Pohjoismaiden neuvoston palkintojen tarkoituksena on lisätä kiinnostusta Pohjoismaiden väliseen kulttuuriyhteyteen ja yhteistyöhön sekä antaa tunnustusta ainutlaatuisista taiteellisista ja ympäristöön liittyvistä saavutuksista. Palkinto jaetaan tasan käsikirjoittajan, ohjaajan ja tuottajan kesken. Sillä korostetaan elokuvaa taiteenlajina tiiviin yhteistyön tuloksena.
Kriteerien mukaan ehdokkailla elokuvilla on oltava merkittäviä yhtymäkohtia pohjoismaiseen kulttuuriin. Lisäksi elokuvien on oltava taiteellisesti korkeatasoisia ja omaleimaisia teoksia, joissa on kyetty yhdistämään ja jalostamaan elokuvan lukuisat elementit vakuuttavaksi ja täysipainoiseksi teokseksi.
Ehdokkaat onkin jo ehditty palkita useilla palkinnoilla ja huomionosoituksilla Euroopan suurimmilla elokuvajuhlilla ja muualla maailmassa. Suomen ehdokasta olivat valitsemassa Elokuvasäätiön kansainvälisen osaston päällikkö Jaana Puskala, toimittaja Harri Römpötti sekä elokuvayhdistys Walhallan toiminnanjohtaja Mikaela Westerlund.
Islannin ehdokas: Hjartasteinn (Heartstone)
Syrjäinen islantilainen kalastajakylä. Teinipojat Þór ja Kristján kokevat mullistavan kesän, jonka aikana he etsivät itseään ja heräävät seksuaalisuuteen. Toinen tavoittelee tytön sydäntä, ja toinen huomaa tuntevansa uusia tunteita parasta ystäväänsä kohtaan. Kun kesä päättyy ja Islannin ankara luonto näyttää kyntensä, poikien on jätettävä leikit ja kohdattava aikuisuus.
Ohjaaja-tuottaja-käsikirjoittaja Guðmundur Arnar Guðmundssonin (s. 1982) lyhytelokuvia on nähty yli 200 festivaalin ohjelmistossa, ja ne ovat saaneet yli 50 kansainvälistä palkintoa.
Guðmundur kirjoitti ensimmäisen pitkän fiktionsa Hjartasteinnin Cannesin Cinéfondation-residenssissä.
Elokuva sai maailmanensi-iltansa vuoden 2016 Venice Days -elokuvajuhlilla, minkä jälkeen sillä on ollut näytäntöjä noin 50 festivaalilla, joilta se on kerännyt 30 palkintoa, kuten Venice Daysin Queer Lion, yleisöpalkinnot CPH:PIXissä, Transilvaniassa, Linzin Crossing Europessa sekä Angersin Premiers Plans -elokuvajuhlilla. Elokuva on voittanut myös yhdeksän islantilaista Edda-palkintoa, niiden joukossa parhaan elokuvan, ohjauksen, käsikirjoituksen ja miespääosan palkinnot.
Norjan ehdokas: Fluefangeren (Hunting Flies)
Fluefangeren on poliittinen metafora diktatuurin noususta ja tuhosta. Luokkahuoneeseen sijoittuva elokuva seuraa yhden intensiivisen päivän ajan Ghania, idealistista opettajaa, joka menettää työpaikkansa heti ensimmäisenä koulupäivänä. Saadakseen sen takaisin hän lukitsee oppilaansa luokkahuoneeseen ja pakottaa heidät ratkaisemaan riidan, joka on jatkunut oppilaiden kotikylien välillä sukupolvien ajan.
Ohjaaja-käsikirjoittaja Izer Aliu (s. 1982) on Makedonian tasavallassa syntynyt ohjaaja, joka varttui Ruotsissa ja asettui sen jälkeen Norjaan. Vuonna 2012 hän valmistui Norjan elokuvakoulusta lopputyönään lyhytelokuva Å vokte fjellet. Se palkittiin kotimassaan parhaan lyhytelokuvan Amanda-palkinnolla ja oli Student Academy Award -ehdokkaana Hollywoodissa. Aliun toinen lyhytelokuva Det gode livet, der borte (2014) sai Grimstadissa pidettävien Norjan lyhytelokuvafestivaalien pääpalkinnon.
