Tänään nähdään televisiossa vuonna 2024 valmistunut ruotsalainen kauhuelokuva Aitoa kauhua.
Ohjaaja Daniel di Grado (Maan poveen -sarja) on ottanut teinikauhuelokuvansa aiheeksi Ruotsin historian suurimman noitavainon. Lopputulos on yhtä aikaa sympaattinen ja tuskastuttavan puberteettinen.
Vuonna 1675 tuotiin Torsåkerin kirkkoon 71 ihmistä – joista 65 naisia – kuulemaan viimeinen saarna ennen teloitustaan noituudesta. Nämä tapahtumat ovat yhä arka aihe Ruotsissa, ehkä juuri siksi, kuten elokuvan päähenkilö Nour sanoo: ”tämä on miesten vihaa naisia kohtaan.” Sama ajatus on kaiverrettu muistokiveen noitavuorella: ”naiset kuolivat, miehet tuomitsivat.”
Tuohon aikaan jopa 35 000 ihmistä tuomittiin kuolemaan noituudesta, ja termi noitajahti elää edelleen, kun puhutaan julkisista ajojahdeista. Siksi Torsåker on kiehtova ja kulttuurisesti merkittävä valinta kauhuelokuvan tapahtumapaikaksi – erityisesti maassa, jossa noidat eivät kristillisessä tulkinnassa aina näyttäydy pelkästään pahoina.
Parhaat ystävykset Nour (Ava Nikodell) ja Linn (Rebecka Enholm) pitävät Aitoa kauhua -nimistä YouTube-kanavaa, jossa he tutkivat yliluonnollisia ja karmivia ilmiöitä. He saavat seuraajalta nimimerkillä Witchhunter666 vinkin Torsåkerin noitavainoista ja päättävät lähteä sinne pääsiäislomalla tutkimusretkelle. Viime hetkellä Linnin poikaystävä Dennis (Rasmus Sintorn Nystedt) lähtee mukaan kuskiksi. Nouria harmittaa, sillä sekä hän että kanavan seuraajat pitävät Dennistä ylimielisenä besserwisserinä.
Dennis toimii samalla katsojan äänitorvena: hän on opiskellut elokuvatiedettä ja kommentoi jatkuvasti tyttöjen tekemisiä kuvauksissa. Tämä itseironinen ote ei kuitenkaan pelasta elokuvaa ilmeisiltä vertauksiltaan klassikkoon The Blair Witch Project. Siinä missä se loi found footage -tyylille jotakin uutta ja piti katsojan varpaillaan loppuun asti, Aitoa kauhua kompuroi sekä uskottavuudessa että jännityksessä.
Nikodell ja Enholm heittäytyvät rooleihinsa intohimolla, mutta he ovat kasvaneet ajassa, jossa kameran edessä oleminen on arkipäivää. Ehkä juuri siksi aitous puuttuu: he eivät tavoita sitä raakaa, dokumentaarista tunnetta, joka teki Blair Witchistä niin tehokkaan. Vaikka näyttelijät ovat samanikäisiä, Aitoa kauhua tuntuu huomattavasti lapsellisemmalta.
Elokuva on koostettu puhelimella, dronella ja valvontakameroilla tehdyistä otoksista, mikä luo Paranormal Activity -tyylistä tunnelmaa. Lopputulos on kuitenkin visuaalisesti ja rytmillisesti sekava. Kauhu on genre, jossa vähälläkin voi luoda epämukavan tunnelman, mutta tässä tapauksessa se ei onnistu. Äkkisäikytyksiä käytetään paljon, mutta ne ovat rytmiltään pielessä, eikä elokuva onnistu herättämään todellista pelkoa.
Täydeltä tyrmäykseltä elokuvan pelastaa käsikirjoittaja Ida Kjellin, joka on tuonut elokuvaan kiinnostavan palan ruotsalaista historiaa ja sovittanut sen moderniksi kauhutarinaksi. Vaikka suuri osa konseptista tuntuu lainatulta, Kjellin onnistuu tuomaan loppuun toimivan yllätyskäänteen. Matka sinne on kuitenkin täynnä teinien kiljuntaa, muotislangia ja sydänemojeja.
Aitoa kauhua esitetään ensiesityksenä Yle Teemalla sunnuntaina 2.11.2025 klo 21.01. Areenassa 20.1.2026 saakka. Katso traileri alta.
Arvio: Katarina Emgård / MovieZine
