Vuosi elämästä

23.2.2011 10:49
MAA VUOSI GENRE , ENSI-ILTA 25.02.2011

Ohjaaja-käsikirjoittaja Mike Leigh’llä (Happy-Go-Lucky, 2008) on harvinainen taito tehdä sympaattisia mutta samalla säälimättömiä elokuvia, joiden hiljainen huumori kumpuaa arkielämän tragikoomisista hetkistä. Leigh’n uusimman taidonnäytteen keskiössä on lontoolainen pariskunta, joka nauttii jo ehtoopuolelle kääntyneestä elämästään.

Tomia (Jim Broadbent) ja Gerriä (Ruth Sheen) eivät huolet paina, vaikka heidän 30-vuotias poikansa Joe (Oliver Maltman) ei ole vielä löytänyt elämänkumppania. Pariskunnan ympärillä kuitenkin kuohuu: Tomin vanha ystävä Ken (Peter Wight) kieriskelee itsesäälissä, ja Gerrin yksinäinen työkaveri Mary (Lesley Manville) kamppailee niin ikääntymistä kuin auto- ja alkoholiongelmia vastaan.

Vuosi elämästä on modernia brittiläistä tiskipöytädraamaa parhaimmillaan. Elokuva on elämisen ankeudesta huumorinsa ammentava, vinksahtanut tilannekomedia, jonka tapahtumat sijoittuvat suurimmaksi osaksi keittiöön tai ruokailutilaan. Sunnuntaiset illalliskutsut ja kahvihetket näyttävät ensisilmäyksellä mitäänsanomattomilta. Elokuvassa ei oikeastaan tapahdu mitään erikoista. Henkilöt syövät ja juovat tai heitä syötetään ja juotetaan. Vuodenajat vaihtuvat varkain. Täytyy mennä pintaa syvemmälle.

Leigh on rakentanut hienovaraisen ja monivivahteisen draaman, jossa jokainen kaipaava katse ja epävarma tai liioitellun määrätietoinen kahvikupin nosto mutruisille huulille on merkityksellinen. Tärkeää ei ole se, mitä hahmot sanovat: tärkeää on se, miten he sen sanovat. Keskustelut käsittelevät harvoin sitä, mistä niissä puhutaan. Arkipäiväiseen jutusteluun on kätketty suurempia merkityksiä, jotka ovat luettavissa hahmojen katseista ja muusta sanattomasta viestinnästä.

Elokuvan näyttelijäkaarti on erinomainen. Jim Broadbent ja Ruth Sheen ovat tarinan miellyttävät tukipilarit, jotka antavat tilaa Lesley Manvillen räiskyvälle hahmolle. Manvillen roolisuoritus epätoivoisesti onnea etsivänä Maryna on suorastaan tyrmäävä. Säälittävä Mary on sekä raivostuttava että samastuttava hahmo, joka arkkityyppimäisistä piirteistään huolimatta on täydellisen uskottava ja riipaisevan traaginen.

Leigh on rohkea siinä mielessä, että hän ei turvaudu kliseisiin tai karikatyyreihin, jotka keventäisivät draaman vaivattomasti sulatettavaksi valtavirtaelokuvaksi. Popcornit ja virvoitusjuomat voi säästää tuhlailevasti kuorrutettuihin toimintarymistelyihin, joiden katselukokemukseen ne kuuluvat. Leigh’n elokuva ei ole helppoa napostelun taustalle soveltuvaa katseltavaa, koska se tuntuu kaikessa huvittavuudessaan ja surkeudessaan niin todelliselta. Vuosi elämästä on läpitunkevan kokonaisvaltainen tutkielma inhimillisyydestä ja tavallisista ihmisistä, joista useimmat ovat liiankin todellisia, raadollisen aitoja.

Essi Peltola

Tähdet: ★★★★

Vuosi elämästä – Traileri


Filmtrailer.com

Lisää luettavaa