Fluefangeren on Aliun ensimmäinen pitkä elokuva. Makedoniassa kuvattu draama sai maailmanensi-iltansa Toronton elokuvajuhlien Discovery-sarjassa vuonna 2016, minkä jälkeen se on nähty kymmenkunnan festivaalin ohjelmistossa. Tromssan elokuvajuhlilla se voitti Norwegian Peace Film Awardin.
Ruotsin ehdokas: Saamelaisveri (Sameblod/Sámi Blood)
Elle Marja, 14, on poroja paimentava saamelaistyttö. Hän joutuu kärsimään sisäoppilaitoksessa 1930-luvun rasismista ja rotubiologisista kokeista ja alkaa unelmoida toisenlaisesta elämästä. Saavuttaakseen sen hänen on muututtava toiseksi ja katkaistava kaikki siteet perheeseensä ja kulttuuriinsa.
Ohjaaja-käsikirjoittaja Amanda Kernell (s. 1986) valmistui Tanskan elokuvakoulun ohjaajalinjalta vuonna 2013. Vuodesta 2006 lähtien hän on ohjannut useita kiitettyjä lyhytelokuvia, joihin lukeutuu Saamelaisveren pilottina toiminut, Sundancessa ensi-iltansa saanut Stoerre Vaerie (Norra Storfjället, 2015). Elokuva sai useita palkintoja, kuten Göteborgin elokuvajuhlien yleisöpalkinnon vuonna 2015 sekä parhaan lyhytelokuvan palkinnon Uppsalassa.
Saamelaisveri on Kernellin ensimmäinen pitkä fiktio. Se sai maailmanensi-iltansa vuoden 2016 Venice Days -elokuvajuhlilla, missä se sai parhaan eurooppalaisen elokuvan Europa Cinemas Label -palkinnon sekä Fedeora-palkinnon parhaasta pitkästä esikoisohjauksesta. Sittemmin Saamelaisveri on nähty yli 20 kansainvälisen festivaalin ohjelmistossa, ja se on napsinut useita muitakin tunnustuksia. Niistä mainittakoon Tokion elokuvajuhlien juryn erikoispalkinto ja parhaan naispääosan palkinto (Lene Cecilia Sparrok) sekä Göteborgin vuoden 2017 elokuvajuhlien parhaan pohjoismaisen pitkän elokuvan Dragon-palkinto ja parhaan kuvauksen Sven Nykvist -palkinto (Sophia Olsson).
Kernell listattiin yhdeksi Euroopan kymmenestä merkittävimmästä naispuolisesta elokuvaohjaajasta Sydneyn elokuvajuhlilla.
Suomen ehdokas: Tyttö nimeltä Varpu
Tyttö nimeltä Varpu kertoo 12-vuotiaasta Varpusta (Linnea Skog), joka on jo kovaa vauhtia matkalla kohti aikuisuutta, ja Siru-äidistä (Paula Vesala), joka ei halua kasvaa isoksi. Eräänä iltana Varpu saa tarpeekseen ratsastuskavereistaan ja äidistään. Hän varastaa auton ja ajaa pohjoiseen etsimään isäänsä, josta tietää ainoastaan nimen. Kohtaaminen isän kanssa laukaisee Varpun ja Sirun elämässä jotakin, joka saa heidät ymmärtämään paikkansa suhteessa toisiinsa ja maailmaan.
Ohjaaja-käsikirjoittaja Selma Vilhunen (s. 1976) on Oscar-ehdokkaana ollut helsinkiläinen fiktio- ja dokumenttielokuvien ohjaaja ja käsikirjoittaja, joka oli mukana perustamassa Tuffi Films -tuotantoyhtiötä.
Vilhunen on valmistunut Turun ammattikorkeakoulun taideakatemian elokuvalinjalta. Hän on voittanut Tampereen elokuvajuhlien kotimaisen kilpailun pääpalkinnon kahdesti dokumenteillaan Minun pikku elefanttini (2003) ja Ponitytöt (2008). Vilhusen Pietà-elokuva (2007) palkittiin vuoden parhaan tv-elokuvan Venlalla. Hänen lyhyt komediansa Pitääkö mun kaikki hoitaa? (2012) oli Oscar-ehdokas vuonna 2014. Samana vuonna Vilhunen ohjasi dokumenttielokuvan Laulu ja teki yhdessä ranskalaisen Guillaume Mainguet’n kanssa lyhyen fiktion Tyttö ja koirat, joka sai ensi-iltansa Cannesin Directors’ Fortnight -sarjassa.
