Tarkastelussa The Book of Boba Fett – Jotkut sarjan tapahtumat saattavat järkyttää Star Wars -faneja

LeffaHamsteri antaa välitilinpäätöksen uuden Tähtien sota -spin-off sarjan kolmesta ensimmäisestä jaksosta. Spoilerivaroitus!

The Mandalorian antoi meille takaisin kaikkien Tähtien sota -fanien rakastaman palkkionmetsästäjän, Boba Fettin (Temuera Morrison). Spin-off -sarja The Book of Boba Fett jatkaa tarinaa siitä, mihin The Mandalorian jäi: Fett palaa Tatooine -aavikkoplaneetalle ja ottaa haltuunsa Jabba Huttin valtaistuimen.

Kaksi aikajanaa

Sarja itseasiassa myös palaa ajassa taaksepäin pyrkien kertomaan tapahtumia heti Jedin paluun jälkeen. The Book of Boba Fettin tapahtumat sijoittuvat kahdelle eri tasolle, nykyisyyden ja menneisyyden välille. The Mandalorianin tapahtumien jälkeisessä nykyisyydessä Boba Fett yrittää parsia Jabban entistä rikosimperiumia kasaan. Aina Fettin levätessä palaamme menneisyyteen, jolloin hänen onnistui vaivoin paeta sarlaccin kidasta. Hiekkakansaksi kutsutut tuskenit noukkivat jawojen riisuman, tajuttoman palkkionmetsästäjän omaan leiriinsä vangikseen.

Heti ensimmäisestä jaksosta alkaen pohdin, onko tapahtumien välillä hyppiminen tarkoituksenmukaista tarinan kertomisen kannalta. Ensimmäisen kolmen jakson aikana se ei tuntunut olevan motivoitua tai mitenkään palvelevan tarinaa – pikemminkin päinvastoin. 

Pelkäsivätkö tekijät menneisyyteen sijoittuvan tarinan olevan aivan liian verkkainen? Miksi muutoin siihen piti sekoittaa valtaistuinpeliä?

Henkilökohtaisesti minua ei olisi haitannut, jos lyhyen alustuksen jälkeen (Boba Fett nukkumassa vesitankissaan) ensimmäiset jaksot olisivat sijoittuneet pelkästään menneisyyteen, tuskenien leirin tapahtumiin. Tämä lähestymistapa tarinaan olisi antanut mahdollisuuden syventyä ensin Boba Fettin kasvutarinaan ja vasta tämän jälkeen kronologisessa järjestyksessä olisimme palanneet Jabban valtaistuimella istuvaan Boba Fettiin.

En ole sitä vastaan, että tarinaa käsitellään kahdella eri aikajanalla samanaikaisesti, mutta mielestäni silloin menneen ja nykyisyyden tapahtumien välillä tulisi olla kytkös. Parhaimmillaan kahden eri aikajanan tapahtumat keskustelevat keskenään ja antavat katsojalle uutta tietoa ja ymmärrystä (True Detective ja The Witcherin ensimmäiset tuotantokaudet ovat loistavia esimerkkejä tämänkaltaisesta tarinankerronnasta).

Boba Fett – fanien ikoni

Alun perin Imperiumin vastaiskussa tavattu Boba Fett nousi välittömästi fanien suosioon, mikä oli George Lucasin mieleen, koska hänelle kuuluivat oheistuotteiden (kuten lelujen ja eväsrasioiden) oikeudet. 

Boba Fettin vetovoima perustui tietysti hahmon siisteyteen ja kovanaaman maineeseen. Hänellä on hieno ja persoonallinen avaruushaarniska ja paljon erilaisia vekottimia rakettirepusta alkaen. Fett on galaksin paras palkkionmetsästäjä (kunnes tippui sarlaccin kitaan). Hän nappasi Han Solon Jabba Huttille! Kuinka siistiä! 

Voin kuvitella, että osa fanikunnasta vain toivoi näkevänsä sarjan, jossa Boba Fett kulkee ympäri galaksia keräillen palkkioita ja tappaen hirmuliskoja. Vaikka tämänkaltainen sarja täyttäisi fanikunnan kaikki toiveet, pelkkä upealta näyttävä turpaan vetäminen ja perseiden potkiminen ei olisi tarina.

Tähtien sota -leffat ovat isoja avaruusoopperoita, joiden yksi teema on aina ollut perhe tai perheiden korvikesuhteet, jotka syntyvät seikkailujen aikana. Luke Skywalker ei koskaan tuntenut isäänsä, mutta hän löysi isähahmon Obi-Wan Kenobista. Obi-Wan toimi myös oppi-isänä ja mentorina hänen Luken isälle, Anakin Skywalkerille, jolla ei ollut isää (oletetusti). 

Myös muilta Tähtien sota -universumin hahmoilta (Rey, Jynn Erso ja Han Solo) puuttuvat perheet ja isähahmot, joten Kamino-vesiplaneetalla istuvan ja odottavan nuoren Boba Fettin kaipaava katse sopii saagan muihin tarinoihin. 

