Dogma95-liikkeen perustajiin kuuluva tanskalaisohjaaja Kristian Levring, 57, on intohimoinen westernfani. Jopa niin intohimoinen, että Levring teki oman westernin The Salvation. Juuri dvd:nä ja blu-rayna ilmestyneestä The Salvationista tuli Tanskan historian kallein elokuva. Episodi tapasi Levringin Cannesissa.
Teksti: Tuomas Riskala, Cannes
Kuinka kauan olet ahminut länkkäreitä?
Koko ikäni. Lapsuudessani oli vain yksi tv-kanava ja se esitti länkkäreitä joka lauantai. Niinpä ne olivat ensimmäisiä elokuvia, jotka näin. Ensimmäiset katselut ovat aina merkittäviä. Näin myös huonoja westernejä, mutta rakastuin genreen ja erityisesti John Fordin elokuviin.
Oletko ikinä harkinnut dogma-westernin tekemistä?
En, sillä se olisi mahdotonta. Dogma-säännöt kieltävät yksiselitteisesti muun muassa genren, periodin, väkivallan ja aseiden käytön. Kaikki olennaisia westernille.
Kuinka The Salvation sai alkunsa?
Istuin tuotantoyhtiö Zentropan pomon Peter Aalbæk Jensenin kanssa Lontoon Soho Housessa ja keskustelimme nuoruutemme merkittävistä elokuvista ja elinikäisistä vaikutteista. Puhuttuani pitkään westerneistä, Peter sanoi, että minun pitäisi tehdä sellainen. Epäröin, jonka jälkeen hän lupasi löytää rahoituksen ja tuottaa sen.
Mikä westerneissä vetoaa erityisesti?
Niissä ei puhuta liikaa, vaan tarina tapahtuu kuvien, maisemien ja toiminnan kautta. Rakastan sitä, että voi kertoa kameralla ilman turhaa lässytystä.
Miksi et kuvannut Yhdysvalloissa?
Se olisi ollut liian kallista. Niinpä valitsimme Etelä-Afrikan, jossa on loistavat kuvausryhmät ja paljon erinomaisia kuvauspaikkoja. Toki jouduimme turvautumaan myös digitaaliseen jälkituotantoon, jotta saimme aikaan tunnistettavia villin lännen maisemia.
Mainitsit jo Fordin, ketä muita westernohjaajia ihailet?
Akira Kurosawaa, jonka Seitsemän samuraita ja Yojimbo – onnensoturi ovat westernin edelläkävijöitä. Ja tietenkin Sergio Leonea, joka kopioi jälkimmäisen ja teki siitä yhden suosikeistani, Kourallisen dollareita. Tapasin Leonen täällä Cannesissa, kun hän osallistui kilpailuun Suurella gangsterisodalla. Pääsin mukaan haastatteluryhmään ystäväni pressikortilla. Istuimme hänen hotellihuoneensa lattialla ja hän edessämme nojatuolissa superkaunis blondi vierellään. Nainen tulkkasi hänelle kysymykset, vaikka hän kyllä ymmärsikin englantia. Hän vain halusi lisäaikaa vastaustensa miettimiseen. Uusista ohjaajista arvostan etenkin Quentin Tarantinoa, jonka Django Unchained on erinomainen.
Saitko The Salvationiin kaikki näyttelijät, jotka halusitkin?
Melkein. Pääosa käsikirjoitettiin Mads Mikkelsenille, joka halusi heti mukaan. Myös Eva Green oli ykkösvalintani naispääosaan. Hänen ulkonäössään on jotain todella iskevää, minkä vuoksi hän pystyy näyttelemään vakuuttavasti mykkänäkin. Jeffrey Dean Morganissa on puolestaan inhimillisyyttä, minkä vuoksi hän sopii hyvin myös todella pahaan rooliin. Madsin veljeksi halusimme alun perin hänen oikean veljensä Larsin, mutta hän joutui viime hetkellä perumaan. Olimme onnekkaita, että saimme Mikael Persbrandtin hänen tilalleen lyhyellä varoitusajalla.
Miksi juuri tanskalaiset elokuvantekijät ovat niin pelottomia kokeilemaan eri lajityyppejä?
Dogman jälkeen tajusimme, ettei kannata jäädä paikoilleen, vaan mennään koko ajan eteenpäin. Yrittää löytää ja kokeilla uusia aiheita ja genrejä. Elokuva ei ole vain sosiaalista realismia, psykologista jännitystä tai hömppäviihdettä. Se on kaikkea mahdollista, eikä mitään kannata sulkea pois. Lisäksi me tuemme toisiamme, katsomme toistemme elokuvia ja annamme rakentavaa palautetta.
Kerro vielä lopuksi kauhuelokuvasta, jota olet tekemässä Lars von Trierin kanssa.
Olen keskustellut Larsin kanssa kauhuleffoista aina elokuvakoulusta lähtien. Rakastamme niitä ja olen aina halunnut tehdä suoraviivaisen ja teeskentelemättömän kauhufilmin. Lopulta Lars sanoi käsikirjoittavansa minulle sellaisen. No, tiedätte hänet, joten saa nähdä millainen tarina sieltä lopulta tulee. Tällä hetkellä meillä on vain lyhyt synopsis ja nimi, Detroit.