Vilhusen pitkä esikoiselokuva Tyttö nimeltä Varpu sai maailmanensi-iltansa Toronton elokuvajuhlilla vuonna 2016 (pääkuva, kuva Sara Hawary), ja sittemmin se on nähty yli 20 kansainvälisen festivaalin ohjelmistossa. Nuori Linnea Skog sai roolityöstään parhaan naispääosan Jussi-palkinnon sekä Malmön BUFF-festivaalien Nordic Star Awardin.
Suomalaisteinien keppihevosharrastuksesta kertova Vilhusen dokumentti Hobbyhorse Revolution nähtiin ensimmäisen kerran Tampereen elokuvajuhlilla vuonna 2017, missä se voitti kaksi palkintoa, mukaan lukien pääpalkinnon. Ohjaajan seuraava pitkä fiktio Hölmö nuori sydän tulee Suomessa teattereihin ensi vuonna.
Tanskan ehdokas: Forældre (Parents)
Kun Esben-poika muuttaa pois kotoa, hänen keski-ikäiset vanhempansa Kjeld ja Vibeke tulevat epävarmoiksi elämänsä suunnasta ja kokevat itsensä tarpeettomiksi. Tavoittaakseen taas nuoruutensa kipinän he muuttavat takaisin opiskeluaikaiseen asuntoonsa, jossa he alun perin rakastuivat. Nuoruuden uudelleen eläminen saakin heidät kirjaimellisesti muuttumaan hyvin oudoilla ja yllättävillä tavoilla. Yhtenä aamuna Kjeld ja Vibeke heräävät 30 vuotta nuorempina ja joutuvat toteamaan, että heidän menneisyytensä saattaa olla mennyttä.
Ohjaaja-käsikirjoittaja Christian Tafdrup (s. 1978) valmistui Tanskan teatterikoulusta vuonna 2003, ja hän on näytellyt yli 30 elokuvassa ja tv-sarjassa. Hän tähditti Susanne Bierin elokuvaa Häiden jälkeen sekä suosittuja tanskalaisia tv-sarjoja Naapureita ja salaisuuksia sekä Vallan linnake, josta hänet palkittiin kotimaassaan parhaan miessivuosan Robert-palkinnolla vuonna 2014.
Tafdrup on ohjannut kolme lyhytelokuvaa. En forelskelse nähtiin yli 30 elokuvafestivaalilla ja palkittiin Tanskassa parhaan lyhytelokuvan Robert-palkinnolla. Forældre on Tafdrupin ensimmäinen pitkä elokuva. Elokuva sai maailmanensi-iltansa New Yorkin Tribecan elokuvajuhlilla vuonna 2016, minkä jälkeen se on nähty kymmenkunnan muun festivaalin ohjelmistossa.
Elokuvan saamista tunnustuksista mainittakoon Neuchâtel International Fantastic Film Festivalin parhaan eurooppalaisen elokuvan palkinto sekä Valletta Film Festivalin parhaan miespääosan palkinto (Søren Malling). Tanskassa elokuva sai Robert-palkinnot parhaasta ohjauksesta, parhaasta miespääosasta ja parhaasta leikkauksesta sekä neljä elokuvakriitikkojen Bodil-palkintoa, mukaan lukien parhaan käsikirjoituksen palkinnon.
Voitto kotiin
Pohjoismaiden neuvoston elokuvapalkinto jaettiin ensimmäisen kerran vuonna 2002. Tuolloin palkinnon sai Aki Kaurismäen elokuva Mies vailla menneisyyttä. Elokuvapalkinnosta tehtiin pysyvä vuonna 2005, eikä Suomi ole sen jälkeen onnistunut voittoa nappaamaan.
Kaikki viisi ehdokaselokuvaa nähdään Rakkautta & Anarkiaa -elokuvafestivaalin ohjelmistossa 14.–24. syyskuuta. Lisäksi ainakin Saamelaisverelle on tiedossa jo normaalilevityksen ensi-ilta: 29. syyskuuta. Tyttö nimeltä Varpu sai Suomen ensi-iltansa 23.9.2016 ja se on saatavilla kotiteatteritallenteena.