Jo tällä pienellä kuvalla saadaan avattua ovi hahmon kokemusmaailmaan. Pääsemme Boba Fettin pään sisälle. Hahmo todellakin tarvitsee kasvutarinansa, koska aiemmissa tarinoissa (myös The Mandalorian mukaan luettuna) Fett on jäänyt pelkän statistin osaan. Kuka nyt ei haluaisi nähdä suosikkihahmoaan kolmiulotteisena hahmona?

Ymmärrän, että moni fani saattaa haluta kasvutarinan sijaan nähdä Boba Fettin vain tyhjänä tauluna, tabula rasana. Tällöin hahmo pystyisi olemaan tunteeton asesankari, johon voimme kohdentaa omat voimafantasiamme – mutta jälleen kerran pelkkä siisti turpaan vetäminen ei ole tarina.

Kun Boba Fett sitten löytää eräänlaisen perheen hiekkakansaheimosta, olen onnellinen hänen puolestaan. Hänellä on vihdoin jokin ankkuri, johon tarrautua ja jonne palata. Heimon kanssa koettu junan pysäytysoperaatio oli todella mainio kohtaus, koska Boban – ja meidän katsojien – pitää välittää jostain. Voimafantasia sen sijaan turruttaa kaiken empatian.

Kolmannen jakson tragedia on yksi surullisimmista näyistä, joita Tähtien sota -saagassa on nähty: Boba Fett löytää tuskenien heimon murhattuna palatessa Mos Eisleysta. 

Olisin kuitenkin huolinut lisää Boba Fettin ja tuskeneiden välistä suhdetta, koska nyt heistä tuli ”jääkaapin täytettä” – eli motivaatiota päähenkilöllemme toimia ja edetä tarinassa. Kolmas jakso oli myös muutoinkin tähän asti heikoin jakso, koska se tiputti niin monta juonikuviota pois pelistä. Jotenkin kuvittelin, että rikollisimperiumin pyörittäminen olisi haastavampaa. Voiko Huttien sanaan luottaa?

Uusi näkökulma vai Disneyn hyvä–paha-kahtiajako?

Tavallaan pidän siitä, kuinka The Book of Boba Fett asemoi itsensä Tähtien sota -kaanoniin nähden. 

Tuskenit saivat ymmärrystä jo The Mandalorianissa, mutta The Book of Boba Fett määrittelee hiekkakansan aivan uudelleen – vaikkakin teurastaa heidät inhimillistämisen jälkeen. Boba Fett tanssii tuskeneiden kanssa kuin Kevin Costner konsanaan ja olin näkevinäni sarjan alustavan Arabian Lawrence -tyylisen heimojen yhdistämisen yhteistä vihollista vastaan. Kolmas jakso näyttäisi jättävän tämän oljenkorren käyttämättä keskittyen kostotarinaan.

Boba Fett muutenkin esitetään paljon lempeämpänä ja inhimillisempänä kuin mitä odotin. Hän suhtautuu Jedin paluussakin nähtyyn rancor-petoon (eri yksilö tosin) lämmöllä.

Tämä herättää ristiriitaisia tunteita minussa, koska toisaalta näen hahmon kehityskulun osana Disneyn omistamien immateriaaliomaisuuksien (Marvel jne.) pesutyönä: päähenkilöissä tai heidän teoissaan ei voi olla harmaan sävyjä, koska muuten he saattaisivat olla pahoja. Heidän tekonsa on oltava oikeutettuja. Samaa kritiikkiä esitin jo Loki-sarjaa kohtaan. 

Disneyllä on selvästi allergia antisankareita kohtaan. Allergiset reaktiot voivat johtua toisaalta siitä, että sarjojen ja elokuvien on sovelluttava myös nuorelle yleisölle, eli lapsille.

Mutta onko se toisaalta paha asia, jos jopa galaksin kovin ja hurjin palkkionmetstäjä – tai anteeksi, entinen palkkionmetsästäjä pystyy tuntemaan myötätuntoa ja osoittamaan rakkautta? 

Ymmärrän, että se voi olla kova pala purtavaksi osalle Fett-faneista.

Odotan mielenkiinnolla mihin suuntaan sarja etenee neljän seuraavan jakson aikana, koska nyt ainoa selkeä suuntaviiva on kostonhimo tuskeneiden murhaajia kohtaan. 

Kahdella eri aikajanan tapahtumien hyödyntäminen myös kätkee tapahtumia väliinsä, joten se saattaa sumentaa päähenkilömme motivaatiota. Onko The Mandalorianin tapahtumien aikaan tapahtunut jotain, mikä vaikuttaa nykyisyyteen?

Toivottavasti tekijät eivät pidä liian tiukasti kortteja hihassaan.

Palataan asiaan neljän jakson ja tuotantokauden päättymisen jälkeen!

Ville Vuorio
LeffaHamsteri

The Book of Boba Fett -sarjasta tulee uusi jakso joka keskiviikko. Nähtävissä Disney Plus -palvelussa.

Aiheeseen liittyvät jutut