Sarjakuvabuumi jatkuu, joten Episodi otti The Avengersin kunniaksi sarjakuvaelokuvat tarkasteluun. Floppien jälkeen on aika muistella onnistuneimpia sarjiskäännöksiä.
Episodin päätoimittaja Jouni Vikman ja oman elämänsä supersankari Jani Svensk etsivät hyviä esimerkkejä onnistuneista sarjakuvafilmatisoinneista. Löytyykö niitä ja kuinka monta?
JS: Thor (2011) oli hyvä esimerkki rohkeasti fantasian puolelle taittuvasta elokuvasta, joka ei pelännyt yli vedettyjä hahmoja ja toimintaa. Piristävän kaukana arkirealismin mudasta, jonka huippu oli tietysti Batman Begins (2005).
JV: Supersankaripuolella X-Men 2 (2003) ja Spider-Man 2 (2004) toimivat. Ne ottavat tarpeeksi ikonisia hetkiä sarjiksista, mutta lähtevät toimivasti omille poluilleen.
JS: Oli puhe topeista, ei flopeista, joten mitä ihmettä Spider-Man 2 tekee täällä! Elokuva meni pahasti yli hitaan draaman ja sankarin identiteetin suojelemisen kohdin.
JV: Siinä oli hetkiä, jotka palauttivat silmänräpäyksessä vuosien takaisiin sarjiksen lukemisiin käytettyihin tunteihin. Ja jos ei supersankarileffassa vedetä yli, niin missä sitten? Tosin Spider-Man 3 (2007) sitten teki sen väärin, sen myönnän.
JS: Tobey Maguire oli huikea valinta Peter Parkerin rooliin, siitä pisteet Sam Raimin porukoille.
JS: X-Men 2 kuuluu X-Men: First Classin (2011) ja Iron Manin (2008) kanssa Marvelin huippuhetkiin.
JV: Oivallinen Marvel-filmatisointi: Punisher: War Zone (2008)! Monta kertaa siitäkin hahmosta jouduttiin elokuva tekemään ennen kuin tärppäsi.
JS: Olet väärässä. War Zone meni liiallisuuksiin väkivallassaan. Mutta pidin Thomas Janen Punisherista (2004) kovasti.
JV: Ylilyöty oman käden oikeus on Punisherin kantava idea (tai oli ainakin aluksi). Sen War Zone tavoittaa. Tosin myös Dolph Lundgrenin versiossa (1989) on melkoinen body count.
JS: Vanhemmista elokuvista Bladen (1998) ensimmäinen esiintyminen oli mielenkiintoinen ja myös Spawn (1997) oli hauska fantasiaelokuva. Ei paljon kosiskellut varautunutta yleisöä sarjakuvamaisilla tehosteillaan.
JV: En koskaan tajunnut Spawn-sarjista, joten leffakaan ei kiinnostanut, pitäisikö antaa uusi mahdollisuus?
JS: En ole sarjakuvaan perehtynyt kuin vähän alusta, enkä pitänyt – Todd McFarlane kun ei osaa piirtää. Spawn-hahmo itsessään ja leffa ovat kuitenkin hyviä.
JV: McFarlane on pahinta mitä sarjakuville tapahtui 90-luvulla. En ymmärrä hänen suosiotaan.
JS: Innokkaasti sarjakuvamaisista elokuvista myös Hellboyn live-elokuvat tulevat mieleen. Eivät peittele alkuperäänsä. Olivat myös yllättäviä, koska rankka maskeeraus ei antanut odottaa kovin hyvää lopputulosta, mutta elokuvissa oli samaa huumoria ja seikkailua kuin lehdissäkin.