Wonder Woman 1984 on selvästi huonompi kuin ensimmäinen osa – eikä se ensimmäinenkään mikään mestariteos ollut. Kenestä olisi DCEU:n pelastajaksi?
Tähdet: 2
The Marksman
Liam Neesonin uutukainen ei edes pyri keksimään pyörää uudelleen. Kaavamaista perusmättöä ja kostohommia patriotismin merkeissä.
Follow Me
Heikko kauhuviritelmä kanavoi monia muita vastaavia tekeleitä, mutta onnistuu häviämään niistä heikoimmillekin. Elokuvan paras puoli on, että se ei onnistu edes ärsyttämään.
Honest Thief
Kaavamainen Liam Neeson -toiminta kärsii karismaatittomasta pahiksesta sekä löysin rantein tehdystä ohjauksesta ja käsikirjoituksesta.
Bigfoot – Isojalan perhe
Typerää vitsailua ja kädenlämpöistä tarinankerrontaa viljelevä elokuva istuttaa päähän lähinnä vain toiveen lopputekstien rullaamisesta.
Risto Räppääjä ja väärä Vincent
Väärä Vincent on jo kahdeksas Risto Räppääjä. Minne nämä kaikki vuodet ovat vierineet?
Hyvä vaimo
Martin Provostin elokuva jättää jälkeensä hämmentyneen olon. Ei voi olla täysin varma, onko parodia kaikissa kohtauksissa täysin tarkoituksenmukaista.
The Rental
Hyvännäköinen slasher-raina ei onnistu tuomaan genreen mitään uutta.
Syksyn jälkeen saapuu kevät
Komean näköisen draamaelokuvan tarinapuoli rampauttaa muuten kiinnostavan teoksen.
Koiranpäivät
Huonolla tavalla itsekritiikitön animaatio hemmotellun koiranpennun kasvutarinasta ei loista visuaalisesti tai älyllisesti, mutta pari takavasemmalta tulevaa hölmöyttä saa hymähtämään.
Vihanpidot
Sotkuinen käsikirjoitus yhdistää aivan liian monta elementtiä budjettiinsa nähden, joten lopputuloksena on melko sekava kauhuelämys.
Eläintohtori Dolittle
Täydellinen katastrofi on vältetty, vaikkei a-listan tähdittämällä ja jättimäisellä hintalapulla varustettu fantasiaspektaakkeli kyllä erityisen hyvin onnistukaan.
