Cannesin elokuvajuhlat ovat käynnissä. Festivaalin arvostetussa kilpasarjassa on mukana 19 elokuvaa. Kultaisesta palmusta kilpailevat muun muassa Coenin veljekset, Roman Polanski ja Steven Soderbergh. Voittajat julkistetaan 26. toukokuuta.
Episodin Jouni Vikman ja Jussi Huhtala päättivät ottaa Cannes-kilpaelokuvat tuomiolle trailerien ja näytteiden perusteella. Episodi myöntää Cannesin Kultaisen varjopalmun näkemättä elokuvia.
Only God Forgives yhdistää Driven tanskalaisohjaaja Nicolas Winding Refnin ja päätähti Ryan Goslingin.
JH: Tämäpä näyttää hyvältä! Mutta etkös sinä ole nähnyt tämän jo?
JV: Kyllä, ja allekirjoittanut embargon, jonka mukaan en voi kommentoida leffaa ennen ensi viikkoa. Mutta jos pitää tuosta trailerista, niin todennäköisesti pitää myös elokuvasta, sen verran samalla tyylillä kokonaisuus on tehty.
JH: Tulee kyllä Drive mieleen värimaailmasta ja musiikista ja koko tyylistä. Tässä on tietysti erilainen tapahtumapaikka.
JV: Toivottavasti en riko embargoa, jos totean, että kyseessä ei kuitenkaan ole Drive 2, sen verran erilainen lähestymistapa on. Molemmissa on samaa tyyliä – ja tyylikkyyttä – mutta Drive oli tähän verrattuna melko helposti lähestyttävä toimintajännäri.
JH: En voi pitää tätä sisälläni, mutta tuli mieleen että jos Goslingin tilalle vaihtaisi Nicolas Cagen, niin tämähän olisi Bangkok Dangerous 2!
JV: Halvatun embargo!
JH: Jos minä tyydyn toteamaan, että tämä on loistava elokuva. Oscareita ei ehkä tule, mutta Cannesissa Refn on vahvoilla.
JV: Oscar-arvoinen roolisuoritus elokuvassa kyllä nähdään. Jäävään itseni sen suhteen, miten tämä menestyy Cannesissa – tai tässä meidän varjokilpailussamme. Mutta jos en jääväisi, niin…
JH: Vielä pitäisi vitsailla jotain Bangkok Dangerousista ja Nicolas Cagesta. En viitsi, totean vain että HYVÄ TANSKA! Mutta katsotaan ensin lisää trailereita.
Iranilaisohjaaja Asghar Farhadi teki pari vuotta sitten läpimurron hienolla elokuvalla Ero. Nyt häneltä tulee uusi ohjaustyö Le passé (Menneisyys), jonka naispääosassa nähdään The Artistin Berénice Bejo.
JH: Ranskan kielen taitoni on vähän ruosteessa, mutta Ero oli niin hieno elokuva, että odotan tämänkin olevan vahva draama. Siltä vaikuttaa trailerin perusteella.
JV: Trailerista oli tosiaan vaikea päätellä mitään leffan sisällöstä, mutta Ero oli vuoden 2011 parhaita elokuvia – ellei paras. Tässä ei tuntunut olevan samaa intensiteettiä kuin sen esimarkkinointimateriaaleissa, mutta toisaalta myös sen maailma tuntui hyvin erilaiselta.
JH: Tämän tyyppiset draamat on vaikeita arvioida trailerin perusteella, toisin kuin vaikka toimintaleffat. Sanotaan näin, että ei ehkä ole voittajasuosikki.
JV: Jos en tietäisi Eron tekijän uutuudeksi, niin en trailerin perusteella odottaisi näin kiinnostuneena.
JH: Tämä saa kolme tähteä. Ei palkintoja.
Steven Soderberghin uusi elokuva Behind the Candelabra kertoo värikkäästä viihdepianisti Liberacesta, jota esittää Michael Douglas. Pianistin nuorta rakastajaa esittää Matt Damon.
JV: Cannesista en tiedä, mutta se on varmaa mihin menee seuraava Oscar kampauksesta ja meikistä!
JH: Huh huh. Kyllä. Tarinahan on dekadenttia glitteriä aikuiseen makuun, mutta en tiedä tuleeko muita Oscareita.
