The Girl with the Dragon Tattoo

/ / / GENRE , ENSI-ILTA 21.12.2011 TÄHDET

The Girl with the Dragon Tattoo on hieno elokuva, jota suuri osa suomalaisista ei voi koskaan nähdä koko loistossaan. Stieg Larssonin Millennium-kirjatrilogian avausosa on nimittäin jo läpikotaisin tuttu paitsi alkuperäisteoksena myös tanskalaisen Niels Arden Oplevin elokuvana.

Vuonna 2009 ensi-iltaan tullut Miehet jotka vihaavat naisia teki kylmäävän läpileikkauksen hyvinvointivaltion pinnan alla kytevään raakuuteen ja hyväksikäyttöön. Erinomainen filmatisointi oli arvostelumenestys ja keräsi Suomessa yli 80 000 katsojaa.

Niinpä amerikkalaisversio jää kaikista ansioistaan huolimatta eräänlaiseksi kuriositeetiksi. Suuri osa elokuvasta kuluu siinä, kun katsoja arvailee etukäteen, miten ohjaaja David Fincher tulee avainkohtaukset toteuttamaan. Ennakkotiedoissa lupailtiin Girl with the Dragon Tattoon päättyvän eri tavalla kuin Oplevin versio, mutta erot ovat lopulta pieniä.

Jos Girl with the Dragon Tattoo olisi ensikosketus Larssonin tarinaan, se voisi olla ikimuistoinen viiden tähden elokuva. Oikeamielisen lehtimiehen Mikael Blomkvistin (Daniel Craig) ja lain molemmilla puolilla operoivan hakkerin Lisbeth Salanderin (Rooney Mara) sotkeutuminen Vanger-mahtisuvun synkkiin salaisuuksiin on kiehtova ja järkyttävä kertomus, joka tarjoaa yllätyksiä loppumetreille saakka.

Tarinassa yhdistyvät klassinen ”suljetun huoneen arvoitus” -tyylinen murhamysteeri, yhteiskunnallinen kantaaottavuus ja mielenkiintoinen henkilögalleria, räväkkä Lisbeth Salander etunenässä. Naisvihaa käsittelevän tarinan suuri oivallus olikin tehdä päähenkilöparin miesosapuolesta heikompi hahmo ja naisesta suoraviivainen, raaka koston enkeli.

Elokuvan 2 tunnin 40 minuutin pituus herättää etukäteen epäilyksiä, mutta teos tuntuu kestoaan lyhyemmältä. Vasta varsinaisen tarinan jälkinäytös, johon Fincher paneutuu Oplevia perusteellisemmin, alkaa tuntua venytetyltä. Fincher saa juonenkuljetuksessaan valtavasti apua Nine Inch Nails -muusikko Trent Reznorilta, jonka Atticus Rossin kanssa toteuttama soundtrack on oleellinen osatekijä jännitteen ylläpitämisessä.

Fincherin voi niputtaa Quentin Tarantinon kanssa samaan kategoriaan ohjaajista, joiden läpimurtotyöt 1990-luvulla olivat niin vahvoja, että heidän hyvätkin uudet työnsä tuntuvat vertailussa pettymyksiltä. The Girl with the Dragon Tattoo ei sekään tarjoa samanlaista herätyksenomaista kokemusta kuin Seitsemän (1995) tai Fight Club (1999), mutta nousee yhtä ansiokkaaksi Fincher-filmiksi kuin dokumentaarinen sarjamurhaajametsästys Zodiac (2007).

Koko tekijäryhmä on hyvässä iskussa. Bond-lihaskimppu Craig malttaa pysyä pääosassa inhimillisenä mattimeikäläisenä, ja Maran tulkinta Lisbeth Salanderista kestää helposti vertailua Noomi Rapacen roolisuorituksen kanssa. Maran hiljaista raivoa tihkuva roolityö kipuaa itse asiassa intensiivisyydessään Rapacen ohi, tosin poikatytön seksikkyydellä herkutellaan silloinkin, kun kohtaus on muuten ruma ja raaka.

Päätös laittaa näyttelijät puhumaan kulmikkaasti murrettua ruotsi-englantia tuntuu aluksi kömpelöltä, mutta siihen tottuu nopeasti. Fincherin ja Oplevin elokuvat näyttävät tummasävyisessä karuudessaan samanlaisilta, mutta taiturimaisena visualistina tunnettu Fincher ei jää ainakaan tanskalaisesta kollegastaan jälkeen.

On mielenkiintoista nähdä, millaiseen suosioon The Girl with the Dragon Tattoo yltää Yhdysvalloissa. Larssonin kirja on myynyt sielläkin miljoonia, mutta yleisössä on myös monia, jotka eivät ole kirjasta tai sen aiemmasta elokuvaversiosta koskaan kuulleetkaan. Miten paljon kaukaiseen Ruotsiin sijoittuva ja kansankodin synkkiä sivukujia valottava tarina jaksaa kiinnostaa amerikkalaisyleisöä? Ainakin Fincher kertoi uutuutensa pressitilaisuudessa New Yorkissa, että trilogian kaksi muutakin osaa on tarkoitus filmata, joten ilmeisesti luottoa on.



Filmtrailer.com

Aiheeseen liittyvät elokuvat