Valmistusvuosi: 2015

Kolme muistoa nuoruudestani

Kolme muistoa nuoruudestani on ohjaaja Arnaud Desplechinin yllättävä esiosa vuoden 1996 elokuvalleen Comment je me suis disputé… (ma vie sexuelle). Tarvitaan vain pieni alkusysäys ja koko menneisyys alkaa murentua, kerros kerrokselta. Marcel Proust olisi ylpeä – mihin ikinä päätyikään.

Mr. Gaga

Selvitetään saman tien elokuvan nimeen liittyvä mahdollinen väärinkäsitys. Siitä ei pidä vetää yhtäläisyyksiä tiettyyn vähäpukeiseen ladyyn. Gaga on Ohad Naharinin luoma liikekieli ja – kuten Batsheva Dance Companyn koreografin ja ohjaajan uskomatonta uraa valottavasta dokumentista nopeasti tulee selväksi – myös tapa elää. ”Kuuntele kehoasi ja liiku rajojen yli”, Naharin kertoo monille oppilailleen. Ruumis ei ilmeisesti ole vain kuori, se on avain oman itsensä tuntemaan oppimiselle. Se on mielenkiintoinen konsepti – mutta niin on sen kehittäjäkin.

Three Generations

Aiheeltaan mielenkiintoinen mutta toteutukseltaan ontuva Three Generations kertoo Rayn (Elle Fanning) halusta korjata sukupuolensa. Hänen äitinsä Maggie (Naomi Watts) tukee lastaan kaikin tavoin, vaikka hänen oma mielipiteensä asiaan ei olekaan kristallin kirkas. Erityisesti mielipidettä horjuttaa hänen oma, vahvatahtoinen äitinsä (Susan Sarandon), jonka nurkissa Maggie ja Ray vielä asuvat.

Aavepoika

Vuonna 2010 Ranskassa ilmestynyt A Cat in Paris -animaatio yhdisteli film noir -dekkarielokuvia moderniin lasten maailmaan. Oscar-ehdokkuudella palkitun animaation luoneet Folimage-studio, ohjaaja Jean-Loup Felicioli ja ohjaaja-käsikirjoittaja Alain Gagnol ovat yhdistäneet jälleen voimansa Aavepoika-animaatiossa, joka jatkaa edeltäjänsä tyylitellyllä linjalla.

Paras ystäväni Truman

Espanjalainen Tomás (Javier Cámara) lähtee lumisesta kanadalaislähiöstä matkalle Madridiin tapaamaan vanhaa ystäväänsä Juliánia (Ricardo Darín), johon ei ole tullut pidettyä yhteyttä – tahtoa olisi, mutta arki vie mennessään. Nyt Tomás on toteuttanut pitkään roikkumaan jääneen vierailun. Aikaa hänellä on neljä päivää. Tuon ajan Julián tarvitsee Tomásin apua saadakseen hoidettua asiansa kuntoon.

Girls Lost

Kim, Momo ja Bella ovat parhaat kaverukset, mutta koulussa muista poikkeava, taiteita ja luonnontieteitä harrastava ”outo” tyttökolmikko on etenkin poikien rankankin kiusanteon kohteena. Aikuisista ei ole apua; jos vanhemmat eivät ole masennuksen lamaannuttamia, he suurimmaksi osaksi loistavat poissaolollaan, ja opettajista ongelma on lähinnä siinä, etteivät tytöt ole ”joukkuepelaajia”.

Poika ja peto

Japanissa on muitakin animaatiostudioita kuin Ghibli ja muitakin ohjaajia kuin Hayao Miyazaki. Muut vain eivät harrastajapiirien ulkopuolella saa länsimaissa samalla tavalla näkyvyyttä. Mamoru Hosodan tuotannosta Suomessakin on sentään taidettu – kiitos erityisesti Rakkautta & Anarkiaa -festivaalin – nähdä ainakin elokuvat The Girl Who Leapt Through Time, Summer Wars ja Wolf Children.

Palaa luokseni vielä

Anna (Juliette Binoche kanavoimassa onnistuneesti sisäistä Anna Magnaniaan), ranskalaisnainen, jonka italialainen mies on jättänyt hänelle huvilan jossain päin Sisiliaa, on surun murtama. Ainakin kunnes paikalle saapuu hänen poikansa tyttöystävä Jeanne (upea Lou de Laâge). Nuori nainen on huolissaan poikaystävänsä radiohiljaisuudesta. Vaikka he ovat sopineet tapaamisesta aikaisemmin, nuorukainen ei viime aikoina ole vastannut puhelimeen. Miestä pääsiäisen alla odotellessa Anna ja Jeanne lähentyvät hiljalleen. Mutta Annalla on traaginen salaisuus, jota hän ei ole valmis vielä jakamaan.

The Ones Below – Alakertalaiset

Naapurit voivat olla mukavia, raivostuttavia tai vaikkapa kamalia kyttääjiä. Erityisasemaan nousevat kuitenkin suoranaisen pelottavat naapurit, ja kun pelottavien naapureiden konseptiin sekoitetaan muutenkin hauras ensiraskauden tila, ollaan helposti Roman Polanskin ja Alfred Hitchcockin tunnelmien jäljillä. Tähän tiivistunnelmaisen draamatrillerin rakoseen solahtaa myös brittiläisen David Farrin esikoiselokuva The Ones Below – Alakertalaiset.

Viimeinen tango

Tulinen ”arkkutango” eli argentiinalainen tango on viime aikoina saanut yhä uusia harrastajia meilläkin. Siitäkin huolimatta – vaikka pidämme Suomea tangon luvattuna maana – ovat arkun uudistajat ja tunnetuimmat suurlähettiläät maailmalla, María Nieves Rego ja Juan Carlos Copes käytännössä tuntemattomia täällä. Nyt on hyvä tilaisuus tutusta heihin, kun Viimeinen tango -dokumentti saapuu teattereihin.

The Lobster

Jos on päässyt näkemään kreikkalaisen Yorgos Lanthimosin vuoden 2009 Cannes-voittajan ja Oscar-ehdokkaan Dogtooth ja pitää siitä, pitää varmaan myös hänen mustaa huumoriaan ja absurdia draamaa viljelevästä uutuudestaan. The Lobster on länsimaissa tutumpien näyttelijöiden ansiosta ehkä sitä katsojaystävällisempikin.