaja James Gunn aloitti käsikirjoittamalla Tromeo and Julietin. South Parkin Trey Parkerin ja Matt Stonen eka leffa oli Troman Cannibal the Musical.
– Tuhannet tulivat, kun ilmoitimme elokuvasta, meillä oli pitkä koekuvausjakso. Asta [Paredes] sanoo, että hänet kutsuttiin takaisin yhdeksän kertaa. Heidän täytyy olla sataprosenttisen sitoutuneita, nukkua lattialla, mutta monet ovat nousseet tähtiin. Kuvasimme harjoituksia, joten näyttelijöillä oli pitkä aika ajatella ja luoda. Monet 100 miljoonan dollarin leffoissa tähdet niin kalliita, ettei ole aikaa harjoitella. Meidän puolen miljoonan leffassamme sitä oli.
Kaunotar ja hirviö: Catherine Corcoran ja Kevin the Wonder Duck.
Entä kenestä Return to Nuke ’em High’n näyttelijöistä kuullaan vielä?
– Tässä on paras castimme ikinä. Naispääosat Asta Paredes ja Catherine Corcoran ovat loistavia, kaikessa kaaoksessa he kehittivät herkän ja samastuttavan suhteen, joka ei ole hölmö vaikka elokuva on. Eugenen näyttelijä Clay von Carlowitz on tähti, varmasti. Häntä nähdään vielä.
Troma-elokuvien budjetista kertoo jotain, että Return to Nuke ’em High’n kallein näyttelijä oli ankka – joka myös oli täydellinen diiva.
– Meillä oli tosiaan koulutettu ankka tässä, ja se oli helvettiä. Meillä ei edes ollut rahaa siihen, joten fanimme maksoivat sen Kickstarterissa. Fanit keräsivät 10 000 dollaria Kevin the Wonder Duckin ylläpitoon. Se oli yhtä helvettiä, koska se ankka ei osannut tehdä mitään! Kevin the wonder duck, mutta se muni…
(EPISODI/Jouni Vikman)
Lue haastattelun ensimmäinen osa täältä.
Night Visionsin elokuvat, liput ja lisätietoja täältä.