Vahvoja naisia, äitiyden ongelmia ja tulenarkoja aiheita

Tammikuussa Suomessa vieraillutta Anne Zohra Berrachedia ei pelota käsitellä aiheita, joihin muut eivät halua koskea. Saksalaisen ohjaaja-käsikirjoittajan palkittu uutuuselokuva 24 viikkoa on herättänyt keskustelua aina Meksikosta Etelä-Koreaan saakka. Tärkeintä hänelle on kuitenkin pysyä aitona käsittelemilleen aiheilleen.

12.1.2017 18:08

Hän on energinen. Hän on puhelias. Hän vaikuttaa innokkaalta.

Elokuva 24 viikkoa on tunteikas, herkkä ja hidastempoinen. Anne Zohra Berrached ja hänen elokuvansa ovat kuin yö ja päivä.

Saksalaissyntyinen Berrached opiskeli psykologiaa koska ei tiennyt mitä muuta tekisi elämällään. Alalla työskenteleminen ei kuitenkaan lopulta napannut. Hän haki opiskelemaan elokuvaohjaajaksi, koska hän halusi päästä tekemään jotakin luovaa.

Baden-Württembergin elokuvakoulun ohjaajalinjalle otetaan vuosittain sisään seitsemän hakijaa tuhansista. Vuonna 2009 Berrached oli yksi valituista.

Berrachedin kahden kokopitkän elokuvan vakavista, vaikeista ja tunteellisista aiheista huomaa helposti ohjaajan kiinnostus ihmisen psyykkeeseen. Hänen ensimmäinen elokuva valmistui ohjaajakoulun aikana. Zwei Mutter kertoo lesboparista jotka päättävät hankkia lapsen. Heille selviää, että se on Saksassa helpommin sanottu kuin tehty.

Berrachedin uusin elokuva toimii samalla ohjaajakoulun lopputyönä. 24 viikkoa -leffassa standup-koomikko Astrid (Julia Jentsch) odottaa toista lastaan. Hänellä on mies, tytär ja ura, ja kaikki tuntuu sujuvan hyvin. Raskauden kuudennella kuukaudella hänelle selviää, että lapsella tulee todennäköisesti olemaan Downin syndrooma. Astridin ja hänen managerimiehensä on päätettävä, pitävätkö he lapsen vai tekevätkö he abortin. Saksassa jälkimmäinen on mahdollista tehdä lähes lapsen syntymään saakka.

Berrachedin molempien elokuvien keskiössä nähdään vahvoja naishahmoja. Kumpikin elokuva käsittelee jollain tavalla äitiyttä. Molemmat kuvaavat tulenarkoja aiheita. Berrached ei kuitenkaan valitse elokuvaprojektejaan herättääkseen huomiota.

– Olen kiinnostunut ihmisistä, tunteista ja siitä, millaisia ihmiset pohjimmiltaan ovat, Suomessa vieraillut ohjaaja kertoo.

Näitä teemoja voi tutkia vain vaikeiden aiheiden avulla.

– Haluan tehdä elokuva aiheista, jotka koen itse tärkeiksi, hän vakuuttaa. – Olen aina lojaali vain itselleni, enkä mieti mitä muut ajattelevat elokuvistani.

Jalat maassa – elokuvat todellisuudessa

Anne Zohra Berrached tavoite on tehdä elokuvistaan mahdollisimman todentuntuisia. Realismiin panostaminen alkaa jo käsikirjoitusvaiheessa, jonka aikana Berrached uppoutuu taustatutkimukseen.

Yksin käsikirjoituksen kanssa painiminen ei ole kuitenkaan hänelle mieluista. On paljon hauskempaa pallotella ideoilla toisen kirjoittajan kanssa. Elokuvan 24 viikkoa käsikirjoituksesta vastasi Berrachedin lisäksi Carl Gerber.

– Haastattelimme paljon lääkäreitä elokuvan aiheesta ja kaikki halusivat puhua meille asiasta, Berrached kertoo. – He selkeästi halusivat, että teen siitä elokuvan.

Lääkärit selkeästi nauttivat ajatustensa purkamisesta ohjaaja-käsikirjoittajalle – toisin kuin heidän potilaansa. Vaikeuksien jälkeen Berrached sai kuitenkin yhteyden muutamaan pariskuntaan, jotka olivat käyneet läpi elokuvassa kuvattavat kokemukset.

Heidän kertomukset alkoivat muokata käsikirjoitusta. Jopa kokonaisia kohtauksia ja keskusteluja kumpusi aidoista kokemuksista. Ohjaaja itse pitää elokuvaansa saumattomana sekoituksena faktaa ja fiktiota.

Hiljaisuutta, kiitos!

Todentuntuisuutta luotiin kuvauksien aikana käyttämällä amatöörinäyttelijöitä sivurooleissa. Kun ruudulla näkyy lääkäri, kätilö tai psykiatri, he ovat aina oikeita lääkäreitä, kätilöitä tai psykiatreja. Ohjaaja halusi heidän puhuvat ja käyttäytyvät kuin kyseessä olisi mikä tahansa muukin työpäivä.

