kirjoittajat: Esa Karell

The Great Wall

Kiinan muuri on käsittämätön järkäle. Sen kokonaispituus vastaa noin kahdeksan kertaista matkaa Suomen päästä päähän. Pyramidien tapaan rakennelma tarjoaa oivan kehikon mitä erilaisimmille sepitteille sen synnyn syistä ja tarkoituksista. Tämä elokuva kertoo niistä yhden.

Inferno

Euroopan keskiajan historiaan vahvasti tukeutuvilla jännäreillä maailmanmaineeseen ponnahtaneen Dan Brownin Robert Langdon -saaga on ehtinyt elokuvissa jo kolmanteen osaan. Kirjoja on yksi enemmän, mutta järjestyksessä kolmas (Kadonnut symboli) oli epätoivoinen yritys siirtää Euro-kaava Amerikan mantereelle ja tulos sen mukainen. Siitä syystä se ei valkokankaallekaan päätynyt. Brownista voi kirjoittajana olla montaa mieltä, mutta tietty kyky hänellä on veivata yksinkertaisia aivonkääntötemppuja, joilla epäloogisuudet, uskomattomuudet sekä ihan vaan rehelliset banaalisuudet ohittuvat jännityksen imussa ilman liikoja pohdintoja.

Mike ja Dave häädeittejä vailla

Stanglesin veljekset (Zac Effron ja Adam DeVine) tunnetaan tökeröistä kepposistaan. Etenkin suvun vihkijuhlissa vieraat ovat saaneet nauttia heidän mauttomista kujeista ja epätoivoisista pokailuyrityksistä. Pikkusiskonsa suunnitellessa omia häitään sekä vanhemmat että morsiuspari vaativat veljeksiltä asiallisempaa käyttäytymistä seremoniajuhlallisuuksissa. Tämän varmistamiseksi heidän pitää saapua häihin seuralaisten kera. Monenmoisen valintaprosessin kautta veljekset päätyvät kaveruksiin (Aubrey Plaza ja Anna Kendrick), jotka työskentelevät tarjoilijoina. Tietenkin mimmit esittävät jotain aivan muuta, jotta salonkikelpoisuus voitaisiin paremmin lunastaa.

Taxi Teheran

Erittäin jäykistä sensuurikäytännöistään huolimatta Iranista on muodostunut persialaisen filmiteollisuuden johtotähti. Luotettavia tilastoja (tai ylipäätään mitään tietoa) on Iranista hankalaa saada, mutta arviot vuosituotannosta pyörivät noin sadassa elokuvassa. Suomessa nämä leffat löytävät aika ajoin tiensä festarien ohjelmistoihin, mutta laajemmassa levityksessä ne ovat harvinaista herkkua.

Ihan yössä

Romanttisissa komedioissa kerronnallinen näkökulma on siirtynyt entistä enemmän naisten puolelle. Taustalogiikkana lienee se, että naisten odotetaan raahaavan teattereihin miehensäkin, jotka eivät muuten eksyisi katsomaan kyseisiä elokuvia. Useimmiten romkom-peruskaava ei toimi, koska aiheet ja tapahtumat ovat liian satumaisia ja utopistisia, jotta niille edes jaksaisi nauraa. Välillä tosin onneksi käy niin, että tarinaa ei liikaa kangisteta genren vakionormeihin ja tuloksena syntyy mukavaa ja aidonoloista käyttöleffaa.

Spy – Vakoojan asussa

Ilmeisistä lahjoistaan huolimatta jenkkikomedienne Melissa McCarthylla on ollut luja putki toinen toistaan heikompia näennäisfarsseja (muun muassa Tammy ja Väärät paperit), joissa hauskuus jäi jonnekin käsikirjoituksen – tai ainakin valmiin leffan ulkopuolelle. The Heat, McCarthyn edellinen yhteistyö Paul Feigin kanssa, oli sekin suhteellisen väkinäinen rimpula, jossa räiskyi ja sutisi tähtisadetikun verran. Heikkoon lopputulokseen vaikutti toki toisen pääosaesittäjän Sandra Bullockin ja McCarthyn komediallisten kykyjen eritasoisuus jälkimmäisen selkeäksi eduksi.

Focus

Focus kertoo huijareista ja heidän kikkailuistaan varojen hankinnassa. Taikatemppumaisia raharavistuksia nähdään vähän, mutta kuvauslokaatiot (muun muassa Indy-autorata ja kuvitteellinen Super Bowl -finaali New Orleansissa) sentään pitävät hereillä. Inhimillistä ulottuvuutta ujutetaan mukaan laimealla rakkausväänteellä.

Luokkakokous

Naurattaminen vaatii taitoa. Luokkakokous-elokuvan pääsankarit ovat omilla tahoillaan kyenneet luomaan hauskoja hetkiä niin radiossa, livenä kuin tv:ssäkin. Tällä kertaa osasten summa vaan ei ole edes lähelläkään yhden henkilön soolosuoritusta.