Elämässä kaikki ei aina mene niin kuin pitäisi. Jotkut kärsivät tuskaisan avioeron kuten Terry (Bobby Cannavale), jotkut taas tarttuvat takinliepeestään taloudellisen taantuman alamäkeä luisuvaan kelkkaan. Taantuman tuntee nahoissaan myös Terryn ystävä Mike (Paul Giamatti), lakimies, jonka bisnekset sujuvat verkkaiseen tahtiin. Hieman liian verkkaiseen, sillä rahat alkavat olla niin tiukilla, ettei varaa tunnu löytyvän edes toimiston tukkoisen vessan korjaamiseen. Vapaa-ajallaan Mike valmentaa koulun painijoukkuetta, jonka tulokset eivät ole kovin hääppöisiä. Heikkoa menestystä ei tietenkään edesauta se, että valmentaja masentelee taloudellisten ongelmiensa kourissa.
Vanhan kansan Mike rakastaa perhettään, eikä suostu kertomaan ahdingosta vaimolleen. Sen sijaan hän päättää hankkia kyseenalaista lisätienestiä ottamalla vastaan Leon, Alzheimeria sairastavan asiakkaansa (Burt Young) holhoojuuden. Leon ainoa tytär kun on kateissa. Mike ei tuomarille tekemästään lupauksesta huolimatta kuitenkaan aio huolehtia Leosta tämän kotona, vaan hoitaa asian helpommalla kaavalla tuuppaamalla vanhuksen hoitokotiin.
Sitten Miken elämään saapuu pyytämättä ja yllätyksenä Leon teini-ikäinen tyttärenpoika Kyle (Alex Shaffer), joka paljastuu viittä vaille painimestariksi. Joukkue saa uutta virtaa, samoin Miken elämä tuntuu lähtevän pojan mukana uuteen nousuun. Mutta valheelle perustettu luottamus tuppaa yleensä jossakin vaiheessa sortumaan. Niin joutuu Mikekin selvittelemään synnyttämäänsä sotkua, kun Kylen huumevierotuksessa ollut äiti (Melanie Lynskey) saapuu etsimään karannutta poikaansa.
Näyttelijänä enemmänkin tunnetun, Up – Kohti korkeuksia -animaation käsikirjoituksesta Oscar-ehdolla olleen Thomas McCarthyn (The Visitor, The Station Agent) ohjaama ja käsikirjoittama Win Win kasvaa henkilöidensä mukana herttaisen sydämelliseksi draamakomediaksi. Ohjaajan edellisten elokuvien tapaan päähenkilön junan tavoin kulkeva elämä alkaa suistua raiteiltaan ensin olosuhteiden, sitten elämään sattumalta heitettyjen sivuhahmojen painamana.
McCarthy avaa päähenkilönsä näköistä tarinaa hienovaraisesti vailla komedioille usein tyypillisiä ylilyöntejä. Käsikirjoitus onnistuu kuitenkin vääntämään Miken elämän herkulliselle solmulle, jonka avaamiseen tarvitaan taidon lisäksi myös tuuria. Lopputuloksessa asiat loksahtavat paikoilleen jopa hieman liian helposti, mutta se ei tee tarinasta millään muotoa heikkoa. Siitä pitävät huolen timantinkovat näyttelijäsuoritukset.
Elokuvaan painitaitojensa takia valittu Shaffer pärjää angstisen teinin roolissaan erinomaisesti, sillä ilmeettömyys sopii aikuiseksi liian nuorena kasvamaan joutuneelle nuorukaiselle. Giamatti on myös mies paikallaan sisäisten ristiriitojen repimänä, kaikille kilttinä miehenä, joka vain yrittää pärjätä rankassa todellisuudessa, jossa raha uhkaa määrätä onnellisuudesta. Taustalla kaikesta huolen pitävänä, täydellisenä perheenäidin ruumiillistumana nähdään suloinen Amy Ryan.
Päivi Laajalahti