Hienoin erikoistehoste ei ole erikoistehoste ollenkaan, vaan aitoa kuvaa sikiöstä. Kohdussa. 4K-resoluutiolla. 24 viikkoa on ensimmäinen elokuva, jossa tämän tapaista kuvaa käytetään.
Berrached ei halua harjoitella kuvattavia kohtauksia etukäteen, mutta hän treenauttaa näyttelijöitään muilla tavoilla – esimerkiksi päänäyttelijät harjoittelivat pariskunnalle ominaista yhteiseloa.

– Minulle on tärkeää, että näyttelijät sanoivat repliikkinsä omin sanoin, eivätkä vain lukeneet niitä paperista. Halusin heidän puhuvan luonnollisesti.

Kuvauspaikalla jokaisella näyttelijällä oli oma tapansa käsitellä elokuvan vaativia teemoja. Esimerkiksi elokuvan miespääosanesittäjä Bjarne Mädel pyrki karistamaan tunteelliset kohtaukset harteiltaan huumorilla.

– Bjarne tarvitsi sitä, mutta minä en, ohjaaja kertoo. – Kaikki ovat tietysti erilaisia. Minä haluan keskittyä siihen mitä teen. Tahdon kuvauksiini tietynlaisen vakavan tunnelman.

Herkkiä kohtauksia purkitettaessa Berrached joutui pyytämään kuvausryhmäänsä hiljentymään. Vain näyttelijöillä ja Berrachedilla oli lupa puhua. Tällä osoitettiin kunnioitusta käsiteltävää aihetta kohtaan.

Meksikosta Etelä-Koreaan

Anne Zohra Berrached nappasi 24 viikkoa -elokuvallaan Berliinin elokuvajuhlien Prize of the Guild of German Art House Cinemas -palkinnon. Leffa oli myös ehdolla festivaalien parhaan elokuvan kategoriassa.

24 viikkoa on niin vahva teos, että sen aihetta ei mieti sitä katsottaessa, Berrached puntaroi. – Vasta elokuvan jälkeen katsoja alkaa pohtia omaa mielipidettään asiasta.

Berrached on kiertänyt elokuvansa kanssa ympäri maailman ja yleisön reaktio on aina ollut sama.

– Kävin Meksikossa, jossa abortin voi tehdä vain maan pääkaupungissa. Olin myös Etelä-Koreassa, jossa ei voi tehdä abortteja lainkaan. Silti ihmiset reagoivat elokuvaan samalla tavalla: he haluavat keskustella aiheesta.

Berrachedille oli alusta saakka tärkeää, että 24 viikkoa pysyisi objektiivisena kuvauksena vaikeasta tilanteesta. Aina käsikirjoittamisesta leikkaukseen saakka elokuvan työstäminen oli kuin nuorallatanssimista. Berrachedin tarkoitus oli pysytellä ”väliinputoajana”.

– Tiesimme, että on useita mielipiteitä ja ihmisryhmiä, jotka voisivat ottaa elokuvan ”omakseen”. Me emme tietenkään tahtoneet sitä. Halusimme olla kaikkien mielipiteiden välissä, hän kuvailee.

Sadepilviä elokuvien paratiisissa

24 viikkoa tehtiin erittäin pienellä budjetilla. Kaikki elokuvaan osallistuneet suostuivat työskentelemään normaalia pienemmällä palkalla. Muuten leffa ei olisi ikinä nähnyt päivänvaloa.

Berrachedin mukaan Saksa on kuitenkin elokuvantekijöiden paratiisi. Siellä projektit eivät pyrähdä liikkeelle yksityisen rahoituksen avulla, vaan budjetti kasataan 50-50 valtion ja tv-yhtiöiden kukkaroista.

Berrachedin mukaan tämän takia elokuvaprojekti on helppo saada käyntiin, mutta toisaalta tekijöiden täytyy kuunnella tv-yhtiön mielipiteitä.

– Saksalaisissa elokuvissa ei oteta juurikaan suuria riskejä, jos verrataan niitä vaikka Itävaltalaisiin tai pohjoismaalaisiin teoksiin, Berrached pohtii. – Teemme paljon leffoja, mutta niiden laatu ei ole mielestäni yhtä hyvä kuin muualla.

Berrached on kuitenkin ottanut riskejä elokuvissaan ja aikoo tehdä niin myös jatkossa. Hänen seuraava elokuvansa käsittelee myös tulenarkaa aihetta.

Vuoden 2018 alussa kuvaukset aloittava elokuva kertoo syyskuun 11. terroriteon lentokonekaapparin vaimosta. Elokuva kuvaa Saksassa eläneen naisen ja tämän terroristimiehen rakkaustarinan World Trade Center -rakennukset tuhonneeseen hirmutekoon saakka. Sen käsikirjoitus perustuu poliisien tutkimusaineistoon.

– Vaimo istuu kotona katsomassa televisiolähetystä terrori-iskuista, Berrached kuvailee. – Pari päivää myöhemmin joku soittaa hänelle ja kertoo yhden tekijöistä olleen hänen miehensä! Se on hullu tarina!

Anna Zohra Berrached uskaltaa kajota aiheisiin, joihin muut eivät koskisi pitkällä tikullakaan. Toisaalta tabutkin on joskus rikottava ja aina välillä on hyvä tökkiä mehiläispesää. Jos ei muuta synny, niin ainakin yksi säväyttävä koulun lopputyö.

 

Lisää luettavaa

Aiheeseen liittyviä elokuvia