Pääsiäissunnuntaina Helsingin Bio Rexissä esitetään yksi kaikkien aikojen näyttävimmistä 70 mm:n elokuvista.
Sergei Bondartshukin vuonna 1967 valmistunut filmatisointi Leo Tolstoin klassikosta Sota ja rauha on elokuvahistorian mittavimpia tuotantoja. Neuvostoliittolaista suurelokuvaa kuvattiin seitsemän vuoden ajan yhteensä 168 kuvauspaikalla, ja siihen osallistui avustajina 120 000 sotilasta. Esimerkiksi Titanic jää reilusti toiseksi sekä budjetissa että pituudessa. Sota ja rauha kestää lähes seitsemän tuntia, eli kaksi kertaa enemmän kuin Titanic.
Sotaa ja rauhaa on sanottu maailman kalleimmaksi elokuvaksi. Yhdysvaltalaisissa lähteissä on arvioitu, että sen budjetti oli noin 100 miljoonaa dollaria, mikä vastaisi nykyrahassa noin 700 miljoonaa dollaria tai yli 500 miljoonaa euroa. Kaikkien aikojen kalliimpiin elokuviin kuuluvan Titanicin budjetti nykyrahassa on vajaa 300 miljoonaa dollaria. Neuvostotuotantojen kustannuksia on kuitenkin vaikea verrata Hollywood-budjetteihin.
Sodan ja rauhan näyttävät suurkohtaukset, kuten Borodinon taistelu ja Moskovan palo pääsevät täyteen oikeuteensa 70 mm:n esityksessä, jonka on järjestänyt Kansallinen audiovisuaalinen arkisto (KAVA).
Mikä ihmeen 70-millinen? Kysyimme asiaa KAVA:n suunnittelija Pasi Nyyssöseltä.
— Tavallisesti elokuvat ennen digiaikaa kuvattiin 35 mm filmille. 70 mm filmin kuva-ala on tuplasti suurempi, ja tämä johtaa myös huomattavasti parempaan kuvalaatuun.
Nyyssösen mukaan parempi kuvanlaatu todella näkyy valkokankaalla.
— 70-millisen elokuvan maailma tuntuu syvemmältä, plastisemmalta kuin normaalisti, Nyyssönen valaisee.
— Sodassa ja rauhassa on paljon avaria maisemia ja taistelukohtauksia jotka tuntuvat ilmaisevan sisäänsä ikään kuin näkisimme elokuvan maailman jossakin tavallisen elokuvan ja 3D:n välimaastossa olevana.
Nyyssösen mukaan 70mm on oivallinen formaatti ’suurille’ elokuville kuten Ben Hur, Exodus, Kleopatra, Arabian Lawrence ja Sota ja rauha. Nyyssönen kertoo, että laadun vertailua voi teoreettisesti tehdä myös digielokuvan suuntaan.
— Nykyään digitaalisten elokuvien esitysformaatti on pääsääntöisesti 2K, joka tarkoittaa 1998 x 1080 pikseliä tavallisimmalla kuvakoolla. Tässä ei kuitenkaan ole kokonaan se informaatio, joka 35mm filmiruudulla on. Tulossa olevien 4K-projektorien resoluutio samalla kuvakoolla on 3996×2160, joka on jo aika lähellä 35mm filmiruudun teoreettista informaatiomäärää. 70mm:n kohdalla puhuttaisiin 12–16K lukemista.