Mies rakastuu muistihäiriöstä kärsivään naiseen, ja tultuaan aina seuraavana aamuna tämän unohtamaksi joutuu valloittamaan tämän uudelleen joka päivä. Perusidea saattaa kuulostaa sekä romanttiselta että hauskalta, mutta lopputulos ei ole kumpaakaan.
Muistihäiriöt populärisoituivat elokuvien käyttöaineeksi Mementon (2000) myötä. Sen päähenkilö ei kyennyt muodostamaan uusia muistoja, vaan unohti säännöllisin väliajoin kaiken mitä oli tapahtunut vamman syntymisen jälkeen. Aina eka kerran päähenkilö Lucy (Drew Barrymore) kärsii täsmälleen samasta vaivasta eikä siis muista ihastustaan tai edellistä päivää yleensäkään enää seuraavana aamuna herättyään. Voisi siis sanoa, että Aina eka kerta on kuin romanttinen Memento – paitsi että aikajärjestys ei ole takaperoinen ja Memento oli tietenkin elokuvana paljon parempi. Ja hauskempi. Ja jopa romanttisempi.
Adam Sandler on Henry, havaijilaisen vesipuiston työntekijä joka esitellään heti elokuvan aluksi todellisena naisten kaatajana. Kun hän eräänä aamuna sattuu aamiaiselle samaan ruokapaikkaan Lucyn kanssa, hänessä heräävätkin aidot tunteet. Mukavan juttuhetken ja molemminpuolisen ihastumisen jälkeen pari tekee uudet treffit samaan paikkaan seuraavaksi aamuksi, ja kaikki näyttää lupaavalta.
Kun uusien treffien aika tulee Henry tuleekin yllätyksekseen tylysti torjutuksi – Lucy on unohtanut edellisen aamun tapaamisen kokonaan. Pian asioiden tila selviää Henrylle ja niin alkaa epätoivoinen romanssin rakentaminen. Henry yrittää saada Lucyn kiinnostumaan itsestään uudelleen ja yrittää samalla keksiä keinoja joilla hän voisi jäädä tämän mieleen pysyvästi vaikka muut muistot siitä säännönmukaisesti pakenevatkin.
Voidakseen nauttia Aina eka kerran huumorista on katsojan kyettävä taantumaan sen ajaksi alle 10-vuotiaan tasolle. Amerikkalaisille tämä on tunnetusti varsin helppoa, mistä Adam Sandlerin jättimäinen suosio kertookin. Hauskuutta yritetään repiä irti Henryn naispuolisen kollegan äärimmäisestä rumuudesta, tyhmästä slapstickistä, Henryn pelehtimisestä työpaikallaan elävän valtavan mursun kanssa, sekä tietenkin Sandlerin verbaaliudesta, jonka epähauskuus on suorastaan ilmiömäistä.
Oman lisänsä kokonaisuuden kammottavuuteen tuovat Sean Astinin (Taru sormusten herrasta) ja Rob Schneiderin näyttelemät sivuhenkilöt. Astinin suoritus Lucyn puupäisenä veljenä on ehdottomasti Razzie-palkinnon arvoinen. Schneider on lähinnä sivuosassa Henryn sidekickinä, mutta onnistuu kaikessa ärsyttävyydessäänkin näyttämään oikealta koomikolta verrattuna pökkelömäiseen Sandleriin.
Toisaalta Sandlerin ansioksi on luettava se, että Aina eka kerran virtuoosimainen huonous ei ole kokonaan hänen syytään. Hän on kyllä huono, kuten aina, mutta toisaalta George Wingin käsikirjoitus on alun perinkin niin imbesilli, ettei oikeasti lahjakaskaan koomikko olisi pystynyt elokuvaa pelastamaan. Laajakankaalle kuvatut Havaijin maisemat ovat sentään kauniita. Elokuvan tekeminen tuossa ympäristössä onkin taatusti ollut hauskempaa kuin sen katsominen.
Arvio: Jukka Halttunen
Aina eka kerta esitetään TV5-kanavalla maanantaina 5.12.2016 klo 21.00.