Kolumni: Diinarit Jameksissa

Minun nuoruudessani, kaukaisilla 1970- ja 1980-luvuilla, ei ollut hipstereitä. Nuorisoryhmät jakautuivat punkkareihin ja teddyihin, joita kutsuttiin myös diinareiksi. Diinareilla tarkoitettiin rockabillyä kuuntelevaa ja 1950-lukua ihannoivaa nuorisoa, vaikka James Deanilla ei tainnut olla rockabillyn kanssa paljoakaan tekemistä. Diinari lieneekin Suomessa keksitty termi, jota ei muualla maailmassa tunneta.

Deanin Nuori kapinallinen -elokuva joka tapauksessa kertoi 1950-luvun nuorista, jotka olisivat voineet kuunnella rockabillyä. Deanin kampaus ja pukeutumistyyli elokuvassa loivat esikuvan Suomen teddy-kansalle. Lisäksi Dean antoi nimen suomalaiselle farkkumerkille. James-vaatemerkistä tuli Suomessa synonyymi farkuille. Sekä näyttelijälegendan etu- että sukunimestä tuli siis Suomessa käsite. Vastaavaan ei pystynyt edes Elvis.

Dean kuoli traagisessa auto-onnettomuudessa vain 24-vuotiaana vuonna 1955, mutta hän vaikutti nuorisokulttuuriin pitkään kuolemansa jälkeen. Dean nousi Suomessa esille vuonna 1975, kun hänen kuolemastaan oli kulunut 20 vuotta. Muistan lukeneeni niihin aikoihin monia Deania koskevia artikkeleita, ja kiinnitin huoneeni seinälle Suosikin tai Intro-lehden välissä löytyneen Nuori kapinallinen -julisteen, vaikka en elokuvaa ollut vielä edes nähnyt. Lehtijutuista jäi mieleen tarinat Deanin kuolonkolarista. Myöhemmin nostettiin esiin myös Nuorta kapinallista vaivaava kirous. Deanin lisäksi kolme muuta näyttelijää kokivat ennenaikaisen kuoleman. Nick Adams kuoli epäselvissä olosuhteissa vuonna 1968. Sal Mineo puukotettiin kuoliaaksi vuonna 1976. Natalie Wood hukkui viisi vuotta myöhemmin.

Kun viimein näin Nuoren kapinallisen parhaassa teinikapinallisiässä noin 14-vuotiaana, pidin siitä paljon, mutta yllätyin huomatessani, että se ei ollutkaan Onnen päivät -televisiosarjaa muistuttava musiikkielokuva, jossa tanssitaan jukeboksin ympärillä. Sellaiseksi monet elokuvaa luulivat.

Nuoren kapinallisen lisäksi Dean ehti tehdä vain kaksi elokuvaa: Eedenistä itään ja Jättiläinen. Kaikista tuli klassikoita. Deanilla olikin onni päästä kaikissa elokuvissaan mestarin ohjaukseen. Deanin elokuvien onnistumisesta voi kiittää paitsi näyttelijää itseään myös Elia Kazania, Nicholas Rayta ja George Stevensiä.

Eedenistä itään jäi minulle nuorena vieraaksi, mutta Jättiläisestä kiinnostuin jo pikkupoikana. Jossakin – ilmeisesti elokuvateatterin aulassa – silmiini osui juliste, jossa lueteltiin elokuvan nimen lisäksi kolme näyttelijää: Rock Hudson, Elizabeth Taylor ja James Dean, joista jälkimmäinen oli jo tuttu. Pyysin isoveljeäni viemään minua katsomaan Jättiläisen, mutta hän valitettavasti kieltäytyi. Se olikin ymmärrettävää, sillä veli tajusi, että halusin nähdä elokuvan pelkästään sen nimen takia. Hän yritti selittää, että elokuvassa ei ole minkäänlaista isoa jättiläishirviötä King Kongin tai Odysseus-televisiosarjan kykloopin tapaan. Niin minä vähän pelkäsinkin, ja ehkä olikin hyvä, että näin Jättiläisen vasta vuosia myöhemmin, jolloin olin jo aikuinen.

Deanin kolme elokuvaa on nyt julkaistu hienoina blu-ray-julkaisuina sekä yhdessä että erikseen. Elokuvat  ovat kaikki aivan erilaisia, mutta yksi asia niitä yhdistää. Kaikki ovat kestäneet hienosti aikaa. Diinareita ei kadulla enää juuri näy, ja James-farkkujen tilalle on tullut suositumpia merkkejä. Hienoa, että nimenomaan Deanin elokuvat ja näyttelijäntyö ovat jäänyt parhaiten elämään.

Jussi Huhtala

Tässä kolumnisarjassa muistellaan elämyksiä tuottaneita elokuvakokemuksia. Seuraa kirjoittajaa Twitterissä: @JussiHuhta1a

Sarjan edelliset kolumnit:
Kannosta kasvaa klassikko
Mistä puhumme kun puhumme Robert Redfordista
Mistä puhumme kun puhumme Terry Gilliamista
King Kongista ja vähän muistakin jättiläishirviöistä
Mistä puhumme kun puhumme Charles Bronsonista
Brianin elämä rippikouluihin
Clint Eastwood, Don Siegel ja pako elokuvateatteriin
Syvä joki ja Burt Reynoldsin viikset
Mistä puhumme kun puhumme John Carpenterista
Mistä puhumme kun puhumme William Friedkinistä
Mistä puhumme kun puhumme Schwarzeneggeristä
Kolmas kierros: viisi Bond-vuosikymmentä