Tiina Lymin ohjaama Äkkilähtö kertoo kolmikymppisestä Katrista, joka saa tietää miehensä eläneen kaksoiselämää. Katri lähtee saman tien autolla kohti lentokenttää, ja vahingossa mukaan päätyy karkumatkalla oleva naapurin pikkutyttö. Tapasimme ohjaajan vähän ennen elokuvan ensi-iltaa.
Teksti: Jussi Huhtala
Kuva: Solar Films / Heikki Kivijärvi
Suuri yleisö tuntee sinut pelkästään näyttelijänä muun muassa Akvaariorakkaudesta ja Nousukaudesta. Nyt tuntuu hieman yllättävältä. että yhtäkkiä oletkin ohjannut pitkän elokuvan. Miten sinusta tuli ohjaaja?
Rupesin kirjoittamaan ja ohjaamaan teatteria tuossa kymmenen vuotta sitten. Se on tullut aika paljon kirjoittamisen kautta. Tämä on luonnollinen jatkumo. Jos sen konkretisoi banaalin esimerkin kautta, niin tuloista yli puolet on tullut ohjaamisesta ja kirjoittamisesta jo pitkään. Sitten ohjasin vuoden 2014 kesällä lyhytleffan ja pitkän elokuvan viime kesänä.
Lyhytelokuvaasi Naisen nimi esitettiin Tampereen elokuvajuhlilla ja Rakkautta ja Anarkiaa -festivaaleilla viime vuonna. Oliko se ikään kuin työnäyte tai valmistautumista pitkään leffaan?
En sitä sillä tavalla ajatellut. Keskityn aina siihen mitä kulloinkin olen tekemässä. Olen tosi huono tekemään mitään career plan -osastoa.
Miten sait vakuuteltua Solar Filmsin tuottamaan tämän pitkän elokuvan?
He pyysivät.
Ei siis tarvinnut vakuutella.
Ei. Se on tuottaja Nina Laurion alkuperäiskäsikirjoitus. Ja tätä pitäisi kysyä Ninalta, mutta veikkaisin, että kyse on hyvin pitkälle tyylilajista. Hän oli nähnyt ohjaamiani teatterijuttuja ja sen lyhärin ja haki tälle tarinalle ohjaajaa. Käsikirjoitus oli tietyssä pisteessä, kun se tuli eteeni. Nina oli hyvin suopea ja avokätinen eikä roikkunut kiinni käsiksessä vaan antoi minun muokata sitä. Vein sitä sitten tiettyyn suuntaan.
Miten paljon ohjaajan on muokattava käsikirjoitusta, kun elokuva siirtyy tuotantoon?
Se on tosi tapauskohtaista. Vaikea sanoa. Tässä kohtaa käsikirjoitus ei ollut valmis, että tässä on sinulle täydellinen käsis, vaan tämä on tällaisessa vaiheessa oleva käsikirjoitus, tee tälle jotain. Voihan se olla niinkin että tulee käsis eteen, johon ei tarvitse koskea ollenkaan.
Äkkilähdöstä on ennakkoon nostettu esiin sitä seikkaa, että keskeisiä tekijöitä ovat naiset. Koetko tehneesi feminististä elokuvaa?
En todellakaan. Haluaisin nähdä sen tilanteen, että ”oho siellä on miestuottaja, miesohjaaja ja miespäärooli, nyt on poikkeuksellinen tilanne”. Ajattele nyt tämä toisinpäin. Tätä ei ikinä kysytä muulta kuin naiselta, ja se kertoo tietenkin miten ne roolit menee Suomessa prosentuaalisesti ja tilastollisesti. Tässä ei olla tekemässä mitään naiselokuvaa. Tämä on elokuva. Siinä nyt sattuu olemaan naispäähenkilö, naisohjaaja ja naistuottaja. Semmoista se on. Sitten voisi sanoa että ihmistuottaja, ihmisohjaaja ja ihmispäähenkilö.
Äkkilähdössä on näyttelijöinä hyviä nimiä: Lotta Kaihua, Jussi Vatanen, Antti Holma ja Ville Tiihonen.
Joo, sain kaikki ketkä halusin. Minulla on ihan ykköscast. Ei mitään valittamista.
Helpottaako näyttelijätausta ohjaajan työtä?
Minun tapauksessani helpottaa. Se ei tarkoita sitä, että jokainen näyttelijä osaisi välttämättä ohjata tai että se jotenkin automaattisesti lankeaisi, mutta näyttelijöiden ohjaaminen on sellainen asia, että minun ei tarvitse miettiä miten saan ulos sen mitä haluan. Se on luonnollinen ja helppo, selkeä asia. Moni muu asia ohjaamisessa on vaikeata ja olen aloittelija, mutta näyttelijöiden kanssa operoiminen ei kuulu niihin.
Tuntuiko lyhytelokuvasta pitkään siirtyminen isolta haasteelta?
Siistiltä tuntui. Tosi kivalta. Totta kai tunnen isoa vastuuta siitä, että tässä nyt veronmaksajien rahoja poltetaan ladon nurkalla.
Tai oikeastaan Veikkauksen.
Joo, mutta siis tavallisen suomalaisen. Lottoajien rahoja. Sitä tarkoitin veronmaksajilla, että ne on niin kuin perusihmisiä. Ja tiedän kyllä miten etuoikeutettu asema se on, että pääsee tekemään pitkää leffaa Suomessa. Totta kai olen kiitollinen ja osaan arvostaa sitä tilaisuutta mutta… Minusta se vain lyhärin jälkeen tuntui tosi kivalta, että jes, nyt rokki soimaan! Se oli vain nastaa.
Äkkilähtö ei vielä ehtinyt ensi-iltaankaan, kun jo tiedotettiin seuraavasta ohjaustyöstäsi. Mitä voit kertoa Napapiirin sankarit 3 -elokuvasta?
Pekko [Pesonen] käsikirjoittaa koko ajan, ja ennakkosuunnittelu alkaa nyt. Kuvaukset on ensi kesänä.
Onko Äkkilähdössä ja Napapiirin sankareissa jotain samaa? Molemmissa kierrellään maalaismaisemissa road movie -henkisesti.
En ole edes ajatellut tuota, mutta joo. Se muokkautuu sitten. Pekko, näyttelijät ja tuotantopuoli ovat olleet tekemässä kahta aikaisempaa, niin totta kai se on heidän teoksensa. Ja Dome Karukosken, joka teki ekan elokuvan. Mutta kun ohjaan tämän kolmosen, niin siitä tulee myös sitten minun näköiseni, ja tietysti jotkut asiat siinä näyttävät enemmän minulta. Mutta nyt kun sanoit, niin on siinä jotain tietynlaisessa komiikassa yhtymäkohtia.
Molemmissa on kyse komediasta ja draamasta ja niiden yhdistelmästä.
Kyllä. Ristisiitoksista ja hybridistä.
Äkkilähtö teattereissa 26.2.2016 alkaen.