Stan Leen 1960-luvulla ideoima Iron Man teki valkokangasdebyyttinsä kaksi vuotta sitten. Lopputulos oli hitti, joten jatko-osan sorvaaminen aloitettiin välittömästi. Nyt teattereihin saapuva Iron Man 2 yrittää toistaa menestyksen tarjoilemalla kaikkea enemmän. Jokin on kuitenkin muuttunut.
Tarina jatkaa suoraan siitä, mihin parin vuoden takainen ykkösosa päättyi. Entinen asetehtailija ja miljonääri Tony Stark (Robert Downey Jr.) on tunnustanut olevansa rautapukuun sonnustautuva sankari. Paljastus nostaa Starkin supertähdeksi, ja puoli vuotta myöhemmin mies voi sanoa ”yksityistäneensä maailmanrauhan”. Iron Man on pelote, johon Yhdysvaltojen puolustus nojaa – olkoonkin, että armeija ei yrityksistä huolimatta saa Starkia luovuttamaan teknologiaansa sotakäyttöön.
Kotitantereella vallitsee rauha, mutta Venäjällä tapahtuu: Starkin isälle työskennelleen tiedemiehen poika, Ivan Vanko (Mickey Rourke) onnistuu kehittämään sähköruoskin varustetun haarniskan, jolla hän haastaa Rautamiehen kaksintaisteluun. Pian kuvioon astuu mukaan myös Starkin kilpailija ja armeijan niljakas asevarustelija Justin Hammer (Sam Rockwell).
Ohjaajana jatkava Jon Favreau tekee taas visuaalisesti pätevää pop-toimintaa, mutta nyt itseriittoinen kerronta ampuu itseään jalkaan. Egoisti-Stark tuntuu enemmän tekijöiden omakuvalta kuin postmodernin kritiikin äänitorvelta, niin antaumuksella tekijät uppoutuvat hahmon edustamaan näennäiseen jet set -anarkiaan. Kiilto ja kimalle muuttuvat rasitteeksi ja kokonaisuus irtautuu entistä enemmän arkirealiteeteista, jolloin lopputulos operoi taas tylsän mustavalkoisessa sarjakuvatodellisuudessa.
Hienovaraisen dynamiikan sijaan porskutetaan AC/DC:n tahtiin kaasu pohjassa täyteen ahdetusta kuvasta toiseen. Samanaikaisesti ei edetä mihinkään: Starkin ja tämän avustajan, Pepper Pottsin (Gwyneth Paltrow) välinen romanttinen jännite muistetaan vasta lopussa, ja päähenkilön kompleksinen isäsuhde tuntuu päälle liimatulta.
Sillisalaatiksi keitos paljastuu, kun oheen punotaan juonenlankoja alkoholismin ja kuoleman kaltaisten teemojen ympärille. Yksi elokuvan keskeisistä jännitteistä lepää siinä, että Starkin käyttämän rauta-asun teknologia pitää tämän hengissä, mutta samanaikaisesti vauhdittaa miehen kuolemaa. Stark prosessoi ahdistusta kääntymällä pullon puoleen, mutta toimivan päihdekuvauksen sijaan sivujuonne onkin vain laukaisualusta turhalle mekastukselle.
Downey Jr. saa nytkin temmeltää sankarin nahoissa vapaasti. Lahjakkaan näyttelijän taika ei enää pure, koska lapsekkaassa huumorissa on kovin vähän itseironiaa. Justin Theroux’n hahmoille kirjoittama dialogi koostuu etupäässä laiskoista one-linereista ja pikkutuhmasta sovinismista.
Hahmoista nautittavin on alemmuuskompleksista kärsivä asetehtailija Justin Hammer, jonka tulkiksi Sam Rockwell on loistovalinta. Vähemmälle huomiolle jää Mickey Rourke, jonka vähäpuheinen kriminaali on lopulta hahmona turhan yksiulotteinen. Sarjakuvien faneja ilahduttanevat viittaukset tulevaan The Avengers -elokuvaan.
Anton Vanha-Majamaa
Tähdet: ★★
Iron Man 2. YHDYSVALLAT 2010. OHJAUS Jon Favreau. KÄSIKIRJOITUS Justin Theroux. PÄÄOSISSA Robert Downey Jr., Mickey Rourke, Gwyneth Paltrow, Sam Rockwell. GENRE Toiminta. IKÄRAJA 13. KESTO 2 t 7 min.
ENSI-ILTA 5. toukokuuta