Mikä tekee elokuvasta henkilökohtaisen suosikin? Eräs Episodin joulukalenterin suosituksiin osallistunut toimittaja löysi ainakin yhden selityksen:
”Aika pahan pistit, mutta tässä nyt joitain suosikkeja. Ja siis nimenomaan lemppareita; ei välttämättä maailman parhaita elokuvia. Yksi yhdistävä tekijä tuntuu olevan se, että jokaisen olen nähnyt ensimmäisen kerran lapsena tai nuorena, joka tapauksessa alle 25-vuotiaana. Ilmeisesti siinä iässä elämykset ovat voimakkaimmillaan ja taide (elokuvien lisäksi myös musiikki, kirjallisuus ja kuvataide) vaikuttaa perustavamman laatuisella tavalla kuin myöhemmällä iällä.”
M
Mad Max 2 – Asfalttisoturi
1981
Ohjaus: George Miller
Episodin verkkosivut julistivat pari päivää sitten tv:ssäkin esitetyn Asfalttisoturin Mad Max -trilogian parhaaksi elokuvaksi, joka teki Mel Gibsonista tähden. 1980-luvun maailmanlopun pelko yhdistyi loistavalla tavalla sujuvaan toimintaviihteeseen.
Mafiaveljet
Goodfellas, 1990
Ohjaus: Martin Scorsese
”Montakin rikoselokuvaa rakastan syvästi, samoin kuin muita Scorsesen omia ohjauksia, joiden joukossa voi olla jopa nerokkaampiakin tapauksia. Mutta tämä äärilleen sliipattu, energinen ja arvaamattoman oloinen mafiatarina kestää niistä parhaiten uudelleenkatseluita.” (Paavo Ihalainen)
Magnolia
1999
Ohjaus: Paul Thomas Anderson
Erilliset mutta silti rinnakkain kulkevat ihmiskohtalot limittyvät mestariohjaajan kauniissa palapelissä, jossa myös luonto osoittaa ihmeellisyytensä.
Make Way for Tomorrow
1937
Ohjaus: Leo McCarey
Ohukaisen ja Paksukaisen, Marx-veljesten, W.C. Fieldsin ja Mae Westin komedioiden ohjaaja teki myös vakuuttavia draamoja. Make Way for Tomorrow kertoo iäkkäästä pariskunnasta, joka menettää kotinsa ja joutuu eroon toisistaan, koska kukaan lapsista ei ota heitä kumpaakin luokseen.
Maltan haukka
The Maltese Falcon, 1941
Ohjaus: John Huston
”Monien mielestä maailman ensimmäinen film noir -leffa. Heijastaa kyynisesti sodan partaalla elävän maailman unelmia ja ahneutta. Suoraviivaista kerrontaa mustavalkoisessa maailmassa.” (Pekka Lehtosaari)
Manaaja
The Exorcist, 1973
Ohjaus: William Friedkin
”Tehokkain kauhuelokuva siis niinku evö.” (Janne Kaakko)
Mansikkapaikka
Smultronstället, 1957
Ohjaus: Ingmar Bergman
Ingmar Bergman tunnetaan synkistelyistään, minkä vuoksi huomaamatta ohi kiitäneen elämän onnellisempien hetkien uudelleen löytämisen mahdollisuudesta kertova Mansikkapaikka tuntuu suorastaa yltiöoptimistiselta.
The Matrix
1999
Ohjaus: Andy ja Lana Wachowski
”Se ensimmäinen ja ainoa. Räjäytti aikoinaan tajunnan. Jatko-osia ei lasketa, niitä ei ole olemassa.” (Päivi Laajalahti)
Meri sisälläni
Mar adentro, 2004
Ohjaus Alejandro Amenábar
”Pakahduttava ja todenmakuinen kuvaus ihmisistä perimmäisten ratkaisujen äärellä.” (Matti Komulainen)
Moulin Rouge!
2001
Ohjaus: Baz Luhrmann
”Ensimmäinen elokuva alkuperäisen Star Warsin jälkeen, jonka aikana ymmärsin miksi rakastankaan elokuvia niin paljon. Suuni oli yhtä riemukaarta Moulinin nerokkuuden johdosta.” (Tom Kajaslampi)
Mulholland Drive
2001
Ohjaus: David Lynch
Monikerroksinen elokuva-arvoitus on kiehtova riippumatta siitä, pystyykö sen salamyhkäisistä johtolangoista rakentamaan edes David Lynchin mittapuulla järkevähköä kokonaisuutta vai ei.
My Fair Lady
1964
Ohjaus: George Cukor
Toteutus saattaa komeudestaan huolimatta olla teatraalinen, mutta silti musikaaliklassikon unohtumattomat laulut ja ennen kaikkea Audrey Hepburnin ja Rex Harrisonin välinen kemia tekevät My Fair Ladysta merkkiteoksen.