JV: Voisi niin helposti lipsahtaa campiksi, mutta näen glitter-pinnan alla paljon koskettavaa draamaakin.
JH: Steven Soderbergh teki miesstrippareistakin vakuuttavaa draamaa, joten miksei myös Liberacesta. Mutta tämähän on tv-tuotanto. Onko sillä toisaalta väliä?
JV: Ei minusta – varsinkin kun en enää ikinä voi katsoa tai kuunnella Michael Douglasia entiseen malliin.
JH: Mikset? Siis tämän jälkeenkö?
JV: Hänen äänensä sopi niin täydellisesti rooliin, että en varmaan voi katsoa enää hänen aikaisempiakaan elokuviaan ajattelematta tätä. Ja tarkoitan sitä hyvässä mielessä!
JH: Minustakin Douglas Liberacena on loistava idea. Sivuosissakin hauskoja valintoja. Siellä vilahti muun muassa musikaalilegenda Debbie Reynolds. Jos campia hakee, niin mukana on myös Rob Lowe.
JV: Hetken aioin kysyä mikä tekee Rob Lowesta campia… Musta hevonen Cannesissa? Siellä pidetään Soderberghista, mutta osataanko tämän kohdalla katsoa pintaa syvemmälle?
JH: Ehkä tämä ei ole tarpeeksi taiteellinen leffa voittajaksi. Annetaan Douglasille parhaan miesnäyttelijän palkinto.
JV: Komediallisesti virittyneet roolit ovat hankalia palkintogaaloissa, mutta olisin minäkin tällä hetkellä hänet palkitsemaan.
JH: Komediaroolit saavat helpommin palkintoja, jos on draamaa mukana. Ja tässä sitä tulee varmaan lopussa. Liberacen kuolinkohtaus sinetöi voiton!
JV: Nyt spoilasit!
Toinen amerikkalaisohjaaja Alexander Payne (Sideways, The Descendants) on mukana elokuvalla Nebraska. Juttuun upotettavaa traileria ei löytynyt, mutta katsoimme klipin Cannesin festivaalisivuilta.
JV: Olipa mielenkiintoinen “traileri”.
JH: Joo, tämä ei itse asiassa ole varsinainen traileri vaan kohtaus elokuvasta. Mutta ei se mitään, muuta ei ole nyt tarjolla, joten mennään sillä. Payne on hieno ohjaaja, mutta tämä ei oikein vakuuta.
JV: Paynen taidot kyllä näkyivät tuossa minikohtauksessakin. Kyllä minä kiinnostuin.
JH: Ehdottomasti haluan kyllä nähdä. Siinä näyttelee 70-luvulta tuttu hieno näyttelijä Bruce Dern nyt vanhana pappana. En lämmennyt tuolle kohtaukselle. Elokuvassa on ilmeisesti samantyyppinen ikääntyneen miehen matka Amerikan halki kuin Paynen About Schmidtissä, mutta tämä ei vaikuta yhtä hyvältä.
JV: Minäkin fanitan – tai fanitin – Derniä! Itse pidän Paynen leffoista About Schmidtistä vähiten, toivottavasti ei ole liian samanlainen.
JH: Minä olen sitä mieltä että nyt Payne toistaa itseään. Jään ainakin itse odottamaan hänen seuraavaa elokuvaansa. Ei voittoa.
JV: Cannes varmaan etsii tilaisuutta palkita Payne, mutta paha sanoa antaako tämä tarpeeksi hyvän syyn.
JH: Payne yrittää ainakin. Kuvasi vielä mustavalkoisenakin, mutta se ei riitä.
JV: Mutta mustavalkoinenhan on taidetta!
JH: Sitä tarkoitinkin. Tylsä ja kunnianhimoton redneck-meininki kuitenkin pudottaa palkintopallilta.
JV: En minä tuon perusteella leffaa vielä tylsäksi leimaisi. Jään odottelemaan.
Coenin veljekset ovat Cannesin kilpasarjassa jo kahdeksatta kertaa mukana. Heidän uusi elokuvansa Inside Llewyn Davis kertoo folklaulajasta 1960-luvun New Yorkissa.
JH: Cannes rakastaa Coeneita ja niin minäkin. Tämä on hieno.
