Uusi Mad Max -elokuva Fury Road on saanut ylistävät arviot ja haltioituneen vastaanoton lähes kaikilta, jotka sen ovat nähneet.
Minäkin olen sitä mieltä että Mad Max: Fury Road on parhaita toimintaelokuvia pitkiin aikoihin. Ei ole yhtään liioiteltua sanoa, että se on omassa lajissaan mestariteos ja 2000-luvun komein toimintaelokuva.
Mikä siitä tekee niin hyvän?
Ensinnäkin se, että mukana on alkuperäinen ohjaaja, siitäkin huolimatta että edellisestä Mad Maxista on kulunut jo 30 vuotta. George Miller, joka on ohjannut kaikki kolme aiempaa sarjan elokuvaa, on tinkimätön elokuvantekijä. Hän tietää parhaiten miltä Mad Max -elokuvan pitää näyttää. Steven Spielberg ja George Lucas epäonnistuivat tehdessään neljännen Indiana Jones -elokuvan parinkymmenen vuoden tauon jälkeen, mutta Miller onnistui vastaavassa tempussa täydellisesti, siitäkin huolimatta että nimiosan esittäjä jouduttiin vaihtamaan.
Millerin tinkimättömyys, lahjakkuus ja näkemys ovat elokuvan laadun tae. Mutta Mad Max: Fury Road ei ole pelkästään hyvä toimintaelokuva, se on myös merkittävä ja tärkeä.
Miksi Mad Max: Fury Road on 2000-luvun merkittävin toimintaelokuva?
Yksi syy on elokuvan feministinen viesti, josta esimerkiksi Anton Vanha-Majamaa kirjoittaa Imagessa.
Mad Max: Fury Road on paitsi näyttävää viihdettä, se on monien muidenkin mielestä feministinen elokuva, mistä on helppo olla samaa mieltä. Mad Maxin maailma on julma paikka, jossa naiset on alistettu synnyttäjiksi, mutta samalla elokuvan päähenkilöksi on nostettu vahva naishahmo.
Charlize Theronin esittämä Imperator Furiosa on yhtä lailla elokuvan päähenkilö kuin Tom Hardyn esittämä Mad Max. Alkuteksteissäkin heidän nimensä tulevat valkokankaalle yhtä aikaa. Hardyn nimi on vasemmalla ensin, mutta Theronin nimi on nostettu korkeammalle.
On tosin niitäkin, joiden mielestä elokuvan väitettyä feminismiä on liioiteltu, ja tästä Jouni Vikmankin kirjoitti Episodin arviossa. Sitä ei silti voi olla huomaamatta.
Ja sitten on niitä, joiden mielestä feminismi pilaa elokuvan. Return of Kings -sivuston bloggaaja on vaatinut elokuvalle boikottia sen feministisen sanoman takia. Kukaan ei saisi komennella Mad Maxia, ja kaikkein vähiten nainen! Miehisen toiminnan perään haikailevan bloggaajan protesti on herättänyt laajalti huomiota ja saanut tuhansia kommentteja.
Varmaan joitakin perinteisen toimintaelokuvan ystäviä ärsyttää kohtaus, jossa Imperator Furiosa ampuu kiväärillä Mad Maxia tarkemmin. On poikkeuksellista, että toimintasankari ei olekaan se paras kaikessa. Bruce Willis, Clint Eastwood tai Sylvester Stallone eivät olisi varmasti edes suostuneet vastaavan tyyppiseen kohtaukseen, oli vastanäyttelijä sitten mies tai nainen. Toimintaelokuvien tähti on perinteisesti ollut kuningas, jonka arvovaltaa ei horjuteta. Mad Maxissa uskalletaan tehdä niin.
Nostaisin feminismin lisäksi esille myös sen, että Mad Max: Fury Road tuo esiin paitsi naisia myös iäkkäämpiä ihmisiä.
Mad Maxin ohjaaja ja käsikirjoittaja George Miller on jo 70-vuotias veteraani. Toinen elokuvan keskeinen tekijä, kuvaaja John Seale on häntä pari vuotta vanhempi. Oscar-palkittu Seale oli jo vetäytynyt eläkkeelle, mutta Miller sai hänet houkuteltua palaamaan vielä kuvaamaan yhden elokuvan. Ilman Sealen visuaalista näkemystä Mad Max ei olisi niin upean näköinen elokuva. Se, että seitsemänkymppiset tyypit tekevät kekseliäintä, näyttävintä ja raikkainta toimintaelokuvaa tällä hetkellä, on upea juttu. Ikä ei ole heille luovuuden este.
Veteraaneja nähdään myös itse elokuvassa. Loppupuolella tarinaan mukaan tulevat vuvalini-kansan iäkkäät naiset pääsevät elokuvassa merkittävään rooliin. He ovat eräänlaisia menneestä maailmasta peräisin olevia kunnioitettavia matriarkkoja.
Kaikki nämä Mad Maxin sisältämät positiiviset ja nykyaikaiset viestit ovat tärkeitä, koska ne ovat viesti myös elokuvastudioille. Tällaisia elokuvia kannattaa tehdä, koska niitä yleisö on kaivannut. Toivottavasti Mad Maxin myötä elokuviin on syntymässä uusi moderni aikakausi.
Jussi Huhtala
Kirjoittaja on Episodin toimituspäällikkö. Seuraa Twitterissä: @JussiHuhta1a