Kiinalaisen elokuvaohjaaja Xiaolu Guon kaksi elokuvaa näytettiin Lens Politicassa viikonloppuna ja ohjaaja oli läsnä näytöksissä. Elokuvien lisäksi hän on kirjoittanut romaaneja ja Guo onkin saanut vasta valmiiksi uuden elokuvan, joka pohjautuu yhteen hänen kirjoistaan.
Guon mukaan 1980-luvulla kasvaneet ovat paljon intohimoisempia elokuvia ja tv:tä kohtaan. Guokin on nuorena unelmoinut elokuvien tekemisestä ja lopulta päätyi opiskelemaan elokuvakouluun.
– Aloitin kirjojen kirjoittamisen ja julkaisemisen nuorena. Sitä haluaa olla osa tällaista mielikuvituksellista maailmaa. Tarinankerronnallisesti elokuva on vahva ja suora ja sillä on suuri vaikutus saman tien. Siksi halusin tehdä elokuvia, koska se on heti tapahtuvaa tarinankerrontaa, Guo kertoo.
Lens Politicassa esitettiin perjantaina Guon elokuva She, a Chinese. Elokuva kertoo Li Meistä, joka eri vaiheiden kautta päätyy Kiinasta Englantiin. Guo kertoo, että elokuva on yksilöllinen tarina. Elokuvan nimi antaa kuvan, että se olisi tyypillinen tapaus, mutta tarina itsessään on erittäin yksilöllinen.
– She, a Chinese on simppeli ja havainnollistava nuoruus-kertomus. Siitä näkee, että se ei ole mitään fantasiaa, se ei ole amerikkalainen elokuva. En halua tehdä elokuvaa edustumaan tiettyä sukupolvea, mutta Li Mei on erittäin tyypillinen 1980-luvulla syntyneen sukupolven jäsen, ohjaaja sanoo.
Toinen Guon Lens Politicassa esitetty elokuva on nimeltään Once Upon a Time Proletarian. Elokuvassa on 12 henkilöä, joiden kautta elokuva näyttää Kiinan nykytilaa.
– Dokumentti kertoo jokapäiväisestä elämästä. Tarkoitus on tutkia Kiinan sosiaaliluokkia viimeisen 20 vuoden ajalta. En pidä siitä, kun dokumentit koettavat viestittää jotakin. Proletarian on oikeastaan visuaalinen essee, Guo kertoo.
Guo oli paikalla elokuviensa näytöksissä, mutta ihmisten suhtautuminen hänen elokuviinsa ei tullut ilmi.
– Yleisö oli niin ujoa. He eivät kysyneet kysymyksiä. En kuitenkaan odota mitään. Jos katsojat eivät sano mitään, ei se tarkoita sitä, että he eivät pitäneet elokuvasta. Ja jos kuusi ihmistä pienellä tanskalaisella saarella pitää töistäni, olen iloinen. Jos taas 20 ihmistä Uudessa-Seelannissa pitää töistäni, olen iloinen. Minulla ei ole sellaista anglosaksista tai amerikkalaista tai kanadalaista tapaa katsoa maailmaa, kuin olisin sen jo valloittanut. Elokuva on vain yksi median muoto, Guo päättää.
Kuva elokuvasta She, a Chinese