JV: Ja taiteilijakuvaukset ovat aina in. Näyttelijöitä, joista pidän. Miksi siis en ole aivan innoissani?
JH: Minä olen. Aivan uskomaton folk-tunnelma, josta tulee mieleen D.A. Pennebaker. Kuin Bob Dylanin levynkannet olisivat heränneet eloon.
JV: En ole koskaan ymmärtänyt folk-musiikkia. Halvatun puunhalaajahipit!
JH: Yritä nyt olla vähän suvaitsevaisempi! Hirveitä ennakkoasenteita!
JV: Annan pisteitä kissasta.
JH: Pidin tosi paljon kuvaustyylistä. Lisäksi mukana on loistavia näyttelijävalintoja.
JV: Myönnän, että näytti aivan mielettömän hyvältä. Kyllä minä tämän katson, enkä ylläty, jos Cannes päättää – jälleen – palkita Coenit. Mutta uskon vasta kun näen.
JH: Mutta mehän tässä päätämme nyt kuka voittaa!
JV: Ai niin.
JH: Tämä on minusta kova vastus Refnin leffalle. En vielä julista voittajaksi, mutta yksi suosikki tämä on.
JV: Nolo tunnustus: minulta kesti kolme katselua ennen kuin tajusin kuinka hyvä elokuva Barton Fink on. Ehkä olen jälkijunassa tämänkin kanssa.
JH: Ainakin Coenit kestävät useita katselukertoja, se on selvä. Ja tässä näytti olevan Coeneille ominainen terävä tragikoominen dialogi mukana, sehän on se paras juttu. Eli vahva voittajaehdokas minusta ainakin.
JV: Juuri moitit Paynea itsensä toistamisesta! Minulle tuli sama fiilis tästä trailerista. Ei niin ettenkö haluaisia nähdä lisää Coen-elokuvia, kun olen aikaisemmistakin pitänyt, mutta aika vahvoja deja vu -viboja tästä tuli.
JH: Saa toistaa itseään jos tekee sen hyvin! Kuten Coenit ja Woody Allen. Joku, en muista kuka, on sanonut hyvin, että voi tehdä lisää sitä samaa, jos ei tee uudestaan sitä samaa. Se on eri asia.
JV: Ahaa, en tiennyt tätä sääntöä!
Italialainen Paolo Sorrentino on mukana elokuvalla La Grande Bellezza (Suuri kaunotar), joka kertoo iäkkäästä kirjailijasta.
JV: En tiennytkään, että Terrence Malick on mukana kisassa tänä vuonna.
JH: Hah hah. Onneksi ei ollut italiankielistä kertojaääntä tai dialogia mukana. Italian taitoni on vielä huonompi kuin ranskan. Mutta olihan siinä kauniita kuvia ja harrasta musiikkia. Itselleni ei tullut Malick mieleen, mutta nyt kun sanoit niin kyllähän siinä jotain samaa on. Riittävätkö kauniit kuvat? Missä sisältö?
JV: Minua on helppo hämätä kauniilla kuvilla. Näitäkin olisi katsellut mielellään lisääkin.
JH: Minä en vaikuttunut. Postikorttimaista maalailua.
JV: Mitä olet pitänyt Sorrentinon aikaisemmista? Itse en pitänyt Il Divosta, jota yleisesti ylistetään, mutta This Must Be the Place upposi aika täysillä, vaikka se ei ole saanut aivan yhtä hyvää vastaanottoa.
JH: Vähän samoilla linjoilla. Il Divoon en päässyt sisälle ja se oli minusta tylsä. This Must Be the Placesta pidin paljon.
JV: Tämä ei oikeastaan – ainakaan tämän pätkän perusteella – muistuttanut kumpaakaan. Miksi ihmiset eivät voi vain toistaa itseään?!
JH: Sorrentino lähtee poluille joista hän ei tiedä mitään ja eksyy pahasti. Ei palkintoa kauniista tyylistä huolimatta.
JV: Vähän samaa mieltä. Katson, koska on Sorrentinon leffa, mutta tämän perusteella en nosta ennakkosuosikiksi.
Toisessa osassa otetaan tarkisteluun lisää elokuvia, ja Jouni ja Jussi julkistavat Cannesin Kultaisen varjopalmun voittajan.
Lue jutun toinen osa täältä.