Shopping Tour on yksi Rakkautta & Anarkiaa -festivaalin erikoisimpia elokuvia. Venäläiselokuva kertoo äidistä ja hänen teini-ikäisestä pojastaan, jotka lähtevät ostosmatkalle Suomeen. Tapahtumat nähdään pojan kännykällä kuvaaman videokuvan kautta. Ostosmatka muuttuu painajaiseksi, kun venäläisturistit joutuvat suomalaisten kannibaalien hyökkäyksen kohteeksi.
Teksti: Jussi Huhtala
Shopping Tour tuo mieleen kauhugenressä yleistyneet found footage -elokuvat. Rakkautta & Anarkiaa -festivaali esittelee sen puhdasverisenä zombi-elokuvana. Ohjaaja Mihail Brashinski on kuitenkin eri mieltä:
– En kutsuisi sitä kauhuelokuvaksi. Sitä paitsi ne eivät ole zombeja vaan kannibaaleja. Lisäksi elokuvassa voi nähdä myös komediaa ja psykologista draamaa.
Shopping Tour on elokuvakriitikkonakin toimineen Brashinskin toinen pitkä fiktioelokuva.
– Jotkut ovat kriitikoita vain sen takia, että itse asiassa haluavat itse tehdä elokuvia. Ja minä olen lapsuudesta saakka halunnut ohjaajaksi. Vuonna 2001 sain tilaisuuden, kuin tein ensimmäisen elokuvani Gololjod eli englanniksi Black Ice.
Kesti kymmenen vuotta saada toinen pitkä elokuva valmiiksi. Siinä välissä Brashinski on laatinut käsikirjoituksia sekä elokuviin että televisioon ja tehnyt dokumenttielokuvan. Hän suunnitteli pitkään aivan toisenlaista elokuvaa, mutta kun se ei edennyt, hän päätti tehdä Shopping Tourin nopeasti ja halvalla.
– Ideana oli tehdä elokuva käytännössä nollabudjetilla. Shopping Tour maksoi 55 000 euroa, Brashinki kertoo.
Vaikka elokuvan on tarkoitus näyttää kännykkäkameran videokuvalta, visuaalinen ilme on ohjaajan mukaan tarkkaan harkittu.
– Kuvaajamme on huippuluokkaa. Aleksandr Simonov on kuvannut muun muassa Aleksei Balabanovin viimeisimmät ohjaustyöt Cargo 200, Morphia ja A Stoker.
Elokuvan syntyyn liittyi muutama yksittäinen idea, jotka yhdistyivät.
– Mietin mitä voisi kuvata matkapuhelimella. Halusin myös kertoa tarinan, jossa äiti ja poika lähtevät matkalle. Ja kolmanneksi oli idea suomalaisista kannibaaleina.
Miksi ihmeessä suomalaisia kannibaaleja?
– Venäjällä on vallalla stereotyyppi, jonka mukaan suomalaiset ovat kylmiä pohjoisen ihmisiä, jotka eivät katso silmiin eivätkä koskettele toisiaan. Halusin rikkoa stereotyyppejä. Idea suomalaisista kannibaaleina vaikutti minusta hauskalta.