Isänmaallinen mies -elokuva purkaa doping-traumaa uudella tavalla

Ensimmäinen ajatus, joka Arto Halosen Isänmaallinen mies -elokuvan kuvauspaikalla Solvallan urheiluopistolla Espoon Nuuksiossa nousee mieleen on: ”Onpa Martti Suosalo antanut itsensä rupsahtaa pahasti”. Pian kuitenkin selviää, että vatsanröllykkä on irtoversio, eivätkä Katja Küttnerin ja Kari Ketosen häkellyttävät permanentit ja asusteet ole osoitus stailaajan huonosta mausta.

Tuotannon viimeisenä kuvauspäivänä nimittäin kuvataan tarinan alkupuolen kohtausta, jossa Suosalon esittämän, työttömäksi jääneen Toivon poikkeuksellinen veri herättää 1980-luvulla keinolla millä hyvänä menestystä hakevan Suomen hiihtomaajoukkueen huomion. Kronologiasta poikkeava kuvausjärjestys vaatii tarkkuutta yksityiskohdissa, kuten juuri Suosalon vatsan koossa sekä näyttelijän kertoman mukaan jatkuvasti hakattavan hahmon ruhjeiden määrässä ja polvesta johtuvassa nilkutuksessa.

Halonen sai ideansa Isänmaalliseen mieheen tehdessään doping-dokumenttiaan Sinivalkoinen valhe. Hän kuuli uskomattomia ja surkuhupaisia tarinoita, joita ei kuitenkaan voinut käsitellä dokumentissa, ja ne suodattuivat fiktioelokuvan elementeiksi. Isänmaallinen mies ei silti perustu mihinkään todellisiin tapahtumiin tai henkilöihin.

– Varmaan paikoista ja henkilöistä tulee ihmisille kaikenlaisia ajatuksia, mutta se on sitten heidän mielessään, Halonen hyrähtelee kuvausryhmän valmistellessa kuvauspaikkoja kohtauksen muuttuessa.

Halonen ja Suosalo eivät aikaisemmin olleet työskennelleet yhdessä, mutta näyttelijä oli ohjaajalla ensimmäisenä mielessä Toivon rooliin. Hän etsi ihmistä, jonka kautta tarinaa voisi kuljettaa.

– Tapahtumien moraaliselle puolelle voi hymyillä, mutta samalla voi samastua näihin ihmisiin. Ulkopuolisten mielestä he tekevät vääriä valintoja, mutta voimme ymmärtää miksi. Martti on todella läsnäoleva näyttelijä, hän edustaa meitä, ohjaaja analysoi.

Suosalo tunnistaa tällaisen jokamiehen itsestään.

– Olen aikaisemminkin esittänyt näkökulmahenkilöä, jonka kautta tapahtumat nähdään. Se vaatii vähän neutraalimpaa ilmaisua ja voi välillä olla tylsää, mutta tässä sai ihan näytelläkin, Suosalo kertoo.

– En ole missään nauranut niin paljon kuin tässä. Kun itsellä ei ole aktiivisin osa, vaan voi olla kohtauksessa tarkkailijana, en ole pystynyt pitämään pokkaa, hän jatkaa.

Pokan pitämisvaikeuksia tuottaa myös kuvattava kohtaus, jossa Ketosen esittämä lääkäri koputtelee Suosalon kutiamisherkkää polvea. Farssista ei kuulemma muutamaa veripussikohtausta lukuunottamatta ole kyse, vaan kyseessä on myös tragikomedia.

– Tässä ollaan vakavien asioiden äärellä, aihe on suomalaisille konkreettisestikin kuolemanvakava. Mutta ei ole sellaista asiaa, josta ei voisi heittää lempeää huumoria heittää. Trauma on purettava huumorin kautta, Suosalo pohtii.

Kun ohjaaja huutaa poikki päivän viimeisen otoksen, lähtee elokuva jälkituotantoon leikkaukseen ja äänisuunnitteluun lokakuuhun asti. Halosella on edessään Prinsessa-elokuvansa teatteriversion ohjaus Tampereen työväen teatterille. Kesällä on lisäksi vielä luvassa yksi kuvauspäivä Isänmaalliseen mieheen liittyen, joten Halosella riittää kiireitä ennen kuin elokuva saa ensi-iltansa 4. joulukuuta.

Teksti: Jouni Vikman
Kuva: Markus: Paajala

Aiheeseen liittyvät jutut

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Vastaamalla näet muiden vastaukset.